Kahvit juotiin ja turistiin. Kiitos.
Pientä pintaremonttia omakotitalo kohteessa, on pieniä ihmisiä yksi enemmän... :)
I-Päivä
Ei ihan aamusta, mutta ennen puoltapäivää ollaan jo matkalla MP:n kanssa Keiteleen rannalle.
Konnevedellä stopattiin, että Salesta haettiin evästä ja Aseman Merkkarista pokasaha ja kintaat.
Jäällä suunnistetaan rannan tuntumassa kohti MP:n mökkiä. Kello näyttää vähää vaille yksi.
Hieno keli.Mökin takkaan raapaistaan tulet, pakkasta on reilu kymmenen astetta, niin mökissä sisällä, kuin pihallakin.
Pakkanen on kiristymään päin, joten repusta on kaivettava lisää vaatetta päälle. Lähdetään järvelle saman tien, sillä aurinko alkaa jo kohta laskemaan.
MP kävelee edellä ja kairaa reikiä jäänvahvuuden tarkistamiseksi. Onhan sitä, reilu kymmenen senttiä, mutta silti saa olla varovainen. Pakkasta on ollut jo melko viikon verran ja vaikka lumi tuossa jäällä hiukan hidastaa jään vahvomista, niin kyllä pitäisi pilkkimiestä kestää.
Kesti näköjään hirvenkin alla, emä ja vasa jolkottelivat jään yli saareen. Ompa joku jo kelkallakin ajanut...
Rannan tuntumassa on lähteitä, jää on siinä kohtaa ohut tai jopa kokonaan sula. On se siinäkin kumisaapas vaarassa kastua.
Mutta yritetään pysyä nyt kuivana, ei tuolta avannosta, jos tipahtaa, niin mikään helppo homma kotiin tai mökille lämpöiseen ole selvitä.
Tämä taitaa olla se juttu tänä päivänä.
Kaikuluotain antaa välitöntä tietoa kalojen liikkeestä, tai että onko niitä ylipäätään siinä kohtaa, johon olet reijän kairannut.
Tästä avannosta ei näe kalan liikettä, mutta kyllä se silti joku siellä kävi nyppäämässä.
Aurinko alkaa laskemaan, MP on saanut yhden ahvenen, joten enempäähän ei tarvita.
Saan kokeilla kaiun kanssa pilkkimistä ja onhan se paljon aktiivisempaa, kun näet mitä tapahtuu...Vain yksi ahven, MP laski takaisin kasvamaan. Laitetaan kamat kasaan ja suunnataan takaisin mökkiä kohti.
Juokseva vesi, siis jos jaksaa ämpärin kanssa juosta ja ihan sisälle asti tulee.Laitettiin saunaan tulet, niin jos vaikka pesulla.
Nälkä painaa päälle... Höyry makkaraa ja lihapiirakkaa, juustolla, majoneesilla ja sinapilla.
Viimekesän taimen tästä Keiteleen vesistä, MP otti pakkasesta mukaan. Istuttiin nuotiolla siinä illan mittaan, käytiin saunassa ja paistettiin kalaa halsterissa loimulla...
Hyvää oli kala ja kohta nukkumaan, laitetaan vaan ensi takkaan kunnolla puuta, niin tarkenee nukkua.
Mökin lattia on vielä kylmä ja seinätkin alempana vielä viileät. Ei lämpene kylmä mökki ihan heti, mutta kun lämmitys on päällä, niin pikkuhiljaa lämpö tasaantuu.
Puhallin ja sähköpatteri antavat mielenrauhaa yötä vasten, ei tarvitse nousta puita yöllä uuniin laittamaan.
II-Päivä
Huomenta.
On seitsemän jälkeen, tai oikeastaan lähempänä kahdeksaa, kun alkaa aamu sarastamaan.
Alkuyöstä oli lämmin nukkua, vasta aamuyöstä vedin makuupussia paremmin päälle.
Pakkasta on vajaa parikymmnetä astetta, tai yli, riippuu vähän mitä mittaria katsoo ja mistä suunnasta.
