Sateellahan se kala syö

(14.8.2013) Vesisateen kohina kuuluu sisälle vesipisaroiden osuessa peltikattoon. Ulkona on harmaata ja kosteaa, juuri sellaista jolloin on mukava olla sisällä lämpöisessä ja kirjoittaa vaikka Lokikirjaa.

Mutta mistäpä kirjoittaisi? Reissusta Jyväskylään olkapään varjoainekuvaukseen, haahuilusta Kuuhankaveden äärellä uutta telttapaikkaa etsiessä, vai urheilutuokiosta Helin kanssa urheilukentällä.

Jyväskylän reissulla kävelin juna-asemalta keskussairaalaan ja takaisin. Söin eväitä Köyhälammella... Anttilassakin kävin ja ostin pitkästä aikaa hampurilaisia. Linja-autolla tulin takaisin. Edellisen kerran olin linjuriautossa noin 16 vuotta sitten muistaakseni, kun Äänekoskella kuljin kauppaoppilaitoksella.

Telttapaikkaa etsiessä Kuuhankaveden ympäristössä, söin mustikoita, heitin muutaman heiton virvelillä, keittelin kahvit ja söin edellispäivänä tekemääni pitsaa, oli hyvää. Kanttarellejakin etsin, mutten löytänyt kuin pari. Idea oli löytää mahdollisimman rauhallinen paikka järven vierestä, jossa joskus tulevaisuudessa voisi muutaman yön teltassa nukkua ja kalastella.

Urheilusta ei taida enään kehdata kirjoittaa, Helin juostessa viisikin kierrosta yhteen menoon noin kymmenessä minuutissa ja minä... Jaksan ainakin hyvin ottaa aikaa vielä.

Mutta jos noista ei mikään kelpaa, niin sitten onkin lähdettävä hakemaan uusia tarinan aiheita. Olkoonkin, että siellä sataa ja on harmaata.

Reppuun keitin, kirves, virveli ja pullollinen vettä, vaikka sitä tuleekin taivaalta koko ajan. ja kun pitsaa ei enään ole, niin on poikettava Siwan kautta.

Kaupasta mukaan lähti tarjouksessa ollut Kabanossi savupekoni ja iso tuubi Auran väkevää sinappia. Jos sitä noilla pärjäisi, jäi nimittäin aamupala syömättä.

Ajan pyörän Ysi-tien viereen vähän syrjempään, kaivan repusta sadesuojan alta ongen ja hörppään samalla hiukan vettä. Eihän tuo sadesuoja repun päällä siitä vedenpitävää tee, mutta suojaapahan enimmältä sateelta.




Vedän ohuen tuulitakkini hupun pääni suojaksi ja toivon sen antavan riittävää suojaa sadelahkeiden kanssa. Oikeastaan, ei sen ole väliä vaikka kastunkin.




Niemen kärjessä oleva nuotiopaikka on suosittu, ainakin roskien perusteella. Kerään pantillisia tölkkejä reppuuni muovikassiin, vien vielä muutaman roskan tien vieressä olevaan roskikseen ja jatkan kalastusta aivan tien vieressä.

Hauki, pieni sellainen seuraa uistinta aivan rantakiville asti, vaan ei taida mahtua uistin suuhun. Autot jyrää aivan selän takana. Välillä kuuluu pärisevä ääni, kiireisen auton ylittäessä uritetun keskiviivan ohittaessaan muita tielläliikkujia.

Istun kiireiltäni isolle kivelle, lasken jalkani aivan veden rajaan ja huokaisen. Luonto keskellä kiirettä...

Voimistuva tuuli nostattaa isoja aaltoja asemanselältä ja on nosteltava jalkoja rantakivillä, ettei aalto kastele sukkia. Kierrän sillan ali toiselle puolelle, josta löydän lisää palautus tölkkejä.




Täällä on käynyt muitakin kalalla, huomaan siiman roikkuvan viereisestä puusta. Alempana puskassa on kuitusiimaa enemmänkin, olisiko jollakin ollut puolassaan hieman ylimääräistä?

Sade käy nyt selän takaa ja vaikka lippalakki ja huppu aiheuttavatkin näkö- ja kuulokenttään melkoista vajausta, on uistimeen iskevä kala kuitenkin helppo havaita.




