Testissä Amazonas Mosquito Traveller

Riippumatto saapui postiin (Siwa) keskiviikkona iltapäivällä 19.3. ja niinhän sitä on heti pitänyt päästä testaamaan. Torstaina oli sitten ensimmäinen koitos saada matto köytettyä jonnekkin parin puun väliin. Kiinnittämiseen käyttäisin kevyitä pika- / kuormaliinoja, tosin omistamani kaksi liina on pituudeltaan vain parimetrisiä, joten ovatkohan aavistuksen verran lyhyet?


(20.3.2014)

Reppuun risukeitin, laavuvaate, lyhyt pätkä solumuovialustaa, pikaliinat ja riippumatto.




Kirpputorilla muistin nähneeni liinoja parilla eurolla kappale, nätisti rullalle pyöritettynä, jotka arvioin nykyisiä pidemmiksi. Niinpä pari sellaista mukaan ja matka jatkui tällä kertaa, vai pitäisikö sanoa tälläkin kertaa Eräherttu laavun suuntaan.

Aivan viimeisiä satoja metrejä laavulle ajellessani, kuulin auton äänen, joten väistin tien sivuun. Ovatkohan menossa laavulle?

Jatkoin harmissani matkaa ja kyllä, laavulle olivat asettumassa. Ei olisi pitänyt päästää ohitse, niin olisin ollut ensimmäisenä laavulla... Toisaalta, jos ovat kovin seurallista ja ulospäin suuntautuvaa porukkaa, niin olisivat saattaneet siitäkin huolimatta lyöttäytyä seuraan mielissään, että onpas mukavaa, kun täällä on muitakin...

Kävelen Kaivantojoen alajuoksulle Kuuhankaveden puolelle, siellä pari jousenta ui sulassa virrassa. Joutsenet tuskin kaipaavat seuraa, joten päätän jatkaa matkaani laavulta eteenpäin. Kävelen peltojen ohi Pirtti-Herttu rantaan, samalle järvelle jossa laavukin on.




Pari koivua jään reunalla, siinä olisi leirini tänään. Normaalisti hakisin tasaisen, kuivan ja hiukan korkeammalla olevan paikan, jossa voisin istua puuhun nojaten. Mutta tänään leiripaikan kriteerit on kaksi puuta neljän mertin etäisyydellä toisistaan, noin.

Säädän ja käännän, kokeilen eri korkeuksia ja kireyksiä matolle. Levitän laavuvaatteen riippumaton päälle ja kokeilen sitä useammalla tavalla. Viimein olen tyytyväinen ja sytytän risukeittimen. Jäältä saan kasattua kattilaan lunta kahvia varten ja risujen ollessa ihan vieressä, aloitan laiskimman näköisen kahvinketon ikinä...

Hieno oli päivä. Aurinko jaksoi paistaa eikä riippumatossa loikoilu ollut ollenkaan hullumpaa.


(21.3.2014)

Reppu selässä kävelen Tervalammen rantaan tarkoituksena keittää kahvit... Ei, tänään en keitä kahvia. On tullut nimittäin juotua kahvia ihan liikaa, melkein aina on keitin mukana pihalla ollessa ja tulee siten usein keiteltyä kahvit, kun on aikaa. Tänään juodaan kaakaota ja eväänäkin on varusteisiin sopiva banaani. Eikös se ole lämpöisten maiden juttu, tämä riippumatto ja enään pitäisi löytää vain pari palmupuuta.




Nyt mukaani ei lähdekkään pressu / laavuvaate, vaan sadeviitta, joka on hiukan pienempi ja huomattavasti kevyempi. Rannassa alkaa taas armoton säätäminen, kokeilen eri vaihtoehtoja, kunnes viimein löydän mieleisen.




