Otsalamppu

Valoa kansalle, joka pimeydessä kulkee. Näin syksyn ja talven pimeinä aikoina, tulee valon tarve hyvin esille. Aurinkoinen päivä, kuten tänään on ollut, saa aikaan mielihyvän tunteen ja vielä, jos siitä pääsee nauttimaan ulos, niin mikäs sen parempaa.








Vaan on se päivä lyhyt ja lyhenee vielä, joten mitenkäs sitten, kun haluaisi päivää jatkaa hiukan keinovalolla. Aamusta ja illasta on niin pimeää, ettei ilman valoa näe mitään tehdä. Ajelen pyörällä joskus pimeässäkin ja silloin on hyvä olla jonkinlaiset valot ja pyörässä onkin ledilamppu jolla näkee kyllä ihan hyvin. Onhan siinä muuten myös se pullodynamo, mutta siitä on monesti enemmän haittaa kuin hyötyä, varsinkin talvella, eikä sen valotehokaan kovin kummoinen ole.

Otsalamppu on ollut monesti hankintalistalla, vaan yhtä monta kertaa se on ostamatta jäänyt. Lamppu antaisi molemmat kädet vapaaksi ja valo näyttäisi aina katsomaasi suuntaan. Pyöräillessä siitä voisi olla myös hyötyä, kuten varmasti monessa muussakin.

Fenix HL21 Premium R2 on ollut valintani jo parin vuoden ajan, siis sillä hankintalistalla, en siis ole kyseistä kapistusta koskaan omistanut. Yhden AA pariston voimalla, kevyt, hyvin taskuun sopiva, yksinkertainen vähän liikkuvia osia, eikä hirveän kallis. Alle neljäkymppiä toimituskuluineen, olisi Fenix verkkokaupasta tilattuna.

Edellisellä viikolla Jyväskylän reissulla sattui IKH:n myymälästä mukaan CRX-otsalamppu, johon ylläolevat ominaisuudet sopivat. Speksit on samat, vain hinta on edullisempi, noin 26 euroa. Ja kiitos sponsorille Paapaikalta.




Valotehoa on luvattu 100-20 lumenia, paloaikaa tunnista reiluun viiteen, ja iskunkestävä pudotessa yhdestä metristä, kuten myös vedenpitävä metrin syvyyteen. Lamppu on alumiinia, joka kiinnittyy kumisella pannalla hihnaan. Hyvin yksinkertainen rakenne siis, ei johtoja ja kääntömekanismi toimii kumisen pannan ympärillä, josta lampun saa myös irti. Varsinaiset käyttökokemukset tulee ajan mittaan, mutta tuskin kalpenee tuon ensin ajattelemani Fenixin rinnalla.

Spark ST6-500CW, osui silmään keskustelupalstoja selatessani. Nyt ostamani lamppu on rakenteeltaan melko samanoloinen, mutta muuta yhteistä ei sitten olekkaan. Tuossa olisi valovoimaa jo ihan reilusti, 500 lumenia. Paljon enemmän, kuin esimerkiksi Fenixissä, vaan kyllä on hintaakin. Luulempa että jos,... kun tämän CRX-lampun joskus hukkaan kuitenkin, niin ei harmita niin paljoa, kuin että hukkaisin vaikka sadan euron lampun. No, rahalla saa ja pyörällä pääsee...




Tänään oli komea aurinkoinen päivä pyöräillä. Saas nähdä, innostuuko sitä tänä iltana pyöräilemään otsalampun kanssa.

Leivotaan

(15.11.2013) Leivoin taas karjalanpiirakoita, noin 30 kappaletta. Kaulinta ei tässä huusollissa ole, joten se on korvattava muovi-, tai tässä tapauksessa toimivammaksi osoittautuneella lasipullolla.

Vein maistiaisia muutamaan taloon ja vaikka lämpöisinä paperiin ja pussiin kärin, taisivat keretä jäähtymään pyöräntarakalla. Voihan ne mikrossa lämmittää, jos on nimittäin sähköä viimeaikaisten myrskyjen jäljiltä. Itsellä meni kyllä loput piirakat parissa päivässä kylmiltäänkin ja hyvä niin, sillä näissä ei ole säilöntäaineita.




Oli jälleen sähköt poikki muutaman tunnin, ja jo se saa jälkikasvun voivottelemaan tekemisen puutetta. Kyllähän sitä tekemistä on, vaan tarviiko sitä aina olla menossa ja tulossa. Ruokaa kyllä voisi kohta lämmittää, vaan mitenkäs lämmität, kun ei sähköhella, mikro, eikä mikään muukaan sähkölaite toimi...




