Muurikka nuotiopaistinpannu

(25.4.2015) Kevät etenee, tänään on lämmin päivä ja auringonpaisteeseen sopii hyvin savuava nuotio, tai risukeitin.

Uusia varusteita on aina mukava tutkiskella netissä ja kivijalkakaupassa niitä pääsee vielä mukavasti hypistelemään. Olenkin tässä nyt kuluneella kuulla käynyt oikein isossa kaupungissa muutamaan otteeseen, tekemässä virallisia papereita ja siinä samalla tutustumassa retkeilyvarusteiden tarjontaan.

Tulin sitten hankkineeksi Muurikka nuotiopaistinpannun, joka on pienin ja kevein kyseisen valmistajan pannuista. Lisäksi ostin vielä MSR Alpine Platen, teräslautanen.

Muurikka pannu painaa puolisen kiloa ja lautanen noin viidenneksen siitä. Tuleeko näitä sitten yhdessä tai erikseen repussa kannettua, satunnaisesti ehkä, jatkuvasti, sen näyttää aika. Olen lettuja yrittänyt paistaa Esbit 985 keittimellä sen kannella/paistinpannulla, siinä heikosti onnistuen. Olen kokeillut myös Tranginan non stick paistinpannua, eikä sekään oikein säväyttänyt.

Olin jo aikaisemmin kokeillut Paapaikalla Muurikkapannua (iso) ja todennut sen soveltuvan ainakin letunpaistoon todella hyvin. Lettu ei palanut kiinni ja pannun pinta oli liukas kuin teflon konsanaan, olematta kuitenkaan niin haavoittuvainen pinnoite.




Nyt on siis repussa lisää painoa, astellessani hakkuuaukossa etsien sopivaa nuotiopaikkaa. Viritän sadeviitan ja sytytän nuotion tarkoituksena suorittaa Nuotiopannun käyttöönotto.

Aurinko paistaa, ei nyt ihan pilvettömältä mutta, kun tuulikaan ei pahemmin käy, niin tässä aukossa alkaa tarkenemaan ihan ilman takkia ja pipoa. Isoa tulta en ala tekemään, vaikka hakkuun jäljiltä risua on polttaa isommassakin nuotiossa. Toki isompi tuli on saatava, kuin risukeittimessä, jotta saadaan rasva palaman kunnolla pannuun.

Risukasasta löytyy sopivaa koivua paistinpannun kahvaa varten. Reilu puolenmetrin kahva on risukeittimelle liian pitkä, mutta nuotiolle juuri sopiva. Vuolen vielä koivuisen lastan, melkein saman mittaiseen varteen, niin ei tarvitse sormiaan polttaa.






Ohjeessa sanotaan, että pannu olisi pestävä miedolla pesuaineella ennen käyttöönottoa. Tässä vaiheessa pannu olikin vielä ihan kirkas.



Paikallisessa kaupassa kyselin silavaa... Siis läskiä, ei ollut. Otin uunilihan, Valion Voita ja Valion Oivariini juoksevaa. Mukaan kotoa reppuun näistä lähti kuitenkin vain Oivariini juokseva pullossa, joka toimi hienosti ja oli helppo käyttää. Vaikka olisihan tuo liha tuossa nuotiossa folioon käärittynä hyvin kypsynyt ja silavalla pannun oikeaoppisesti voidellut.




Muurikka tulille, reilu lorautus rasvaa pullosta... Pannu oli riittävän kuuma, sen kertoi puolen metrin lieskat. Lorautin muutaman kerran lisää rasvaa, kunnes viimein pannu alkoi kauttaaltaan tummumaan.




Kahteen kertaan rasvalla poltin ja pannu oli viimein musta. Kuusen oksa tiskiharjana ja pesin pannun vielä kuumalla vedellä puhtaaksi.



Lämmin on auringonpaisteessa nuotion vieressä. Haen purosta metsäkoneen ajouran vierestä vettä, joka maistuu raikkaalle, kylmälle ja sammuttaa janon tehokkaasti. Ei maistu teräketju-, moottori-, eikä hydrauliikkaöljy.




Oikaisen itseni pitkälleen sadeviitan varjoon. Hiukan huilattuani sytytän risukeittimen ja laitan kahviveden kattilassa tulille.






Kahviveden kiehuttua, lyhennän koivuisen paistinpannun kahvan risukeittimelle sopivaksi. Istuu ihan hyvin painonsa ansiosta.




Lorautan pannuun rasvaa ja perään kotona valmiiksi pulloon tehtyä lettutaikinaa. Lettu paistuu hyvin ja vuolemani lastakin toimii käännettäessä. Ei mennyt ensimmäinen harakoille, vaan lettu onnistuu todella hyvin. Lettutaikinaan olin kotona lisännyt hiukan rommiaromia ja nyt lisään paistetulle letulle vain sokeria pinnalle.

Juon kahvia, syön lettuja...




Pannu on tuskin jäähtynyt ja lisään pullosta rasvaa pannulle.




Paistan kanaa, kaalia, porkkanaa ja keltasipulia.




Kun kana on saanut hieman väriä pintaan, lisään muut aineet pannulle.






Etsin repusta foliota, kunnes hoksaan käyttää uutta lautasta kantena. Ei ihan yllä reunojen päälle, mutta eipä sen tarvitsekkaan.

Ruoka saa hautua 15-20 minuuttia kannen alla, tai niin kauan, kun porkkana ja kaali on pehmenneet.






Maustoin suolalla ja valkosipulilla. Hyvin toimii lautanen leikkuualustana ja olihan siitä hyvä syödäkkin. Ruuan päälle otin ruokaperäiset.




Tirsojen jälkeen on keitettävä tiskivesi ja etsittävä se tiskiharja, mihinkäs havukasaan minä sen tiputin...

Leiri purettu, tiskit tiskattu, nuotion pohja sammutettu.

Muurikka paistinpannu toimi hyvin, eikä 15 euron hintaan ollut liian arvokas. Teräslautanen oli noin kymmenen euroa, joten sekään ei paha. Muurikalla letun paistaminen on tähän mennessä onnistunut poikkeuksetta, joten voin suositella näinkin vähäisellä kokemuksella kokeilemaan letunpaistoa muurikkapannulla.

Tuosta lautasesta en nyt oikein mitään vielä osaa sanoa. Kyllä siitä syö, mutta pitäisiköhän kokeilla voisiko sitä myös lautasen ohella jonkinlaisena paistinpannuna/kärventäjänä käyttää nuotiolla tai risukeittimellä. Olen kyllä sitäkin jo kotona sisällä sähköhellalla lämmittänyt ja kananmunaa siinä paistanut onnistuneesti. Terästä kun on, ei pinnoitetta tarvitse siinäkään varoa. Kulkeehan se ton muurikan kanssa hyvin ja toimii sille kantena ja lautasena. Et josko sitä pitsan paistamista lähtis seuraavaksi kokeilemaan.