Rinkka oli valinta selkään, sillä tarkoitus olisi hiihtää jäälle ja toivottavasti sieltä poiskin. Kairan saa putkirinkkaan myös helpommin kiinni ja tuleepahan käytettyä eden yhden kerran... Kahvit on juotu, pakkaan autoon rinkan, sukset ja muistimpas ne sauvat myös. Vauhtia haetaa "Paapaikka":lta ja suunta on Konneveden pohjoispuolelle.
- On siinä apumies "joutomies", kun ensimmäiseksi työmaalla se laittaa sukset jalkaan, heittää repun selkään ja lähtee hiihtämään kohti järveä, millonkas niitä öljyjä...
Keli on komea ja suuntaan järvelle miltei heti, kun konemies on saanut auton parkkiin, mitähän se oikein tuumaa, pitäisköhän ne öljyt kattoo... Suksi luistaa hyvin näin alamäkeen, toivottavasti takaisin tullessa ei lipsu, mietin laskiessani järvelle.
Hiihdän lahdelman toiselle puolelle vastatuuleen, kunnes saan lähenevästä puustosta tuulensuojaa. Tässä on varmaan hyvä ottipaikka :) ja heitän rinkan selästäni, lyön sauvat lumeen jotka tuuli välittömästi kaataa nurin. Just, varmaan kohta juoksen, jos en sauvojen niin makuualustan perässä pitkin järven selkää. Virittelen sukset ja sauvvat lumelle penkiksi ja alan kairata ensimmäistä reikää...
Kairaan edelleenkin, sitä ensimmäistä reikää... Menihän se viimein läpi, vaan mitäpä mieltä olen kairan terävyydestä, voisihan sen jossain teroituttaa, sillä itsehän näitä ei kannattaa teroitella, paitsi jos on timantti taskussa...
Virittelen avokelan vanhaan vapaan, jota tuli joskus aikoinaan Uuraisten reissulla vähä vahingossa lyhennettyä, nyt se pääsi pilkkivavaksi. Eläviä toukkia ei ole, mutta liekö täällä kalojakaan, joten silikooni toukat saa kelvata.
Tuuli yltyy ja lopulta taivaalle alkaa kerääntymään pilviä, hetki sitten taivas oli melkein kirkas ja nyt aurinko vain pilkahtelee sieltä täältä. Mutta kuitenkin taidan olla juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa, sillä missään muualla en nyt haluaisi olla...
Nykäisy... Ja sieltähän se nousee, järven ehkäpä viimeinen ahven on jostain käsittämättömästä syystä, jäänyt tosikalamiehen koukkuun. Naama virneessä nostan kalan ylös ja vilkuilen ympärilleni, näkikö kukaan... Enempää ei kalaa noussutkaan, mutta silti laitoin kalan pussiin ja rinkkaan, sillä eihän kukaan usko, jos ei ole todisteita.
Kamat kasaan ja hiihtämään autolle. Nousu rannasta olikin tehtävä sivuttain, sillä luistohan on yhtä hyvä alas tultaessa, kuin ylös kiivetessä. Autolla sainkin sitten termoksestä lämmintä, tai kuumaahan se oli, teetä ja leipää, taisimpa pullankin hotkasta. Kiitos niistä.
Jotain pientä siinä tuli vielä tuusattua ja sitten koneiden siirtoa. Retkellä pitää syödä hyvin että jaksaa, ja nyt onkin aikaa vielä keitellä muusit ja taidampa kuoria joukkoon porkkanan, vähän sipuliakin, lihaliemikuutiota unohtamatta. Soija rouheen jätin pois ja söin tavallaan kasvissosekeittoa, ihan hyvää, täytyy tehdä toistekkin.
Pakkailin repua ja heittelin kamat autoon, saattaisihan sitä vielä pilkillä käydä, jos keli on kohdallaan ja kaira terävä. Vaikka sitten sitä kevättä odotellessa.
Ps. Kiitos reissusta, niin ne öljyt ja tulikos se radio asennettua?...
erä jorma
VastaaPoista