Ei ole ainakaan allekirjoittaneelle moinen ongelma kovinkaan ylitsepääsemätön. Retkikeitin käyttöön ja alkoholia palamaan, kohta on jauheliha-makarooni lämmintä ja sitten keitetään vielä kahvit. Jos olisi vielä leivinuuni, niin ei nuo sähkökatkot vaikuttaisi edes leipomiseen.

Tässä alhaalla vielä se video piirakan leipomisesta, tosin sähköuunissa paistettuna.

Saalista

(8.11.2013) Tuohon polkupyörän ketjuun voisi laittaa vähän rasvaa, mutta ei nyt. Pumppaan takarenkaaseen lisää ilmaa ja hukkaan samalla melkein venttiilin päälle tulevan tulpan. Tänäänkin olen menossa kalalle, kuten jo monena päivänä aikaisemminkin. Ei ole nuo kalasaaliit vaan oikein kehuttavia, vaikka sitä joskus saaliin toivossa järvelle lähteekin.

Sitähän sanotaan, että ei se saalis ole aina pääasia. No ei aina, mutta kyllä tänään maistuisi hyvälle vaikka haukipullat, jos vain sattuisi saamaan jonkinlaista saalista. Repussa eväät ja risukeitin kahvikeittoa varten. Pakkasimpa vielä sadelahkeetkin mukaan ja takiksi valitsin kevyttä vesisadettakin kestävän tuulitakin. Sadeviitta ja makuualusta oli vielä sullottava reppuun, jolloin saisin viitasta tarvittaessa sadekatoksen ja alustalla olisi mukavampi istua.

Kurvaan ensin tietenkin 9-tien viereen ketjut kitisten öljyn puutetta, tai niin oli ainakin aikomus. Levikkeellä ollut auto, aiheutti muutoksia reittivalintaan ja kurvaankin penkalta alas uimarannan suuntaan. Mikähän siinä on, että kun sitä nykyään viihtyy aina vain enemmän ja enemmän itsekseen. Nytkin, tuo yksi ainoa autoilija pysähtymällä juuri tuohon, sai allekirjoittaneen muuttamaan suunnitelmia.

Uimarannalla on hiljaista, työnnän pyörän roskapöntön viereen ja huomaan roskiksessa törröttävän metalli putken, jossa kuminen kahva päässä. Sitä on tullut jo jonkin aikaa ihan huomaamattakin kurkisteltua roskiksiin... Siis että mitä? Niin jos sattuisi löytymään jotain, yleensä palautuspulloja.

Vilkuilen ympärilleni, ja vasta sitten alan roskista tarkemmin penkomaan. Putki paljastuu haaviksi, siis kalahaavi. No johan nyt, onko siis joku päättänyt lopettaa harrastuksen, vai mikä vika tässä on. Patriot teleskooppihaavi jota Motonet myyt alle kahdeksaan euroon, siis laatu tuote epäilemättä. En ala sen tarkempaa analyysiä tekemään, vaan köytän haavin pyörän tavaratelineelle yhden palautustölkin kanssa.




Kävelen kivilaiturille ja kaivan ongen repusta. Ennen kuin heitän yhtään heittoa huomaan maassa hylätyn purukaluston. Ompas siinä isot tekarit, että onkohan roskiksesta löytämälläni haavilla ja tuolla hauen leukaluulla jotain yhteistä. Haavin verkko oli nimittäin revennyt ja sitä oli yritetty paikkailla solmimalla. Että oliko siis iskenyt isompi kala ja sitä sitten haaviin uitettaessa olisi...

Nyt onki valmiiksi ja vempula, eli winnow spoon järveen. Pitäisiköhän ottaa tuota rispaantunutta kuitusiima pois jokunen metri, jos vaikka on jo heikoksi mennyt. Kokeilen käsissäni vetää siimaa poikki, mutta tuloksetta, niinpä siima saa jäädä vielä lyhentämättä. Mutta hakisinko sitten vielä kuitenkin sen haavin, että jos se sittenkin iskee se iso hauki. Enpä taida, onhan tuossa vieressä tuo veneiden laskupaikka, niin jos sen sitä pitkin sitten saisi raahattua maalle.

Takin vetoketju on jälleen vedettävä ihan ylös, hiukan tihuttaa. Kala vain ei ole vielä iskenyt, epätoivo sentään, suurien odotusten jäätyä toteutumatta. Sormet kohmeessa kasaan virvelin reppuun ja suuntaan Eräherttu laavulle.