Sadeviitta taitaa olla liian pieni riippumaton ylle, vaikka tarjoaakin suojaa, jos ei muuta ole mukana. Tanskalainen laavuvaate on isompi ja tietenkin myös painavampi. Juuri nyt sataa tihkuttamalla vettä ja sadeviitta toimii toistaiseksi riittävänä suojana.

Tuuli pyörittää risukeittimen savua riippumaton ympärillä. Kevyt sade ropisee sadeviittaan ja pilkistääpä aurinkokin hetkittäin pilvien välistä. Sateen ropinaa kuunnellessa, tuli mieleen viime kesän reissut ja erityisesti Rutakoski ja Saarilampi.




Mukava oli useampi tunti vain makoilla ja todeta, ettei riippumatossa puutunut sen paremmin perse, kuin selkäkään.


(24.3.2014)

Tänään juon kyllä kahvit taas ulkona, kun parina edellisenä päivänä on vain tullut pyöräiltyä ihan ilman mitään määränpäätä, ilman reppua ja kahvinkeittovälineitä.

Pari makkaraa, sinappia ja pullollinen vettä. Paapaikan metsää olisi tarkoitus hiukan polttaa, risukeittimessä ja tietenkin samalla varmaan vähän riippumattoa asetella...

Tuli sitten kuitenkin juotua suodatinkahvit, joten saa nähdä vieläko sitä metsässä keittelen... No tottakai, eihän se ole tuo närästys, kuin hetkellinen pieni paha ja pitäähän sitä olla kuumaa juotavaa sen kuuman makkaran kanssa.




Todella aurinkoinen ja lämmin päivä. Laitoin sadeviitan riippumaton päälle ja käänsin molemmat kulmat riippumaton samalle puolelle alas, jolloin aurinko pääsi lämmittämään mustaa viittaa todella hyvin.

Viime kevään Teltta vai laavu tarinassa, tuli yövyttyä tässä samassa kohtaa.




Kuivaa risua löytyy hyvin joten makkara sai rapean pinnan hiilloksella.




Hyvä on makoilla riippumatossa ja vaikka vielä ei olekkaan yön yli kokemusta, niin on se vaan mukava löhötä. Eli, juuri se oikea tapa allekirjoittaneelle. Tuo sadesuoja tuossa riippumaton päällä on vielä vähän kysymysmerkki, että onko se riittävä ja miten sitten toimii oikeasti sateella. Ehkäpä sitä pääsen tässä kevään aikana vielä testaamaan.

Kello on jo viisi, aurinko alkaa laskemaan puiden taakse. On aika purkaa leiri ja ajella takaisin kotiin, sillä jääkaapissa odottaa hevonen. Niin että mitenkä se hevonen sopii sinne jääkaappiin? No otetaan ensin pois kirahvi, tai norsu, kumpi siellä nyt sattuu olemaan ja laitetaan sitten se hevonen sinne tilalle.




Hiukan myöhään meni ruuan laitto, mutta olihan se taas mukava metsässä istuskellessa, tai löhöillessä. Leikkaan ison kimpaleen pienemmiksi paloiksi ja irroitan samalla vähän kalvoja, joita on tässä palassa todella vähän. Ensiluokkainen lihanpala, melkein säälittää ajaa myllyn läpi. Pitäisikö sittenkin leikata kokoliha pihvit? No ei.




Pieniksi leikatut palat lihamyllyn läpi.

Sekoitan jauhetun lihan joukkoon kaurahiutaleita, hiukan vehnäjauhoja, rypsiöljyä, suolaa ja maustepippuria.




Ruskistan pannulla ja laitan lopuksi uuniin.




Perunoita, ruskeakastike ja pihviä.

Mihinkäs sitä sitten, olisi noita pihvejäkin evääksi? Kunhan nuo kelit vielä hiukan lämpiää, niin pääsee testaamaan miten se nukuttaisi tuossa riippumatossa. Mutta siihen asti on vielä monta hienoa ulkoilukeliä edessä ja toivottavasti jossakin vaiheessa sataisi vettäkin...

Riippumatto

Retkeilyvarusteita on näin keväällä aina mukava hypistellä, eikä uusienkaan hankinta ole mitenkään vastenmielistä. Tänään aamusta sitten laitoin tilaukseen Amazonas Mosquito Traveller -riippumaton, Varuste.net verkkokaupasta.

Kokemusta riippumatosta on aika vähän. Kerran olen Ratamestarin riippumattoa Laukaassa testannut ja kerran olen "nähnyt" Ratamestarin nukkuvan siinä yötä Hilmonjoella, että kovin asiantuntevia johtopäätöksiä tuskin voi vielä muodostaa.

Suojaksi riippumatolle olen ajatellut Tanskalaista laavuvaatetta, jota Varusteleka aikoinaan möi, nykyään ei taida olla enään valikoimassa. 170 x 270 ja ristimitta 320 noin, painoa reilusti alle kilo. Onko tuo pituus sitten riittävän riippumaton päälle, se jää nähtäväksi.

Teltta on ollut jo monella reissulla ja nykyinen "nuuskamuikkusen" Halti Pata Fun on toiminut hyvin, kahdellekkin. Teltta, tai harjateltta varsinkin, tuntuu jotenkin perinteisemmältä, kuin riippumatto.

Vaan ideahan on lähtenyt siitä, kun ei tuo selkä oikein tykkää teltassa makoilusta, olkoonkin sitten kuinka perinteistä tahansa. Puhallettava makuualusta joka myöskään ei ole kovin perinteitä kunnioittava, on tuonut pientä helpotusta. Mutta jo muutama peräkkäinen yö ja sateinen päivä teltassa makoillessa, saa selän kipeytymään. Kyllä sen kanssa pärjää mutta, jos kokeilisi tuota riippumattoa, saisiko siinä paremmat unet.

Nähtäväksi sitten jää, miten toimii riippumatto, mutta nyt pihalle ja pyörän selkään. Toivottavasti muistan pysähtyä matkalla ostamaan Siwasta makkaraa... Vaan mitenkäs se olikaan, että nälkäisenä ei sinne kauppaan pitäisi mennä? Otin kyllä ensin paketin A-luokan grillimakkaraa, mutta samalla siinä mahan kurniessa nappasin myös paketin lihapiirakoita, ne kun olisi nopea syödä kylmiltäänkin ennen, kun alkaa makkaraa paistamaan. Miinus kolmekymmentä prosenttia, otampa tuosta kaksi rahkajugurttia jotka alennuksessa, niin eiköhän sitä näillä pärjää, sinappi löytyykin repusta. Vaikuttaa jälleen punkerokerholaisen eväiltä.






Erähettu laavulla joutsenpari istuu joen suulla sulan veden vieressä. Otan vain pari lapua puupinosta ja siirryn Kaivantojoen padon viereen kuusen alle, etten suotta häiritse lintuja. Pienin kirveellä puut risukeittimeen sopiviksi ja laitan kattilallisen kahvivettä tulille. Mahan yhä kurniessa syön banaani- ja mansikkarahkan kahvia odotellessa. Paketti lihapiirakoita aukeaa seuraavaksi, yksi, toinen ja kolmaskin lihapiirakka häviää nopeaan tahtiin. Käyn tekemässä makkaratikun, mutta en kuitenkaan enään jaksa makkaraa syödä.

Juon kahvia kuusen alla auringon lämmittäessä, mutta pilven tullessa auringon eteen, ei enään niin lämmin olekkaan. Järven jää paukkaa ja pitää ääntä liikkuessaan joen molemmilla puolilla ja ääni kantautuu jokea pitkin todella selvästi.






Kuuhankaveden puolella on myös joutsenpari jäällä sulan reunassa ja kauempana selällä onkin sitten useampi.

Kahvit juotu, huomenna varmaan jonnekkin makkaran paistoon, riippumattoa odotellessa...

Vuorikangas

(12.3.2014) Pyöräilen aamupäivällä metsäautotiellä kohti Vuorikangasta. Tai eipä siinä metsäautotiellä oikeastaan voinut pyörällä ajaa, paikoin oli peili jäätä ja jossakin taas upottavaa kuravelliä. Niinpä työnsin pyörän hiukan syrjempään ja jatkoin jalan.




Vuorikangas on kallioinen mäki Läyniönsuon vieressä ja jonka pohjoispuolella on toinen mäki kallioineen. Siellä löydän suojaisan paikan kiven takaa, johon mukavasti myös aurinko paistaa.

Tuuli tuntuu välillä voimistuvan, mutta kivi antaa sopivasti tuulensuojaa risukeittimelle ja auringon lämmittäessä on hetkittäin jopa kuuma.






Kuivaa puuta on reilusti ja tervastakin ihan vieressä, joten tulet saan hyvin syttymään.




Lunta saakin sitten hakea vähän kauempaa pohjoisrinteeltä, sillä täällä ylhäällä sitä ei ole yhtään.






Folio makkaran päälle ja risukeittimessä poltetut kävyt antavat pitkäkestoisen hiilloksen. Olipa reppuun eksynyt vielä Auran sinappia, joten ei tämä jauhomakkara nyt niin huonolta enään maistunutkaan.

Kahvit ja makkarat nautittuani, kävelin takaisin metsäautotien alkuun, jonne olin jättänyt pyöräni. On todella lämmintä, aurinko paistaa, toivottavasti ei ole pahasti sulanut tuo hiekkatie... No mitä vielä, tielle oli aamun jälkeen tuotu monttujen korjaamiseksi muutama kuormallinen hiekkaa ja lanailtu edestakaisin. Jäätyneen ja kuoppaisen tienpinnan tilalla on nyt liejuinen ränni, mudalla peitetyillä kuopilla, jotka huomaa vasta niihin ajettuaan. Tienhoito on tarpeellista, mutta miksi juuri tänään?... Jospa se siitä kovettuu.

Uudet sivut

Kyllä kaikki vanhatkin lokikirjan jutut kirjoitusvirheineen löytyy edelleenkin täältä, mutta esimerkiksi albumi ja muut "Up and Down" sivut ovat nyt historiaa, vaikkakin tallessa.

Omia kotisivuja on tullut ylläpidettyä jo vuodesta 1996 ja sinä aikana on sivut olleet useammalla palveluntarjoajalla eri muodossa. Ensin Äänekosken Kauppaoppilaitoksella, MTV3, Googlepages, Webs ja nyt sitten Googlen Blogger.

Html koodi on noista varhaisista ajoista kehittynyt kovasti ja jotenkin on tuntunut siltä, että päivittämistä olisi helpotettava. Vähitellen vanhat palvelut ovat muuttuneet, tai kuoleet kokonaan pois uusien tieltä. Jos kyseistä vanhaa "elementtiä", tai ominaisuutta halusi omilla sivullaan käyttää, oli edessä koodin kirjoitusta. Viime aikoina koodi alkoikin näyttää melkoiselta sekasotkulta, jonka yhteen sovittaminen eri selaimille ja laitteille olikin melkoista leikkimistä.

Viimein päätin luopua perinteisen kotisivun ylläpidosta ja jatkaa juttujen kirjoittamista Bloggeriin, ilman välissä olevaa kotisivua. Blogia (lokikirja) olen käyttänyt nyt jo vajaan kymmenen vuotta, joten siihen siirtyminen ei ollut hankalaa. Ehkä hankalampaa on luopua jostain, joka on tuttua, jota on tottunut käyttämään ja näkemään.

Niin tai näin, jatkossa voin keskittyä kirjoittamiseen ja jättää koodaamisen, tässä tapauksessa Googlelle.