Pyöräretki Nokkakiven huvipuistoon

(6.-7.8.2010) Koulut alkaa kohta ja huvipuistoretki Helin kanssa oli vielä tekemättä. Siis koko kesäloma oli aikaa lähteä ja touhuta, vaan aina ei mene asiat niin yksinkertaisesti. Onneksi on ollut muuta mielekästä puuhaa, eikä vauhtia ole puuttunut, kuitenkin, nyt olisi viimeisiä hetkiä ennen koulun alkua, joten...

Pyöräretki... Olisikohan ihan älyvapaa ajatus, näin viimetingassa keksitty, ehkä kuitenkin ainoa realistinen kohde näin lyhyellä varoitusajalla. Nokkakiven huvipuisto. Ainahan sitä kaikkea tulee suunniteltua ja haaveiltua, polkupyöräretki Helin kanssa oli ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa. Teltassa yötä ja niin poispäin.

Jaksaisiko Heli ajaa, mitä kaikkea mukaan, mitenkäs virveli, mitäs jos ei jaksa? Olipahan siinä pähkäilemistä. Jos kulkisi autolla, ei näitä asioita tarvitsisi miettiä, ottaisi vaan mukaan mitä mieli halajaa. Autolla matka kestäisi noin puolituntia, polkupyörällä sitä matkaa on niin vaikea arvioida, kestää sen mitä kestää.

Kokeillaan, sittenhän se selviää. Pakkailin reppua, uudestaan, uudestaan, ja kuitenkaan enempää en millään sinne sopimaan saanut. Teltta pyörään kiinni, reppu tarakalle, jossa ruoka, juomat, makuupussi, ym. Helin pyörään myös tarakalle helin reppu, johon makuupussi ja vaihto- / varavaatteet. Vaikka pienillä varusteilla oltiin liikkeellä, ei se siltä jotenkin näyttänyt. Kaikkeen ei vain voi varautua, ja voihan se pelikaanikin lentää pyörän pinnojen väliin...

Säätiedotuksessa oltiin luvattu lämpenevää keliä, jonka toteutuminen saatiin huomata paluumatkalla. Kylmyyteen ja sateeseen oltiin varauduttu myös, joten siinä ehkä selitys täyteen pakatuille repuille. Vaikka kuinka koittaisi valmistautua ja olla järjestelmällinen, aina jotain unohtuu. Tämän puutteen sain huomata aamulla, ensimmäisen yön jälkeen.


I päivä

Nyt aamulla lähd... Täytyy tiskata, imurointi,... Sehän on ihan pakko tehdä nyt myös, karttatietojakin on nyt vasta hyvä tarkistaa ja aamupala, pitikös meidän syödäkkin jotakin ennen lähtöä. Voi jestas, onneksi ei ole aikatauluja ja niitä petshoppeja ei oteta mukaan, et sä niillä siellä mitään tee. Nyt päivällä lähde...? Joo, mennnään jo. Matka alkaa hyvin, keli on sopivan lämmin, eikä tuulenvire ole ajoa haittaava, joskaan siitä ei ole myöskään hyötyä myötätuulen muodossa.

Ainakin vielä on Helillä menohaluja, saas nähdä myöhemmin onko laitettava tienvarteen leiri pystyyn, ja jos ei jaksa, tai muuten tuntuu tyhmältä. Takaisinkin voidaan kääntyä tai soittaa taksi hakemaan, no katsotaan nyt.

9-tiellä ajaminen vältettiin lyhyttä pätkää lukuunottamatta Hankasalmen asemalla. Varovasti ajettiin sekin pätkä n. 500m. Ei kyllä ajeta, kuin ihan pakolliset metrit. Heli kyseli, että miksi noi kaikki ajaa niin lujaa?... Niinpä. Selittäisin sen, jos osaisin ja ymmärtäisin. Loppumatka ajettaisiin vähän piemenpiä teitä pitkin, vaikka kyllä niitä oman arvonsa ymmärtäviä autoilijoita on niilläkin teillä. Ei pitäisi yleistää, ei kaikki ole samanlaisia autoilijoita,... Pitääpäs, kyllä ne kaikki on, aivan samanlaisia, itsekkin olen, tai ainakin olen ollut. Pakollinen autoilijoiden arvosteleminen on suoritettu tässäkin tarinassa. Täytetekstiä täytyy aina olla ja lisää on luvassa.