Asetan pyörän koivua vasten ja heitän pyöräilykypärän ohjaustangolle roikkumaan. Huomaan jälleen maassa tyhjiä tölkkejä ja mielissäni kerään pantit pyörän viereen. Kävelen laavulle ja hetken mietin onko täällä muitakin, onko taas muutettava suunnitelmia.






Tarkoitus olisi ollut lyödä kirveellä pari lapua pieniksi nappuloiksi ja sitten siirtyä padon viereen kuusen alle kahvinkeittoon. En taida nyt enään kääntyä, toivottavasti en ole häiriöksi. Hiljaista on, ei ristin sieluakaan. Kovin on jäänyt paikat rempalleen, toisaalta olen mielissäni pantillisista tölkeistä, toisaalta taas harmissani sotkuisesta ympäristöstä.

Kasailen roskia roskikseen ja tyhjiä tölkkejä muovikassiin, jonka olin, kuin olinkin muistanut ottaa mukaani sitä kalaa varten. Useampikin tölkki on vain puoliksi juotu ja löysimpä tälläkin kertaa yhden täyden.

Pienin kirveellä kaksi lapua, koivu- ja kuusipuuta. Lisäksi kerään tuoreita kuusenkäpyjä, joita polttamalla saa pitkäkestoisen hiilloksen. Istun siis kuusen juurella padon vieressä kahvia keittelemässä, orava kiipeää puussa ja heiluttaa vihaisesti häntäänsä. Ei taida tykätä, kun poltan sen käpyjä risukeittimessä. Tuskin kuolet nälkään, jos muutaman kävyn poltan.




Vesi ei vielä kiehu joten lisää kolme isoa käpyä ja vähän koivua risukeittimeen. Nyt se palaa pitkään ja voin sillä aikaa käydä kokeilemassa virveliä. Laavun edessä hauki yrittää aivan loppumetreillä, vaan ei saa vempulaa suuhunsa. Hauki ui kauemmas järven suuntaan, mulahdellen siellä pikkukaloja jahdatessaan. Uistin ei lennä noin kauas, joten kävelen vielä Kuuhankaveden puolelle. Pelkkää salaattia on kuitenkin saalis tällä kertaa, joten olisikohan kahviaika.

Risukeittimessä vielä liekki lepattaa ja vesi on kiehunut. Juon pari kupillista kahvia ja syön ruisleipää. Nyt sataa jo hiukan reilummin, vaan ainakaan vielä ei tähän kuusen juurelle muutamaa pisaraa enempää vettä tipu. Vedän kuitenkin sadelahkeet jalkaani, sillä viimeistään pyörällä ajaessa muuten kastuisi.

Vanhempi mies saapuu paikalle hiljaa pyörällään ja jättää pyörän puuta vasten omani viereen. Savuava risukeitin paljastaa leirini kuusen juurella, jos ei sitä tässä vaiheessa jo polkupyörä ole tehnyt. Kohteliaasti hiukan kauempaa tämä tulija ohittaa leirini. Siinäpä oli hienoa käytöstä.

Keräilen pikkuhiljaa kamppeitani kasaan ja ensin meinaan polkea tölkit kasaan saadakseni ne sopmaan kaikki yhteen muovikassiin, sillä voihan ne sitten kotona väännellä takaisin suoraksi. Vaan taitavatkin juuri ja juuri sopia tuohon yhteen kassiin ja loput reppuun. Reppu pyöreänä tyhjistä tölkeistä, tarakalla räjähtämäisillään oleva muovikassi, joka kyllä paljastaa katsojalle sisältönsä, viimeistään parin lasipullon kilahdellessa iloisesti pienimissäkin montussa. Poljen nyt pysähtymättä aseman läpi, sillä en voi olla miettimättä, miltä tämä superhessu kuorma näyttää. Nyt reppuni ulkopuolelle köyttämä haavi on auennut ja hulmuaa supermiehen viitan lailla tyhjiä tölkkeä pursuavan muovikassin yläpuolella. Joten jos mahdollista, niin tämän huomiotaherättävämmin ei aseman läpi voi ajaa. Edes toista pyörää hinattaessa...

Ei saalista tänään, paitsi haavi, ja noilla palautustölkeillä (n.7€) saan kyllä kalaa kaupastakin, vai ostaisikohan sittenkin makkaraa ja lopuilla saisi vielä Helille karkkipäiväksi jotain.

Muistaessani vielä, hyvää Isänpäivää sinne Laukaaseen.