Meisinki oli lähteä Helin kanssa purolle katsomaan vedenpaisumusta, vaan suunnitelmiin tuli muutos, niin kuin monesti aikaisemminkin ja sain tyytyä viheltelemään yksikseni. No reppu oli jo pakattu, joten voisin siis aivan hyvin lähteä yksin. Polkupyörällä metsänreunaan noin kilometri ja parikymmentä metriä kävellen purolle. Siis ihan riittävä matka tällähetkellä jalkapuoli allekirjoittaneelle.Varsinainen juttu tälle reissulle oli ajunperin kokeilla uusinta hankintaani, josta juttua edellisessä tarinassa "Retkikeittimen hankinta". Ajattelin nimittäin kokeilla onnistuuko kokkailu kahdelle näin pienellä retkikeittimellä ja olihan sitä muutenkin päästävä kokeilemaan.
Aurinko ei suostunut näyttäytymään, toisaalta olihan sitä jo muitakin vajaavaisuuksia matkalle ilmennyt heti alusta pitäen, no, onneksi ei satanut. Ajattelin ensin kävellä puronvartta alajuoksulle päin, mutta satuinkin heti kuivalle paikalle, josta lumi oli sulanut, en taida jaksaa "komuta" pidemmälle, tässähän sitä on hyvä paikka. Hetken aikaa istuttuani alkoi veden virtaava kohina ja tuulen humina kummasti ramasemaan, johan se nyt on kumma, voisihan sitä nokkaunet ottaa ja mikäs sen parempi paikka. Jospa nyt keittäisi kuitenkin ensin kaakaon, niin ei aivan nukahda ja sitä keitintähän tänne ollaan tultu testaamaan.
Veai kiehui varsin nopeasti ja onneksi olin varannut mukaani foliota, jonka laitoin tuulen suojaksi polttimelle ja ylettipä se osittain kattilan kupeellekkin. Lämpimät juotu, eikä palovammojakaan tullut. Ehkä lapsena leikityt tulileikit steariinin, bensiinin ja muiden räjähteiden kanssa eivät ole olleetkaan aivan hyödyttömiä, vaikkakin on sanottava nyt, että niillä ei saa leikkiä...
Ja nälkä kasvaa syödessä. Poltin on jäähtynyt jo hyvän aikaa kaakaota juodessa ja puron hypnoottista virtaa seuratessa. Lisää viinaa koneeseen, onkohan tämä nyt sitä alkoholin väärinkäyttöä. Poltin tulille ja vettä pienempään pannuun reilu desi, perään 1/3 lihaliemikuutiota jonka annetaan sulaa kunnolla veteen. Lisään, paljonkohan siihen nyt oikein meni, riittävästi tummaa soijarouhetta ja alan pilkkoa joukkoon sipulia ja tomaattia. Polttimen olen säätänyt kuristimella sopivaksi jotta kastike "hautuisi" muutaman minuutin.
Vaihdan isomman kattilan tulille, johon laitan noin 2 desiä vettä ja riittävästi, valmis perunamuussi pakkauksesta jauhoja joukkoon veden kiehuessa. Säädän taas liekin ja nostan pienemmän kattilan isomman päälle, jottei se jäähdy. Välillä sekottaen muusia, ettei pala pohjaan, alkaa ruoka valmistumaan, joten ei kun syömään.
Helposti tuli reilu pahvilautanen sapuskaa ja leivän kanssa riittävä annos, joten kyllä tällä sattaa aterian kahdellekkin vääntää, jos ei aivan oikeasti ruveta syömällä syömään. Hyvää oli ja kaikki tuli syötyä, huomenna on saatava se Heli matkaan, niin saa totuuksia siitä ruuan maittavuudesta.II-päivä
Heli oli innokas lähtemään, ei ehkä niinkään syömään ja retkikeittimen testaamiseen, vaan läträämään purolla. Eihän siinä, sama paikka ja sama ruoka nyt uudestaan kahdelle. Heli alkoi vuolemaan tikkua, jolla voisi tökkiä ötököitä ja siinä sivussa sekoitella vaikka sokeria kupissa.
Itse aloin kokkaamaan samaa ateriaa, kuin eilen olin tehnyt, sillä lisäyksellä, että tästä pitäisi riittää kahdelle. Tai sanotaan yhdelle ja puolikkaalle. Kastikekattila (pienempi) tuli kyllä ääriään myöten täyteen, vaikkakin toisaalta muusikattila (suuremp) oli aivan riittävä, toisin sanoen vajaa. Jälkeenpäin olen miettinyt, että kaikki nämä ainekset ovat valmiita, kunhan kiehahtavat ja turpoavat. Siis voisi kaikki sekoittaa samaan astiaan ja sitärataa, täytyy joskus kokeilla.
Sitten se makuasia, se ei kyllä pitänyt olla pahaa, mutta Heli oli jyrkästi sitä mieltä. Kyllähän se syötyä tuli, en siinä itse kyllä havainnut mitään eroa eiliseen taikka aikaisempiin mitä ollaan kotona sähköllä tehty...? Oisko sitten tippunut Helin lautaselle jotain. Syötiin ja allekirjoittanut kävi purossa astiat tiskaamassa, oli aika kylmää vettä, mutta tiskiharja oli toimiva siitä huolimatta.Kotii päästyämme, oli Helillä mielessä seuraava ehdotus, että jos olis ollut onki mukana, niin olis ollut kuulemma hyvä juttu ja sitä rataa tuli sepustusta... Jos sitä sitten huomenna aamusta, vaikka kalalle, mutta ei kyllä samaan paikkaan. Tässävaiheessa päivää ja kevättä, oli istutettava perunat, joten tänään sinne kalalle ei enään mentäisi, mutta huomenna.
III-päivä
Aamulla, ei ihan niin aikaisin, vaan juuri sopivasti. Nyt ajettiinkin toiseen suuntaan ja tultiin Tervajoen varteen, joka oli juuri pääsemässä jääpeitteestään. Jäälauttoja oli kasaantunut padoksi ja kohta jokin antoi periksi, kuului kahinaa ja ritinää, kunnes jäät taas pysähtyivät. Oliskohan hyvä paikka pilkkiä tollanen jäälautta, sanoin Helille kulkiessamme ylävirtaan, jossa vesi jo virtasi vapaana kuljettaen silloin tällöin mukanaan jäälauttaa. Höh, joo, ei tarttis vaihtaa ite paikkaa...
Vehkeet levälleen, tässä on kuiva paikka. Vihdoinkin, ollaan kävelty jo ihan liikaa ja nälkäkin jo on. Oikeasti oltiin tultu vasta n. kilometri mutta kun matkalla on paljon ihmeteltävää ja katseltavaa. Mites tää onki oikein kasataan. Viimein menivät palaset kohillen ja Helille laitettiin mato onki. Matoja meillä korvasi kumi toukat.
Nyt mukaan oli otettu, vain ruisleivät allekirjoittaneelle ja Helille kuinkas muuten, kun itse sai valita, niin hampurilainen. Juomaksi pitäisi sitten lämmittää keittimellä vettä kaakaota varten. Heli oli mielissään. Ei kai sitä aina tarvitse lämmintä ruokaa olla, riittää kun juoma on lämmintä. Ensin kuitenkin ongitaan, eikä Helilläkään ollut enään yhtään nälkä.
Kokeilin itsekkin muutaman kerran heittää Tarmoa, vaikka en pilvilinnoja kalansaalista rakennellutkaan. Aurinko lämmittää tänään oikein kunnolla. Kumisaappaasta nousee vesihöyryä, joutsenet lentävät melkein ylitsemme, suopursu tuoksuu, vaikkei se vielä kukikkaan. Helillä on kala kiinni, nyt olen oikeassa paikassa, vaikka en olekkaan kovin kaukana, olen silti jossain, haaveissaan... Isi, Isi!... Täh? Mulla on onki jääny kiinni. Niin, ei siellä nyt vielä kalaa ollut.
Heli jatkaa täynnä intoa, vaikkei kalansaaliista ole mitään takeita. Itse istun ja laitan veden kiehumaan. Saadaan kohta sitä kaakaota. Taitaa keittimen testailut olla tämän jälkeen alustavasti suoritettu ja ainahan sitä oppii uutta. Polttoaineen riittoisuudessa saattaa tulla joitain ongelmia, jos intoutuu kokkailemaan liian innokkaasti. Toisaalta ei luulisi olevan polttoaineen saanti polkupyöräretkillä ongelma, jos ei polje huoltamoiden ohi. Jos joskus vaeltamaan oikein eksyy, taitaa se olla taas ihan oma maailmansa.
Helille maistuu hampurilainen ja kuuma kaakao eilisen pettymyksen jälkeen. Kyllä ruisleipä on vähintään yhtä hyvää, tomaatilla, voilla, meetvurstilla ja ruohosipulilevitteellä. Nyt kamat kasaan ja kotia kohti. Takaisin kävellessämme haluaa Heli ottaa mukaan kepakon, jonka myyrä tai jänis on kalunut puhtaaksi. Sehän vaan passaa, köytetään se vaan pyörään kiinni, niin on helppo kuljettaa, käyttötarkoitus kepakolle jää vielä hiukan auki, mutta kyllä se siitä selviää.Lopuksi. Esbit on ainakin vielä toiminut, eikä sellaisia puutteita ole, joita ei voisi koikonstein korjata. Toivotaan että on jatkossakin kovassa käytössä, eikä vain hyllyn koristeena.
Täytyy muistaa ostaa pannujauhoja, kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti