Ajatuksia Halti Pata Fun ja absidi

(26.4.2016) Sataa vettä, keli on harmaa ja kolea, mitä silloin voi tehdä? Voi siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, käydä kaupassa, pelata pelejä, tai vain istua tietokoneella. Siis sitä samaa mitä muinakin päivinä. Sateisina päivinä voi tehdä ihan niitä samoja juttuja mitä voi tehdä aurinkoisinakin päivinä. Niin ikkunathan piti pestä ja verhot vaihtaa, no jos huomenna...

Mutta kun nyt on maa jo pinnastaan sula, saa siihen uppoamaan muutaman telttakiilan, niin eiköhän sitä lähtisi telttaa pystyttämään. Viime kesänä ei tullut telttailtua kertaakaan, vaan ulkona yöpymiset tapahtui riippumatossa. Saas nähdä kumpaa majoitetta tulee tänä kesänä enemmän käytettyä, telttaa vai riippumattoa. Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa.

Tänään kuitenkin ulkoilutan telttaa Paapaikan metsäss,,, aukossa ja kun on vielä luvattu sadettakin, niin tuleepahan samalla testattua tuo vedenpitävyys telttakankaan osalta.




Pyörä valmiina lähtöön. Aseman koulunmäkeä ylös pyöräillessä, tarttui eturenkaaseen pieni puu tikku ja joka siinä yllättävän sitkeästi pysyi kiinni. Mäen ylös poljettuani, pysäytän koulun viereen irroittaakseni oksaa renkaasta. Sepä on tiukassa ja eipä ihme, kun kyseessä on ilmeisesti orapihlaja aidasta oleva oksa, jonka yksi piikki oli uponnut renkaaseen. Oksa piikkineen lähti parissa osassa eikä suurempia suhinoita ainakaan vielä kuulunut.

Jatkan matkaa, ja kun ei tuntunut rengas vajentuvan ajossa, uskon sisäkumin säilyneen ehjänä, ehkä... Kurvaan Paapaikan pihan ohi, vahtikoiran reagoimatta sen kummemmin. kävelen aukkoon ja valitsen kohdan jossa olen aiemminkin leiriytynyt.






Teltta on pystyssä ja ajoittainen tihkusade tuntuu voimistuvan, niinpä viritän teltan eteen sadeviitasta katoksen, jossa polttopuut pysyy sateen suojassa ja retkeilijä myös risukeittimensä kanssa.




Talven aikana olen mielessä pyöritellyt ajatusta telttaan kiinteästi ommeltavasta, tai iroitettavissa olevasta etukatoksesta, vähän kuin tämä sadeviitta nyt tässä ylhäällä kuvassa.

Kun sadeviitta on teltan päällä, ei sitä siitä sadekelissä mieluusti lähtisi pois purkamaan, vaikka sille olisi käyttöä sadeviittana päälle puettuna. Olisi siis hyvä, jos sateen yllättäessä sadeviitta olisi helposti saatavilla, eikä esimerkiksi siellä leirissä teltan etukatoksena. No nämä nyt on tälläisiä ajatuksia ja suunnitelmia, jotka voi toteutua kymmenen vuoden sisällä, tai ei koskaan. Se vaan on talvella tuo retkien ja niihin liittyvien varusteiden suunnittelu meikäläisestä varsin mukavaa hommaa.




Istun teltan oviaukossa sateen yhä voimistuessa. Risukeitin palaa kosteallakin puulla, kunhan joukkoon on välillä heittää kuivaa puuta. Juon kuumaa kaakaota ja se maistuukin todella hyvälle, ei vaan tullut leipää mukaan.

Levitin telttaan makuualustat, vaahtomuovi, puhallettava ja päälle makuupussi. Riisuttuani kenggät käyn makuupussiin päiväunille.




Sade ropisi teltan kattoon, välillä kovemmin puuskittaisessa tuulessa ja välillä hiljentyen lähes kokonaan. Makuupussissa oli lämmin ja saatoin hiukan torkahtaakin.

Sade ei tullut telttakankaasta läpi eikä avonaisesta ovesta satanut sisään sadeviitan ansiosta. Tuo mukavuutta tuollainen "absidi", kun ei tarvitse sulkea varsinaista teltta ovea vaan voi sateellakin pitää sen täysin auki, vain "hyttysverho" tarvittaessa eteen vedettynä, risukeittimen ja puiden ollessa myös samalla sateensuojassa. Olen ollut tyytyväinen nykyiseen Halti Pata Fun telttaan mutta, aina löytyy jotakin parannettavaa, tai kehittelemistä. Hinta laatu suhteeltaan hyvin palvellut majoite, keveyttä ja yksinkertaisuutta arvostavalle, ainakin allekirjoittaneen mielestä.

Makkarat olin laittanut sulamaan risukeittimen viereen folion päällä, kahvi- ja kaakaoveden kiehuessa. Olin kotoa lähtiessäni napannut jäisen kabanossi paketin pakastimesta mukaani ja nehän oli vielä umpijäässä.

Sade on hellittänyt, makkarat syöty. Yöksi en nyt jää, mutta kunhan keli tästä vielä hiukan lämpenee niin olen jossain päin metsää teltassa yötä. Pakkaan makuupussin, makuualustat ja muut romppeet reppuun. Kävelen pyörälle ja lähden ajelemaan kotiin päin. Renkaassakin on ilma näköjään pysynyt.

Kotona odottaakin sitten teltan pesu ja kuivaus... Kyllä, pesen tarvittaessa ja kuivaan teltan aina käytön jälkeen. Sadeviitalle riittää kuivaus, mutta teltan pohja on hiekassa ja ravassa, joten se on syytä huuhtoa pesuhuoneessa. Pari päivää kuivuttuaan pakkaan teltan pakkauspussiinsa ja heitän kaappiin odottamaan seuraavaa käyttöä. Sadeviitan pakkaan kuivuttuaan suoraan reppuun, sillä se kulkee aina mukana.

Pitäisiköhän sitä shelbyltä PU-pinnoitettua laavukangasta jo tilata, näyttäisi vihreääkin löytyvän. Mietitäämpä nyt vielä, ei näiden kymmenvuotis projektien kanssa pidä hosua, hiljakseen hyvä tulee...