Ulkona on käytävä. Lumi narskuu kengän alla ja ilma tuntuu kylmältä. Tietää ilman mittariakin, että on kylmempi päivä, kuin eilen. Haen samalla vettä puuron ja kahvin keittäjälle.
Siinä sitten pihalle mennessä vedin takin vetoketjua kiinni, ihan niin kuin olen jo reilu parikymmentä vuotta tästä vaeltaja-asusta aikaisemminkin. Vaan nyt alkoi sellainen ritinä kuulumaan, lattiallekkin jotain osia tipahteli...
Takin vetoketjun luistin, vedin, meni rikki...
No voi per...
Olen tätä vanhaa luistinta jo useamman kerran joutunut tongeilla puristelemaan kiinnipäin, kun ei tahdo ketju punoutua kunnolla kiinni ja sitten helposti aukeaa itsestään.
Onneksi oli takin hihataskussa minigrip pussissa uusi vetoketjun luistin. Mökin lipastosta löytyi talttapää meisseli, jota apuna käyttäen sain vanhan vetimen pois ja uuden paikoilleen. Sellaista pientä näpryytä aamutuimaan. Vetoketjun toppari olikin vähän hankala, kun se oli niin pieni, ettei meinannut sormissa pysyä ja kun vielä ensin otin sen väärältä puolelta irti, niin oli sitten tupla työ saada ne "topparit" takaisin paikoilleen.
MP vähän jeesasi, niin saatiin vetoketju taas toimimaan. Sitä pitää olla vähän kaikenlaista mukana, ei tiedä mitä kaikkea sitä aina tarviikaan. Neula ja lankaa monesti repussa kulkee...
Puuro oli hyvää, voilla ja kylkipalalla. Paksu siivu, ei tarvii leipää...
Kalaakin oli vielä eilisestä jäänyt ja sehän oli kahvin kanssa just eikä melkein.
Lähdettiin siinä sitten aamupalan jälkeen jäälle.
Akkuporakone kairan varressa on hyvä peli. No jäätähän nyt ei ole, joten oikeuksiin kone tulee paremmin vasta paksummalla jäällä ja helpottaa kummasti reikien kairausta.
Kokeilin itsekkin konetta, ehkä hiukan varovainen saa laitteen kanssa olla, mutta kätevä se on.
Tänään sain minäkin kalan, oli vaan hotkaissut viisi senttisen, "sairako" se nyt oli, niin syvälle, että piti niskat taittaa.Kylmä oli keli, viimein alkoi jalkojakin palelemaan, porakoneen akku osoitti myös hyytymisen merkkejä.
Lähdettiin kävelemään takaisin mökille. Mitä tästä oli matkaa, alle kymmenen kilometriä, reilusti...
Mökille takaisin tultaessa aurinko oli jo korkealla.
Vettä saunalle, niin pääsee vielä pesulle, niin ja laitetaan paikat kuntoon tiskataan astiat ja vähän puuta uunin viereen valmiiksi.
Tälläinen lusikka hukkui pari vuotta, vai vuosiko takaperin tänne mökkireissulla. Nyt se sitten kulkeutui takaisin ja meinasinkin sen ensin MP:lle lahjoittaa, vaan pidänkin itselläni. Kerran olen tämän lusikan jo Kuuhankaveteenkin hukannut ja seuraavalla viikolla rantavedestä sen sattumalta takaisin löytänyt, niin taidan vielä kokeilla onneani, kuinka kauan tämä matkassa pysyy, ennenkuin viimeisen kerran hukkaan joutuu... Ja sehän hukkuu, multahan ei ikinä mitään unohdu, minnekkään.
Kotiinpäin. Ensin autolle, jälleen alle kymmenen kilometriä rantoja pitkin...
Ja sitten Laukaaseen, siellä yötä ja seuraavana päivänä autokyydillä kotiin. Kiitos kyydistä.
Hieno oli reissu, Kiitos. Muistoja, kokemusta, ehkä uusia hankintoja mielessä, ehkä ei.
Mihinkähän sitä seuraavaksi...? No tuskin mihinkään kauaksi... 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti