MSR Alpine Plate lautanen

(6.7.2015) MSR Alpine Plate, teräksestä valmistettu kevyt ja kestävä lautanen. Tuo lautanen tuli hommattua tässä alkukesästä yhdessä Muurikka nuotiopaistinpannun kanssa. Muurikka toimii hyvin risukeittimen kanssa, mutta on melko painava, niinpä olen kantanut repussani nykyään vain tuota teräksistä lautasta. Sillä pitäisi onnistua tarvittaessa myös paistaminen, vaikka esimerkiksi letun paistaminen ohuella teräspannulla voi olla melko haastavaa.

Kannan repussani yleensä aina Esbit 985 kaksiosaista kattilaa ja risukeitintä sen sisällä, joten tavallaan mukanani on jo "paistinpannu" kansi, vaikkakin hyvin pieni sellainen.

Lautanen on todella kevyt, siksi myös todella ohut ja tuntuukin melkein liian ohuelta tai heppoiselta paistamiseen. Ohut teräs ei myöskään jaa lämpöä tasaisesti, kuten alumiini tai paksummat materiaalit. Tämä nyt ei haittaa, jos ei pelkää hiukan palanutta paistopintaa ruuassaan.

Lautasta paistinpannuna käytettäessä, ei voi välttyä ruuan kiinnipalamiselta. Teräsksinen pinta sallii kuitenkin kovankin mekaanisen hankauksen, joten ainakin vielä olen saanut kaiken lautaseen palaneen irroitettua.

Kahvaahan ei tässä lautasessa ole, mutta tuoreesta puusta saa kyllä ihan toimivan kahvan pitemmälläkin varrella, tai voisihan sitä kokeilla trangian pihtejäkin.

Kävin kuuhankaveden rannalla paistamassa parit pihvit ja totesin lautasen toimivan myös tarvittaessa paistinpannuna, vaikkakaan ei parhaana sellaisena.






Tuore puu päästä halkaistuna pysyy lautasen reunassa kiinni, kun on varovainen.




Mukana oli possun ulkofileestä leikattuja pihvejä kolme kappaletta, tosin vielä jäässä, suoraan pakkasesta. Jäässä olivat myös viimekesän keltavahverot. Keitin kattilassa kahvivettä, jota kaadoin jäisten lihojen ja sienien päälle jouduttamaan sulamista.




Edellisenä päivän keitettyjä perunoita, kelta- ja valkosipulia.




Aloitin paistamisen ensin yhdellä pihvillä, jotta näkisin kuinka se onnistuu. Kun






Valmista possun ulkofilepihviä keltavahverolla ja sipulilla.



Pitkälle varrelle piti tehdä tuki, jottei sitä tarvinnut koko aikaa käsin pidellä, tässä toimisi varmaan paremmin ne trangian kattilan pihdit.




Kun ensimmäinen satsi oli syöty, laitoin kaksi viimeistä pihviä kerralla paistumaan.




Ja perunat heitin lopuksi pihvien kaveriksi.




Toinen annos valmiina.

Nyt on lautanen musta noesta ja palaneesta rasvasta. Vedellä, hiekalla ja puutikulla sai hyvin puhdasta jälkeä, mutta muovipussi on silti hyvä olla mukana, jotta noki ei leviä repussa. Aivan kuten retkikattilallakin on oma suojapussi, joka estää nokea leviämästä repussa.

Lautanen toimi ihan hyvin yhden hengen retkikeittiössä paistinpannunakin, vaikka ei ole siihen esisijaisesti tarkoitettukkaan. Letut paistan retkillä kyllä jatkossakin Muurikka nuotiopaistinpannulla.

Jälkiruokaa

(11.7.2015) Mansikoita ja rahkaa, oli Helin toive jälkiruuasta. Haetiin edellisenä iltana vielä juuri ennen kauppojen sulkeutumista toivottuja aineita. Eipä ole kovin usein tullut käytyä kaupassa niin myöhään, eipä silti, ei ollut ainakaan ruuhkaa.

Mansikoiden osto meni vähän mönkään, kun kysymys kuului, että minkälaisia mansikoita? Niin olin ajatellut tuoreita, mutta taisinkin siinä kiiressä tokaista, että eikös niitä siellä pakastealtaassa ole.

Kassalla en vielä kiinittänyt mitään huomiota pakastemansikoihin, mutta kotona ostoskassia purkaessa, aloin ihmettelemään että miksi ei tuoreita. Nämä mansikat on sitäpaitsi ulkomaalaisia, Belgialaisia... Eipä siinä, tuleehan nuokin nyt syötyä, jatkossa kotimaisia, olkoonkin sitten vaikka pakastettua, mutta kotimaisia.




Kerma on suomalaista... Yleiskoneessa vaahdoksi kaksi desiä kuohukermaa, joukkoon sokeria ja vaniljasokeria.




Sekoitetaan rahka kermavaahdon joukkoon.




Pakastemarja on kiehautettava kattilassa. Otan keitinveden talteen ja lisään mansikoille reilusti sokeria ja annan jäähtyä jääkaapissa.




Rahka kuppiin, päälle sokeroituja mansikoita ja loraus, lusikallinen pari todella makeaa sokeroitua "keitinvettä". Hyvää oli, täytyy tehdä toistekkin.