Tero Heinäaho: Pari yötä saaressa

(29. - 31.8.2021) Kolmen päivän ja kahden yön reissu Kalasaareen Kuuhankavedellä.

Nämä pitäisi sopia reppuun, tai niin, että ne selässä kulkisi tarvittaessa. Makuualusta, crocsit ja Pena laavu repun ulkopuolella, myös takki ja onki sopii nyörien alle. Reppuna on Exped Black Ice 55 johon olen lisännyt Deuterin sivutaskut ja kuminauha kujastoa jonka alle juurikin vaikka takin ja ongen saa pujotettua.

Miten tätä tavaraa aina on näin paljon.

Reppu on nyt pakattu, sopihan ne hyvinkin romut kyytiin. Ruokaa on kahdessa isossa kuivapussissa enemmän, kuin tarpeeksi, mutta eipähän tule ainakaan nälkä.

Reppu sopii pyörän tarakalle, etutarakalla kulkee laavu ja solumuovialustat.

Viestiä itselle aamuun, jos muistaisi ottaa jääkaapista makkaran, sulatejuuston ja pakastimesta kuivattua jauhelihaa, sekä kuivalihaa paloina.

I-päivä

Tästä jatketaan veneellä.

Lämmin päivä.

Rantaudun Kalasaareen ja alan pystyttämään leiriä.

Kaveri rakentaa myös.

Siinähän sitä alkaisi taas olemaan, risukeitinkin on jo syttynyt.

Lämmintä on reilu parikymmentä astetta, tässä varjossa vähän vähemmän.

Ja Radio Nova kuuluu hyvin.

Mustaa kahvia ja näkkileipää sulatejuustolla.

Muistinpas sen makkaran, juuston ja lihat.

Kabanossi paketti on avattu, paistan yhden käyrän risukeittimellä. Vaikka ruokaa onkin, niin sinappia ei sitten ole... No ehkä seuraavalla kerralla.

Vesi suodattuu pulloon, noin 10-20 minuutissa. Laitan kelloon ajastimen 10 minuuttia kerrallaan, että muistaisin ottaa pois, tai vaihtaa täyden pullon tyhjään. Helposti tuntuu unohtuvan ja sitten juokseekin jo pullosta vesi yli.

Vaihdoin laavun etummaisen pystykepin A-malliseksi kahdeksi kepiksi, siten saan paremman kulun laavuun.

Risua on ja hyvin palaa.

Jalostajan Havaijin pata, keltasipulilla ja kuivatulla jauhelihalla.

Ruoka saa hautua rauhassa ja syöjä saa myös huilata rauhassa.

Kukkakärpänen... Näyttää ampiaiselta...

Avonainen laavu mahdollistaa monenlaisen vieraan. Laavussa on oviaukkoon asetettava hyttysverkko, varsinaista pohjaa ei ole, mutta käytän 3x3 ohutta tarppia maavaatteena, se ylttää hyvin lumiliepeiden päälle jotka olen kääntänyt sisäpuolelle ja pohja kattaa koko laavun alan. Mikään täysin bug proof majoite tämä Pena Laavu ei ole, vaan niin kutsuttu avotulimajoite.

Telttaa meinasin tällekkin reissulle mukaan ottaa, mutta niin vain Pena Laavu lähti matkaan.

Lentävä pörriäinen on jatkanut matkaansa, hämähäkki punoo vielä verkkoaan ja soppakin näyttäisi jo valmistuneen. Leikkaan joukkoon tuoretta valkosipulia.

Kyllä se vaan antaa hyvän maun tuo jauheliha, jos verrataan esimerkiksi soijarouheeseen. Tämä on nautasikajauhelihaa, jota kuivasin jo aikaisemmin viikolla.

Naudan jauhelihaa olen aikaisemmin kuivattanut, mutta se on jotenkin, no, liian terveellistä, ei rasvaa, joten se ei anna samalla lailla makua kuin rasvaisempi liha. Voi olla kyllä vikaa sopan keittäjässäkin.

Ja kyllä on lähes tulkoon kaikki tullut aina syötyä, jos jaksanut. Ulkona varsinkin ruoka maistuu paremmalta ja nälkähän on paras mauste. Jos ei maistu, niin ei ole nälkä...

Tätä pataa tuli niin paljon, että puolet saa jäädä purkkiin seuraavaan ateriaan, tai kun nälkä yllättää.

Orthex pakasterasia 0,9 L. Tälläinen kannellinen rasia on toiminut hyvin retkiruoka astiana ja nytkin siinä säilyy ylimääräinen ruoka seuraavaan ateriaan. Täysin vesitiivis ei kansi ole, mutta sen kanssa pärjää.

Kumisaapas ei ole myöskään enää vesitiivis, pärjääköhän sen kanssa.

Seuraava hankinta olisi siis uudet kumisaappaat, vai pitäisiköhän vielä yrittää paikata. Paikkaa paikan päälle.

Takapihalla auringon lasku.

Viimeisiä auringon säteitä leiripaikalle.

Aurinko on laskenut, risukeitin myös sammunut.

Hyttysverkko ovelle, kömmin makuupussin suojaan.

Herään yöllä kuun luodessa valoaan järveltä, hetken mietin, että kukas tänne on valot päälle jättänyt. Mieli tekisi käydä kuvaamassa kuunvalon kajastusta järven pinnasta, tähtiä ja ehkä, vielä, jos...

II-päivä

Ei tullut yöllä kuvattua, väsytti niin kovin.

Kuusi seitsemän astetta lämmintä, ihan hyvin tarkeni yön makuupussissa.

Järvellä leijailee sumu, jota kevyt tuulenvire siirtelee.

Aamukahvi keitettävä.

Ja onhan se jotain syötäväkin.

Järvelle voisi ruuan jälkeen...

Pedco ultra-pod...

Miksi sitä rompetta on aina niin paljon...

Viimeisin hankinta, kevyempi kolmijalka, kolmannes edellisen painosta. Eli kyllä se silloin on ihan perusteltu varuste hankinta. :)

Tämä korvaa aiemman teleskooppisen kolmijalan, joka sekin on palvellut hyvin.

Uusi on myös Victorinoxin Sentinel linkkuveitsi. Vanha Victorinox Safari solo on hyllyllä.

Ja Fiskarsin retkisaha SW73.

Niin että, ei se tavaran määrä ole ainakaan vähentymään päin, tosin nämäkin vain korvaavat jo olemassaolevaa. Pitää voida perustella...

Kaikkea ei tarvitse aina ostaa, jotakin voi tehdä itsekkin...

Mutta nyt sinne järvelle ja onhan tässä sellainen vissi tarkoitus, kun sattuu tuo WC olemaan tuolla venerannassa, niin miksi ei käyttäisi olemassa olevia palveluja.

Tyyni keli, Minnowspoon ui perässä.

Pipo oli kaivettava taskusta, on ihan raikas keli.

Tämä se on aamuhartaus parhaimmasta päästä.

On paperit ja vesi tulee hanasta.

Oma saippua oli mukana ja paperiakin varulta.

Kiitos.

Naudan paistilihaa kuivattuna.

Istun laiturilla ja...

Hiljaista on, jos sulkee pois mielestään 9-tien liikenteen äänet.

Niin, eihän tämä ole erämaata tiettömien taipaleiden takana, mutta silti niin mieluisa paikka, muistoja, hyviä sellaisia. Tänne myös ei ole ihan hirveän pitkä matka, vaikka sekin on suhteellista, niin kuin on kaikkikin.

Tänään tulee lisää muistoja, nousen veneeseen ja laitan kirkkaan punaisen Senioirin siiman päähän.

Ensimmäinen ja vieläpä ihan hyvän kokoinen ahven. Lasken takaisin kasvamaan.

Kuhaa yritän, vaan saas nähdä. Joskus tulee kalaa, joskus ei...

Ei kuhaa.

Vaan keli on kyllä niin hieno, että eipä harmita vaikka ei tulekkaan. Olisihan ahvenia voinut pannulla paistaa, vaan on kyllä niin reppu vielä turvoksissa, että syödään sieltä.

Takaisin leirissä. Heitän makuupussin tuulettumaan.

Maistelen Havaijin pataa valkosipulilla, purkki on saatava tyhjäksi, jotta yhden kahville olisi puhdas astia. Ei aiheuta ongelmia punkerokerholaiselle...

Aurinkovoimala tuottaa sähköä virtapankkiin, josta aamulla latasin puhelimen täyteen. Kolme neljä tuntia, niin noin kolmasosan tai puolet vajentunut 10 000 mAh pankki on jälleen täynnä.

Puhenlin on ollut pois verkosta, mutta päällä koko ajan kuvaamiseen. Vaikka some ei nyt näy ja kuulukkaan, eikä viestit liiku, niin radiosta kuuluu uutiset, sää ja liikennetiedotteet, musiikissakaan ei ole valittamista, kiitos Radio Nova.

Eipä silti, parissa päivässä tuskin mitään sellaista tapahtuu, josta olisi oltava heti tietoinen, ja kyllä se tieto aina tavoittaa ennemmin tai myöhemmin, jos ei radiosta, niin kirjeessä loput.

Niin sitä evästä on, olin varannut reppuun lettutaikina-aineet, tai niin ainakin luulin.

Nimittäin aika tummaa on taikina, koska maitojauhe ei sinne reppuun nähtävästikkään öksynyt, niinpä laitoin Xtran kaakaojuomajauhetta, jonka ainesosat: Sokeri, dekstroosi, vähärasvainen kaakaojauhe* 15% (kaakaopavut: Länsi-Afrikka), emulgointiaine (E 322 auringonkukka), aromi, suola. Saattaa sisältää pieniä määriä maitoa ja soijaa.

Niin, saattaa sisältää maitoa... No jos oli, niin mistäs sen tietää, soijalle se ei ainakaan maistunut.

Vesi, vehnäjauhoja, muna, sokeria, suolaa, rypsiöljyä, voita ja sitten sitä kaakaota, näistä aineista on tehty hyvä Länsi-Afrikkalais-Suomalainen lettutaikina.

Maidon puutteesta, "ehkä" huolimatta, lettu maistui hyvälle.

Kahvin kanssa oikeinkin hyvää.

Piitkät päikkärit...

Pelkällä kahvilla ja letulla ei tietenkään jaksa enään iltapäivällä, joten on tehtävä ruokaakin.

Risukeitin on sammunut hyvän tovin sitten, risuja löytyy, mutta koivun tuohi on nyt tästä käsien ulottuvilta loppu. Alkoholia on, tökkään kuivan risun pullon suusta sisään hetkeksi. Hyvin alkoholista kastunut tikku syttyy helposti, eikä tuohta tarvitse lähte hakemaan.

Risukeitin palaa vaikka hiukan kostealla puulla, varsinkin puhaltimen avulla, kunhan saa syttymään. Monesti olen lorauttanut vähän alkoholia keittimeen puiden joukkoon, jolloin syttyminen on melko varmaa.

Riisinuudelia, säilykekanaa ja tomaattipyrettä. Maustetaan suolalla ja valkosipulilla, lisäksi näkkileipää sulatejuustolla.

Lepuutan silmiä jälleen...

Mukavan rentoa touhua.

Päivä on ollut lämmin, siinä parinkympin tietämillä, yöllä onkin sitten jo viileää.

Kalalle olisi tietenkin voinut mennä, mutta.

Jos kävisikin uimassa, niin onhan se sitten mukava käydä yöpuulle. Saunaahan mulla ei tässä leirissä ole, joten nyt on tyytyminen nopeahkoon järvi pesuun, joka ainakin vielä näillä keleillä on ihan siedettävää. Uivathan jotkut talvella avannossakin, saunasta tai ilman, että se on vähän mihin on tottunut.

No, siis eihän se nyt ihan hirveän lämmintä ollut, mutta mukavan olon se teki ja onhan se mukava laittaa puhtaat alushousut jalkaan.

Ajatusta oli, josko tänä yönä jaksaisi kuvata jotain ihan pimeetä.

Jos ei ole pilvistä niin voisi kokeilla muutaman kuvan verran kuuta, tähtiä, tai pimeää yötä ikuistaa. Mutta eipä siitä ressiä, jos satun heräämään ja jaksaa niin voisi kömpiä yöllä ulos makuupussista.

Unta ei tarvitse tälläkään kertaa houkutella, olen aikaisin makuupussissa.

Siinä yhden aikaan yöllä herään, katselen ulos hyttysverhon läpi. Josko sitä kokeilisi, saako muutaman kuvan. Vedän housuja jalkaan, takin ja pipon päähän, hitto kun on kylmä. Joku neljä astetta, onneksi plussaa.

En jaksanut montaa kuvaa, väsymys, kylmyys, kusihätä, kolmijalka jossain hukassa, niin ei sitten mitään ihmeellistä taaskaan. Kamerasta valitsin automaatti yökuvauksen, nyt en jaksa manuaalilla alkaa säätämään valotusaikoja.

Otsalampulla annoin valoa.

9-tie ja entisen Vapon sahan, nykyisen Versowoodin sahan valot.

Oma leiri.

Ja omat valot

Kyllä tähän aikaan ei jaksa, kusella korkeintaan. Vanhaksi tulossa, tai on jo.

Potkin kumisaappaat jalasta, no lentikö se tuonne asti, olkoon. Pipo, takki tippuu päältä ja kömmin lämpöiseen makuupussiin, taistelen vetoketjun kiinni. Hitto on oikeesti kylmä.

Kattelen aamulla sen kumpparin, jospa se kolmijalkakin jostain löytyy...

III-päivä

Reilu 5 astetta.

Missähän se pipo on.

Siitä se lähtee päivä liikkeelle, kahvin voimalla ja tietysti puuro luumulla ja kabanossin lenkkimakkaralla.

Hyvin on säilynyt avattukin makkara repussa, vaikka päivällä vähän lämmintä vielä onkin ollut, syötävä nyt loput pois.

Tänään on purettava leiri, kasattava romppeet reppuun ja suunnattava kotia kohti.

Sellainen kala nuija, pamppu, pappi tuli veisteltyä ajan kuluksi.

Kakkosnelosella, airolla, kirveellä, puukolla, veneenreunalla, sellaisilla on tullut kalaa koputeltua päähän, mutta jospa se nyt olisi jatkossa tällä helpompaa. Pulikka saa jäädä veneeseen, jos se siellä pysyisi.