Ensimmäinen evästauko pidettiin melkein heti 9-tieltä päästyämme, sykkeen hiukan tasaannuttua. Vettä ja leipää, sekin maittaa varsinkin, kun aamulla ja päivällä ennen lähtöä, oli niin paljon tarkeitä askareita, että ei tullut kunnolla syötyä.

Toinen pysähdys ei ole kaukana, Helin laittaessa sukat jalkaansa, etteivät lenkkarit hankaa. Hyvin on mennyt, vielä ei väsytä, vaikkakin on hiukan hankala selittää kuinka kaukana huvipuisto vielä on. Yritän, otan maasta kolme kiveä ja laitan niistä kaksi maahan virekkäin. Toinen on lähtöpiste ja toinen missä juuri nyt olemme, kolmannen kiven kerron olevan huvipuisto ja heitän sen tietäpitkin eteenpäin. Vaikeaa se on siltikin hahmottaa etäisyyksiä polkupyörällä kuljettaessa.

9-tie on ylitetty, jatkamme kohti Niemisjärveä ja uimarantaa. Vielä muutama pysähdys on kuitenkin ensin tehtävä, sillä aina löytyy mielenkiintoisia asioita tutkittavaksi. Sitten täytetekstiä. Luin tässä jokukerta yhtä polkupyörällä tehtyä reissua ja en voinut olla, kuin huvittunut siitä intensiivisestä PYÖRÄILYSTÄ (Rennosti polkien, maisemia katsellen), jota kyseinen kaveri harrasti. Oli matkakilometrit metrilleen, matka-ajat minuutilleen, matkanopeudet keskinopeuksineen ja siinä sivussa tarkkailtiin sykettä, jota yritettiin pitää optimaalisella tasolla. Ja oli harmittanut kun matkamittarissa oli havaittu 5% heitto, olikin ajettu keskinopeutta alle 25 km/h... Olisikohan kannattanut mittari kalibroida ennen reissua, niin ei tulisi sitten noin isoja ja harmittavia yllätyksiä jälkeenpäin. Lopuksi oli vielä, että kokonais pyöräilyajasta on syytä vähentää ruokailut 2min 24s, 2min 10s... Meidänkin sykkeet ovat tasaantuneet 9-tieltä päästyämme. Nyt tosin meinaa hiukan nousta, kun jännitetään että onko tuossa hiiressä vielä eloa.

Uimaan, kaupan kautta. Ostetaan jotain syötävää, ja kahvia, siis aivan pakko ostaa pannukahvia. Se että miksi sitä kahvi piti ostaa, ei vielä ole selvinnyt, ehkä sitten sitä seuraavaa reissua varten. Kahvia nimittäin oli mukana n. desi ja näin jälkiviisaana, se riitti. Onhan se hyvä, että on kahvia, jos sattuu vieraita tulemaan.

Rannalla oli hiljaista ja se sopi minulle, en hirveästi välitä ihmispaljoudesta, vaikkakaan siltä ei voi aina välttyä. Pieneen nälkään oli ostettu Helille pitsa, roiskeläppä, ihan itse valitsi ja kehui syövänsä kylmänä. Allekirjoittaneelle ei paljoa sen kummempaa 4xlihapiirakka ja nämä huuhdottiin alas vedellä ja limsalla. Uiminen virkisti kummasti, eikä märät shortsit olleet kauaa märät pyörällä ajaessa.


Kohta ohitetaan Laukaan ja Hankasalmen raja, ensin kuitenkin pysähdytään huilaamaan pienen puron sillalle. Mikäs kyltti se tuonne on ilmestynyt. ELY-keskus on määrittänyt vesistön lohi- ja siikapitoiseksi (KL 119 §, KA 51b §). Jokamiehenoikeuteen perustuva onkiminen, pilkkiminen ja läänikohtaiseen viehekalastusmaksuun perustuva kalastus on kielletty vesistön koski- ja virtapaikoissa (KL 8 §). Kalastus on sallittu vain vesialueen omistajan luvalla. Ei tullut otettua onkea mukaan, vaikka taitaa olla nykyään hankalaa missään enään kalastaa ilman jos jonkinlaisia lupia. Taitaa suurin osa virtapaikoista olla tänäpäivänä maksullisia, jotenkin en ole niissä innostunut käymään. ELY-keskus = Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Matka on edennyt hyvin ja on kai aika kertoa väliaikatietoja.

- Matkakilometrejä: sopivasti.
- Matka-aika: kuluu ja jatketaan.
- Keskinopeus: mittarit puuttuu.
- Ajonaikainen syke: ei ole vielä pysähtynyt, vaikka muutama autoilija on siinä melkein onnistunut.

Tätä kivennäisvettä juotaessa, on syytä muistaa vähentää tauot kokonais pyöräilyajasta. Helin mielestä taukoja on sopivasti aina kun pysähdytään. Ylämäet, kun talutetaan, alamäet vapaalla ja kaikki muu huomion arvoinen kuten, tyhjät pullot, roskat, eläimet niin elävät kuin kuolleetkin. Niin aina on tauko paikallaan näitä havaittaessa. Kohta taas matka jatkuu, seuraavalla juomatauolla ei sitten juoda Vichyä, kuulemma ei ole oikein hyvää.

Lievestuore ja sitten haetaan ne jäätelöt, Kingis suurella sydämmellä. Pari pulloa limonaadia, omena ja ananas. Nyt ei ruveta vielä ruokaa syömään, vaan jatketaan kohti viimeistä määränpäätä. Heli saa uutta virtaa ja sykkeet on kohdallaan noustessamme kelkkamäkeä kohti. Lämmin alkaa tulla, työntäessämme pyöriä ikuisuuksia kestävällä mäellä.

Valoa tunnelin päässä. Nokkakiven huvipuisto on aivan 9-tien ylityksen... eikun alituksen päässä. Nyt kuitenkin ensin Heli vessaan Laukaanhoviin ja sitten kuppi kahvia voisarvella, Helin tyytyessä pillimehuun ja Daim patukkaan. Vielä hetken huilailtuamme alkaa kärsivällisyys loppua, eikö sinne jo voitaisi mennä, no sinne puistoon.

Jälleen pyörän päälle ja viimeinen rutistus n. 200m. Hiljaista on, vastaan kävelee oletettavastikkin puiston työntekijöitä. Paljonkohan kello on? Moneltako puisto menee kiinni? Juu se on tota mennyt puolituntia sitten kiinni, ja ennen kuin Heliä alkaa harmittamaan katsotaan, että moneltako se huomenna aukeaa? Käväisemme hiukan porttien sisäpuolella, vain todetaksemme, sen todellakin olevan menossa kiinni. Yhtään ei tekisi mieli mennä kokeilemaan edes liukumäkeä.

Mitäs sitten. Kellokin on jo vaikka mitä, että jos laittaisimme perusleirin jonnekkin pystyyn, mutta minne. Kohta portteja tullaan sulkemaan ja samalla käytän tilaisuuttani hyväksi. Kerron että tullaan Hankasalmen asemalta ja pyörillä, ei ihan keritty aukioloaikaan paikalle, mutta huomenna olisi tarkoitus yrittää uudestaan. Nyt pitäisi vain keksiä paikka jonne teltan pystyttää. Portin sulkija olikin Lauri Vartiainen, joka ystävällisesti neuvoi käyttämään puiston taakse jäävää männikkö metsää huvipuiston mailla, sieltä telttapaikka saattaisi löytyä. Aivan loistava ehdotus, joka käytännössäkin todettiin. Kiitos.

Niinpä jatkoimme joitakin metrejä metsikön siimekseen, paikka löytyi ja oli aika pystyttää teltta. Iltapalaksi laitettiin nuudeleita soijarouheella ja leipää. Aurinko paistoi vielä kirkkaasti, vaikkakin väsy alkoi jo painaa. Vielä, radiota, jos kuunt....


