Kyynämöisillä viimeisillä jäillä

(25.4.2009) Tehtiinpä talven viimeinen pilkkireissu sopivasti, niin että ei enään kylmä päässyt yllättämään. Turkishaalarit on sopivan lämpöiset kelillä kuin kelillä, varsinkin näin keväällä, kun lämpötila huitelee 10-20 asteen välissä ja istutaan suojaisassa lahdelmassa johon aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta eikä tuulenvire käy juuri lainkaan. "Kylmähän siellä on".

Makkarat ja janojuomat otettuamme suunnistimme matkamme Kyynämöisen rantaan. Tie oli kovin pehmeä, on tästä joku ajanut jollain nelivedolla, mutta meneehän siitä etuveto henkilöautokin, kun on tarpeeksi vauhtia, eikä pysähtele katselemaan maisemia taikka kuuntele muiden topputteluja. Taisi siellä takapenkillä olla jossakin kohtaa G-voimat kohdallaan, kun auton jäljet jakautui sivuraiteille, jonne luonnollisesti takapyörät suunnistivat etupyörien jatkaessa suoraan. Kyllähän siinä kävi jossain kohtaa itselläkin mielessä, että mitenkähän täältä tullaan pois, mutta se olisi sitten sen ajan ongelma. Nyt auto parkkiin ja jäälle.

Jäätä olikin sitten yllättävän paljon, vaikka se ei enään mitään teräsjäätä ollutkaan, kaira riitti kyllä hyvin läpi asti. Rannat oli noin pääsääntöisesti vielä jäässä, joten uimisen vaaraa ei tarvitsisi pelätä. No sitä kalaahan sieltä ei tullut, allekirjoittaneelle ei nykyäkään, vaikka toiset kehu, että kyllä siellä kala välillä kävi nykimässä. Aurinko paistoi pilvettömältä ja mikäs siinä oli istuessa, kun edes kalat eivät syönnillään häirinneet.

Niin kuin aina, minähän en ole se, joka kysyy ensimmäisenä, vaikka nälkä kyllä jo olisi ja makkarata tekisi mieli... Niin, sitten jos sitä ehdottaa, että eiköhän lähdetä makkaran paistton kuluu perinteisiin, että toiset antavat palautetta, että nytkö sitä jo on lopetettava, ja kyllä sitä yleensä on kalstettu 6 tuntia ennen makkaran paistoa ja kait sitä sitten on lähdettävä, kun jollekkin on tullut nälkä... Niin,... sitten kun sen joku on ensimmäisenä sanonut ääneen "makkaran paistoon" ja perinteiset kuitit tulleet, niin sitten kaikki on yhtä mieltä, että kyllä tässä jo nälkä olikin.

Tällä reissulla ei kyllä ollut kuittailuista tietoakaan, kun makkarata paistamaan lähdettiin, sen verta oli lämmin keli, että kyllä oli mukava päästä metsikön varjoon auringon paahteelta.

Mitta täynnä, siis pos oli päästävä, kirjaimellisesti. Vaan miten käy, pääseekö toiset työntämään, vai onko soitettava vetoapua, josta oli jo aikaisemmin ollut puhetta. Eikä mitä, hyvä kesärengas on parempi kuin vanha talvi sellainen. Auto olisi kyllä sitten huuhdeltava sopivan tilaisuuden tullen, on ne vaan niin huonossa kunnossa nämä uuraisten tiet, että.

Nyt sitten jäätävä odottelemaan jäiden lopullista lähtöä ja kauden avausta suunnitellen.

Tervajoki

(18.4.2009) Aamulla oli lämpötila pakkasen puolella ja saimme Helin kanssa loistavan idean lähteä katsastamaan Tervajoen maisemia. Kalavehkeitä ei tullut mukaan otettua, kun ei ole tietoa minkälainen puro siellä oikein solisee ja, että onko moisessa purossa kalaa koskaan uinutkaan. Mato-onki oli kyllä Helillä mielessä, mutta päätimme odottaa hankien sulamista.

Purolle olisi matkaa vain noin kilometri suoraan takapihalta. Joten matkassa mitattuna, ei reissulle pituutta juurikaan kertyisi. Yö pakkanen on sopivasti saanut hanget kantaviksi, joten kulkeminenkin olisi vaivatonta. Ongelmia alkoi kuitenkin tulla päivemmällä, takaisin lähdön aikoihin. Nimittäin ylitettävänä oli pieni aukko, jossa oli vielä harvennuksen jäljiltä puut maassa hanggen alla ja nyt, kun aurinko jo oli lämpötilaa nostanut, oli hangenkuoret vaarassa pettää. Eli ei ollut enään niin mukavaa kulkea, kun hanki upotti. Onneksi lähempänä metsää, hanki vielä kantoi ja paluumatka jatkui vauhdilla.

Heli suunnitteli jo seuraavan kerran reissua tänne joelle, että tuonne sitten olisi hyvä laittaa teltta, ja tuossa voisi paistaa makkarat. Eihän se mahdoton ajatus ole, on vain niin, että jos ei mene ensin autolla vähintään yli 100 km, mieluummin 600, ja sitten kävele toiset 20-100 km, niin ei se oikein siltä tunnu, että sitä voisi teltan mukaansa ottaa, kun kotiinkin pääsee nukkumaan. Ei vaan, mitäpä sitä ei tosikalamies tekisi päästäkseen yöpymään teltassa. Ja mikä sen parempi paikka, kuin takapihan metsikkö, josta on sitten helppo lähteä hakemaan lisää makkaraa, joko kotoa jääkaapista, tai toisesta suunnasta, Siwasta, "yllättävän lähellä".

Kesää odotellessa...