31.10.2013

Kuuhankavesi ja 9-tie

Aamu alkaa normaaliin tapaan. Juon ison kupillisen kahvia mustana ja katson tietokoneelta uutiset.

Aurinko on nousemassa ja kahvi on juotu. On tulossa hieno päivä. Niinpä, läppäri kiinni, virveli ja eväät reppuun. Vaan kovin on jääkaappi tyhjä, että ottaisiko sipulia, kaalia, ketsuppia, vai sinappia. Kyllähän noista saisi esimerkiksi nuudeleiden kanssa ihan syötävääkin, mutta taidan käväistä menomatkalla Siwasta jotain helpompaa tällä kertaa.



Pyöräilen 9-tien viereen ja vedän takin vetoketjun ihan ylös. Vaikka aurinko paistaakin käy järveltä puhaltava tuuli luihin ja ytimiin.








Muutama heitto ja siirryn seuraavaan paikkaan. Kierrän tutun reitin saamatta saalista, joten jatkan pyörällä Kaivantojoelle.







Laavulla pienin kirveellä pari lapua pieniksi tikuiksi muovikassiin ja kävelen padon viereen kuusen juurelle. Keitän kahvit ja syön hampurilaisen.




Kokeilen vielä virveliä, mutta saalis jää tälläkin kertaa saamatta. Eipä silti, en kyllä kalaa odottanutkaan. Taitaa muutenkin olla viimeisiä kertoja tänä vuonna, kun kalalle tarkenee. Nyt jään odottelemaan lunta ja pakkasta, sukset on jo valmiina.

Nyt kotiin, lämmittelemään.

11.10.2013

Kalalla

Reppu selässä, repussa virveli, uistimia, vettä ja ruisleipää. Astelen Kuuhankaveden rantaan 9-tien viereen. Hieno päivä, kaikin puolin.




Silkkiuikku ui noin kahdenkymmenen metrin päässä, joko se ei ole huomannut minua, tai sitten se ei vain välitä. Rohkea on kyllä tämä yksilö, sukeltaessaan aina samaan aikaan heittämäni uistimen osuessa veden pintaan.



Panoraama. Klikkaa isommaksi.

Saalis jäi tälläkertaa nostamatta, vaikka hauki seurasi aivan rantakiville, tehden viimehetken iskuyrityksiä. Kolmasti yritti, kunnes varmaan kyllästyi. Vaihdoin välillä minnow spoonin kolmihaarakoukkuiseen puukalaan, johon toivoin hauen jäävän varmemmin kiinni. Mutta ei, tälläkertaa jäi kala saamatta.

Silkkiuikku kyllä sai saalista, sen nokassa sätki useampaankin otteeseen hopeanhohtoinen pikkukala. Yritetään joku toinen päivä uudelleen...

10.10.2013

Väkevää vääntöä the next generation

(5.10.2013) Pitsat on paistettu ja yksi on jo syöty, sotkuja samalla siivottaessa. Neljä pellillistä on ihan minimi määrä, jota viitsii ruveta tekemää kahdelle. Tällä kertaa täytteitä ei tule niin paljoa, kuin on ollut tapana laittaa.

Juustoa 500g, tomaattimurskaa 800g jauhelihaa 400g, meetvursti viipaleita 70g, yksi keltasipuli ja sinihomejuustoa. Pohjat tein itse noin puoleen litraan vettä, johon maitojauhetta, suolaa, vehnäjauhoja, öljyä ja tietenkin hiivaa.

Oikeastaan täytteiden määrä oli juuri sopiva ja pohjakin paistui kuohkeaksi, eikä jäänyt mistään kohtaa löysäksi. Yleensä on tullut mätettyä pitsaan täytettä, ehkä liiankin paljon. Eipä silti, syötyä ne on tullut, olipa sitten minkälaisia tahansa.

Nyt imastiin yksi pellillinen kitusiin Helin kanssa ja sitten paikalliseen hornankattilaan urheilemaan...



Jalkapallo oli kyllä nähnyt jo parhaat päivänsä, vaan se ei meitä haitannut. Ihan hyvältä taas pitkän tauon jälkeen tuntui, kun pääsi vähän kentälle juoksemaan, hölkkäämään, laahustamaan. Varsinkin, kun tiesi, että kotona odottaisi juuri tehtyä pitsaa.





Alla video "Väkevää vääntöä the next generation"