II päivä

Aamulla aurinko lämmitti teltan seinää mukavasti puiden lomitse, kahvi höyryää kupissa, yö oli ollut lämmin eikä kylmyydestä ollut tietoakaan. 9-tien äänet kuuluivat kyllä selvästi, mutta allekirjoittanut on tottunut nukkumaan paikassa kuin paikassa, joten yöunia se ei häirinnyt. Makuualustan puute olisi ehkä tulevaisuudessa korjattava, jokin edullinen 20-30 euroa se saisi kustantaa. Halti 500 lite x 2, voisi tulla kysymykseen, yhtään kalliimpi tälläiselle satunnaiselle yksinvaeltajalle ei tulisi kysymykseen. Nyt alustoja ei ollut ja hyvin ollaan silti pärjätty.

Sokeri, missä se on? Taitaa olla kotona se sokeri, joten juodaan ilman. Ilmankos reppu olikin melkein puolityhjä, oo tarkkana nyt seuraavan kerran. Maistuupahan oikeasti kahvi eikä mikään muu. Höyryävää kahvia ryystäessä, laitan samalla perunamuusin ja soijat kiehumaan, tästä ei Heli anna täysiä pisteitä, mutta ei kyllä kovin monesta muustakaan ruuasta joita olen tehnyt. Syömme leivän ja muusit soijarouheineen, on aika pakata kamppeet pyörän selkään.

Ajamme jonkin matkaa n 200m tasan tarkkaan, arvioitu ilman mittaria. Pitäisiköhän se joskus hommata sellainen ajotietokone, siis nopeusmittari. Voi olla että tulee liikaa paineita niiden lukujen kanssa, ehkä Heli olisi jossakin vaiheessa kiinnostunut sellaisesta lelusta. Allekirjoittaneen matkanopeus kun ei ole ollenkaan se oleelinen asia, vaan itse matka. Nopeuskin on suhteellinen käsite, alamäessä mennään lujaa ja ylämäet pääsäntöisesti talutetaan, joten... Säästöhovista ostetaan juomista ja tikkari, sitten onkin aika siirtyä huvipuiston puolelle.


Pyörät jätämme aitaa vasten portin viereen ja lukitsen pyörät toisiinsa. Lipun ostoon, eli Helille otetan varmaan ranneke ja allekirjoitaneelle pari kertalippua, niillä mennään ja lisäää saadaan tarvittaessa. "Toivottavasti ei".

Maailmanpyörä, sinne mennään kuulemma ensimmäisenä, joo ei Heli taida tarvita neuvoja tai rohkaisuja, jättäydyn siis perässäkulkijaksi. Korkealla mailmanpyörässä istuessa, tulee väkisinkin mieleen, että onneksi täällä ylhäällä ei tarvitse tehdä mitään. Eipä silti, en kyllä tekisikään, kyllä niin lyhytjalkaiseksi maan tallaajaksi on allekirjoittanut kasvanut, että keittiöjakkaraa korkeammalle ei nousta ilman pakottavaa tarvetta. Kolme kierrosta ja seuraavaan laitteeseen.

Narua käydään nykimässä kahteeen otteeseen, molemmilla kerroilla tulos on sama, pehmolelut on nyt molemmille omat. Labyrintti oli mielenkiintoinen, eikä ulospääsy ollut mitenkään itsestään selvä. Laitteita oli riittävästi eikä mielenkiinto loppunut missään vaiheessa. Mustekala, Törmäilyautorata, Hully Gully ja Pilvenpyörä jossa myöskin olin mukana, kuten törmäilyautoradalla. Pilvenpyörä oli, oikein mukava, ei kyllä ensimmäisen kolmen kierroksen aikana, mutta niiden jälkeen se ei tuntunut enään niin ilkeältä. Heliä ei puistattanut missään vaiheessa, tai ei ainakaan siltä näyttänyt, minusta varmaan näki, toivottavasti ei kuulunut. Miksi noi kaikki töllää... Joo hauskaa oli.

