Särkikukko

Särkiä kalakukkoon.

Senhän ei olettaisi olevan pahaa, jos on särkikaloja syönyt ja itse hyväksi todennut.

Kuuhankavesi, Seniorivaappu ja särki.

Mahottoman hieno särki.

Näitä särkiä on pakkasessa vielä kevään katiskapyynnin jäljiltä, joten...

Kääritäänpäs hihat ja laitetaan yleiskone töihin.

Vettä, ruisjauhoja, vehnäjauhoja, suolaa, rapsiöljyä ja voita.

Nämä yleiskoneessa hyvin sekaisin.

Särkiä kourallinen.

Lisäksi pieniä ahvenia kokonaisina ja isoimpia fileinä.

Lihaakin laitetaan, possun kylkiviipale.

Aikaisemmin on tullut laitettua riisiä kalojen alle, vaan nyt laitan ihan kotimaista kauraa, ei se välttämättä tarvitsisi mitäänkään "kuivikkeita".

Siinäpä olisi pohja valmiina.

Isoimmat särjet pohjalle.

Särkiä, ahventa ja lihaa vuoronperään, ei se ole niin tarkkaa.

Muistaa vaan suolaa ripottaa jokaisen kerroksen päälle, oho....

Vähän tuli reilun kokoiseksi pohja kaulittua, vaan tuskinpa mitään haittaa.

Sitten taittaa reunat päälle, vettä vähän liimaksi.

Nostan kukon uunipellille, jonka pohjalla pari kertaa foliota ja leivinpaperi.

Tämä saa olla uunissa vajaan tunnin, 250 asteessa, että pinta saa väriä.

Kukko uunista ja voita pintaan.

Lopuksi käärin kukon leivinpaperiin ja folioon.

Kukko saa olla uunissa vielä viisi tuntia, 150 astetta.

 

Ihan se lämmin vielä on, vaikka onkin saanut huilata toista tuntia.

Ei malta enää, on maistettava...

Ihan se kukolta maistuu. Haukikukkoon jos vertaa, niin on vähän "tummempi", maku. Suolaa on tullut riittävästi, ei tartte lisätä lautasella yhtään. Pelkkä särkikukkohan tämä ei ole, kun joukossa ahventakin, mutta särki pääsee jatkossakin kukkoon.

Nyt on keitettävä kahvit ja maistettava vähän lisää kukkoa.     :)