(3.-4.2.2014) Kello on kuusi illalla, on hämärää, melkein pimeää. Pengon retkeily varusteita pursuilevaa kaappia. Hamuan retkipatjan, makuupussin, repun ja paljon muuta, ehkä jopa liikaakin. Sääennuste on luvannut leudon talviyön...
Useasti olen miettinyt lähteväni talvella yöpymään ulos, mutta yhtä useasti olen sen jättänyt tekemättä. Olen talvella kokeillut takapihalla nukkumista makuupussissa ja siitä olikin helppo luikkia sisälle lämpöiseen... Nyt lähdenkin laavulle nukkumaan.
Vedän verhot ikkunaan ja sammuttelen valot. Heitän repun selkääni ja lähden ajamaan pimeässä Erähertun suuntaan.
Ison tien jäädessä taakse, on pienellä tiellä pyöräily jälleen melkoista jukertamista. Lumen ollessa pehmeää, hakee eturengas uusia ajolinjoja. Auton renkaan jäljessä on melkein mahdoton ajaa, vain riittävän kova vauhti takaa sujuvan etenemisen, vaikkakin mutkitellen.
Laavulla puran reppuni, sytytän risukeittimen ja myrskylyhdyn. Vaikka mukanani on nyt otsalamppu, antaa öljylamppu jotenkin mukavamman tunnelman, eikä se kavahda kylmyyttä, kuten otsalampun akku.
Keitän kattilallisen vettä ja kaadan sen kahteen puolenlitran muovipulloon. Nyt vielä kuumat pullot lämmittävät mukavasti makuupussissa ja janon yllättäessä olisi vettä nopeasti ja helposti saatavilla.
Haen joelta vielä kattilallisen vettä aamukahvia varten. Vaikka on jo myöhäinen ilta, ei ole silti pimeää. Horisontissa loistaa aseman valot melkein, kuin olisi kuutamo, vaikka taivas onkin aivan pilvessä.
Kuvaan "kamerajalustaa" käyttäen pitkän valosusajan kuvia kyllästymiseen saakka, tai sitten vain sormet alkoivat jäätyä. Muistikortti on myös täynnä, ilmoitti puhelin viimein. Vaihdoin tallennuspaikaksi puhelimen muistin ja mielessäni kävi samalla idea ostaa isompi muistikortti nykyisen kahden gigan tilalle. 32 gigaa nopeudella 10 olisi riittävä. No siihen asti on pärjättävä tällä, eikä ne kuvat lopuksi paljoa tilaa vie, mega per kuva. Muistia voi säästää, jättämällä videot kuvaamatta, sillä videon tarkkuus on maksimissaan 720p eli 1280 × 720 pikseliä.
Mitään eväitä en mukaani ottanut, jos kahvia, sokeria ja suolaa ei sellaisiksi lasketa. Söin kotona ennen lähtöä siinä viiden aikoihin ja aamulla meinasin pärjätä pelkällä kahvilla. Syön sitten kotona.
Änkesin itseni makuupussiin ennen yhdeksää ja nukahdin, varmaan tuntia myöhemmin.
Heräilin muutaman kerran yöllä, kuullessani moottorikelkkojen ajavan järven jäällä. Muuten yö meni raikkaan viileästi makuupussissa, joka on tarkoitettu kesäkäyttöön. Kuuden aikaan pomppaan makuupussista heittämään kepillisen. Jaloittelun jälkeen oli mukava vielä kömpiä lämmittelemään makuupussin suojiin.
Kahvit keittelin seitsemän aikoihin ja kotiin lähdin päivän jo valjetessa.
Nyt kun retkikuumetta on hiukan saatu laskettua, jaksaa taas odotella kevättä. Vai pitäisikö?...