Sirkusmaailmassa kokeiltiin ilmakiekkoa, ammuntaa, pallomeressä uimista ja kaikkea mihin koskea sai. Allekirjoittaneen mieleen oli 50 pennin pajatso... Nälkä oli kurninut jo pidemmän aikaa ja nyt, kun oli laitteet käyty aika tarkkaan läpi, maltoimme jättää ne ruokailun ajaksi rauhaan.

Mitäs me syötäisiin, missä me syötäisiin? Lämpötila oli noussut koko ajan ja nytkin tuntui olevan jo tukahduttavan kuuma, nyt emme rupeaisi retkikeittimellä mitään vääntämään, vaan menisimme valmiiseen pöytään. Niinpä Ravintola Laukaanhovi saisi tarjoilla meille tällä kertaa. Lounas allekirjoittaneelle ja Heli valitsi burger aterian. Hyvää oli ja vaivatonta, vaikkakin siitä joutuu maksamaan mielestäni hyvän hinnan. Heli oli mielissään, puisto ei ollut tuottanut pettymystä ja syödäkkin sai, muutakin kuin isin tekemiä retkiruokia, karkeista puhumattakaan.

Hyvin syötyämme marssimme takaisin puistoon ja jos mahdollista, niin lämpötila tuntui vain nousevan. Kaivoimme repusta polkupyörien luona, jotka vielä olivat paikoillaan, pullon omena limpparia ja kävelimme puiston katetulle terassille, jossa allekirjoittaneen oli aivan pakko huilata. Muutamassa laitteessa vielä ja sitten on aika jättää puisto seuraaville. Niinpä, lähtö ei ole koskaan se helpoin asia,... Vaan jos ei lähde, ei voi tulla takaisin.

Pyörät olivat tallella ja matkan, ainakin Helin mielestä tyhmin osuus, eli paluumatka oli alkanut. Mieli maassa, niinkuin aina kaikilla, kun mielekäs tekeminen loppuu aivan liian aikaisin. Vaan kyllä se mieli siitä kirkastuu, käydään katsomassa josko Lievestuoreen uimarannalla ei olisi ihan kauheasti porukkaa. Kurvaamme uimarannalta takaisin keskustan vilinään, vai ei muka porukkaa. Käydään Niemisjärvellä uimassa, siellä ei ole edes asukkaita yhtä paljon.

Kurvaamme siwan pihaan ja ostamme 1 litran kivennäisvettä, mehukattia, ananas limpparia, yhteensä 2 litraa. Jo mukana olevat 4 x 0,5 litran pullot on juotu kaupan pihassa loppuun ja niistä saadaan pantit. Siis juomaa on vain 2 litraa ja reilu 0,5 litraa tavan lämmintä vettä. En ajatellut asiaa sen enempää, vaikka lämpötila vain jatkoi nousuaan, keskustan liikken läpömittari näytti jo yli 30 astetta.

Kuuma oli, ajoimme verkkaisesti ja talutimme kaikki ylämäet säännöllisesti. Sitten iski stoppi. Heli ei jaksanut työntää pyörää mäen päälle, vaan jouduimme huilaamaan puolessa välissä. Nyt iski totuus vasten kasvoja, kuka hullu lähtee ajamaan tällaisella helteellä tokaluokkalaisen kanssa polkupyörällä. No allekirjoittanut tietenkin, kyllä tästä selvitään ja soitetaan kyyti jos ei jakseta. Puolessa välin mäkeä huilatessamme, oli siinä onneksi varjoa ja juomistakin oli. Kohta alkoi taas iloinen ja huoleton höpötys ja saatoimme jatkaa matkaame.

Pysähdyimme samalle sillalle jossa tullessammekin seisahduimme. Kehoitin Heliä vaihtamaan uima kamppeet päälle ja että käydään kastelemassa itseämme joella. Siinä jonkin aikaa läträttyämme ja juotuamme, alkoi voimat palautua. Olin kuitenkin vielä epäilevä, jaksaisiko Heli jatkaa ja kuinka kauan. juomavaroista oltiin juotu jo melkein litra, joten olisiko käännyttävä takaisin, ostaaksemme kaupasta lisää juotavaa.

Ei, jatketaan vielä, Heli oli oppinut pitämään kivennäisveden erikoisesta mausta, joten päätin itse juoda pelkkää vettä ja mehua, niitäkin säästäen, Helin juodessa kivennäisiä ja mehukattia. Jos näyttää uudestaan, että voimat loppuu, soitetaan sitten se kyyti.

Niin jatkoimme matkaa, vieläkin hitaammin, jos mahdollista. Kyselin melkein puolen minuutin välein onko kuuma, jaksatko? Helillä meni hermot sellaiseen jatkuvaan kyselyyn ja sovittiin, että aina pidetään tauko mäenpäällä, vaikka ei juotaisikaan tai väsyttäisi. Katsellaan vaikka muurahaisia, tai jotain, niin ei ole pelkkä ajaminen niin tylsää.

Helin pyörästä otimme repun pois, jotta polkeminen olisi mahdollisimman kevyttä, sain kuin sainkin sen sopimaan selkääni, hieno, vaalenapunainen, "heppa reppu". Nyt oli pyörä, jos ei kevyt, niin ainakin kevyempi työntää ylämäessä. Kohta olimmekin jo aivan varkain saapuneet kuntien rajalle, jossa myös vilvoitusta tarjoava puro olisi. Kyllähän mielessä kävi, että jos vesi meinaa loppua, otan itselleni purosta tyhjät pullot täyteen, ei ole ensimmäinen kerta kun juodaan "kirkasta lähde vettä", sitä kun tuhansien järvien maassa on saatavilla runsaasti. Juomaa oli kuitenkin vielä riittävästi ja Niemisjärven kaupalle ei ollut enään pitkälti, joten lähdeveteen ei tarvinnut turvautua.

Saavumme Niemisjärvelle hyvissä voimin ja suuntasimme kaupalle ostamaan riittävästi juomista, lisäksi Helin tovomuksesta maksamakkaraa. Hienosti oli jaksettu vaikka vielä olisi matkaa jäljellä. Kyselinkin, josko laitettaisiin leiri jonnekkin pystyyn ja jatkettaisiin seuraavana päivänä. Kokeillaan, kyllä mä jaksan kotiin asti, oli Helin mielipide. Tehdään niin, nukutaan sitten matkan varrella, jos ei jakseta kotiin saakka. Nyt jo oli tosin selvää, että Helin voimat olivat palautuneet, valitteli jopa uintireissun jälkeen kylmyyttä, joka ei ainakaan allekirjoittanutta vaivannut.

Uiminen ja kylmä juotava piristivät, väsymyksestä ei ollut enään jälkeäkään. Nälkä teki tuloaan, vaan vielä emme syöneet vaan ajoimme urhoollisesti kohti kotia. Mäkiä olisi vielä ja ne oli helpointa työntää, vaikka Heli muutaman kokeilikin polkea.

Nyt ollaan jo täällä asti, ollan ylitetty 9-tie ja matkaa on enään vain kivenheitto. Pitikös meidän syödä vielä, vai syödäänkö kotona? Syödään nyt, Helin kurvatessa tien viereen. Kaiveltiin leivät ja maksamakkara esille. Juomista oli tälläkertaa riittävästi ja pienillä teillä on yleensäkkin viileämpi ajella puuston antaessa varjopaikkoja, toisin kuin isommilla, joissa metsä on raivattu kauemmaksi tiestä.

Leivät tekivät kauppansa ja taas oltiin valmiita jatkamaan. Vielä viimeiset metrit 9-tien vieressä, joka edelleenkin on hiuksia nostattavampi tilanne, kuin yksikään huvipuiston laite, ainakin lapsen kanssa...

Olipahan reissu, kotona ei jaksettu purkaa kamppeita, vaan jätettiin se suosiolla seuraavaan päivään. Retkenä oikein onnistunut, ehkä hiukan raskas Helille, mutta varmasti mieleenpainuva kokemus, toivottavasti positiivisessa mielessä.

Helille kunniamaininta kovasta suorituksesta.
Nyt on aika huilata ja suunnitella uusia reissuja...