Haukihan se jälleen iski, kuin jo niin monta kertaa aikaisemminkin. Tätähän tänne on tultu pyytämään ja vaikka kala ei olekkaan iso on sen kanssa mukava leikkiä. Kauaa ei pieni hauki jaksa uida ja päätänkin lopuksi päästää hauen takaisin kasvamaan.

Tälläkertaa on jääkaapissa kuitenkin sen verran ruokaa, ettei tarvitse pientä haukea ruvetä siivoamaan. Vaikka on hauki allekirjoittaneesta ihan hyvääkin. Tämä yksilö sai nyt kuitenkin mennä vielä kasvamaan.




Kasaan virvelin reppuun ja ajelen kohti Eräherttu laavua. Vielä 9-tien vieressä huomaan palautustölkin ja käyn sen poimimassa mukaani.

Sataa reilusti ja hiekkatiellä ei ole enään pelkästään lammikoita, vaan ajourat ovat pieniä puroja. Paidan hihansuut on märät kuten lippalakkikin. Ohut tuulitakki päästää viimein rankemman vesisateen läpi, mutta housut, varsinkin kengät ja sukat on vielä ihan kuivat.




Laavulla laitan pyörän koivua vasten ja tarkistan sen jälkeen sieni tilanteen paikassa, jossa sitä on edellisvuosina kasvanut. Iloinen yllätys, kun kukaan ei ollut vielä keltavahveroita huomannut kerätä. Muovikassin pohjalle muutaman pienen rasiallisen verran, joka onkin ihan riittävästi minulle.

Nythän tosikalamies olisi laavun edessä syönyt haukea kanttarellikastikkeen kera ja jättänyt grillimakkaran toiseen päivään. Vaan on siitä kabanossistakin jo aikaa, että voi sen nyt hyvillä mielin nauttia väkevän sinapin kera.

Pantillisten tölkkien määrä lisääntyy laavun ympäristöstä ja saaliin kokonaisarvo ylittää kolme euroa. Melkein aamuisen Siwa vierailun hinnan sain takaisin. Vaikka oikeastaan, sain tälläkin reissulla jotain paljon arvokkaampaa, kuin vain pelkät palautus tölkit.




Istun laavulla ja odotan kahviveden kiehumista. Sade piiskaa puista lehtiä, onko syksy jo tullut? Jotenkin se vain aina yllättää tuo syksyn tulo, vaikka nytkin eletään minun mielestä vasta loppukesää. Kovin vain on syksyinen tunnelma, sateisen tuulinen ja harmaa. Puhelinkaan ei välty vedeltä, vaan onneksi on mallia veden pitävä S5690.

Kaadan kuppiin kiehuvaa vettä, kahvin purut on siivilässä. Kahvi saa odotta rauhassa jonkin aikaa ja lisään risukeittimeen puita. Makkaran tuoksu on nälkäisenä vastustamaton ja syömätön aamupala näin jo yhden jälkeen päivällä vaikuttaa kummasti asiaan.

Kokeilen virveliä vielä Kaivantojoen ylä- ja alapäästä. Taidan olla valmis lähtemään sisälle lämpöiseen. Heittelen kamppeita reppuun, mutta nyt ei palautustölkit enään sekaan sovikkaan, joten köytän muovikassin tölkkeineen tarikalle ja heitän repun selkääni.

Purot virtaa edelleenkin hiekkatiellä sateen yhä jatkuessa. Kurvaan asemalle ja hetken mielessäni käy tölkkien palautus kauppaan, mutta noin puolet tölkeistä on poljettu kasaan ja vaatii todennäköisesti pientä oikomista ennen palauttamista, joten.

Kotona on kamppeet laitettava kuivumaan. Tölkit pärjää kyllä ilman välitöntä huomiota ja sientkin jääkaapissa seuraavaan päivään. Kengät, sukat ja housut on kuivimmat varusteet sateisen reissun jälkeen. Kengät pitää vettä hyvin ja sadelahkeet suojaa housuja takamusta lukuunottamatta, joka sekin kastui oikeastaan vasta pyörää ajaessa.

Mukava oli kokeilla miten toimii kevyet sadevarusteet ja sateellahan se kalakin syö. Kirpputorilla osui silmään perinteinen keltainen sadetakki, vaan en ole kokeillut sopivuutta, pitäisiköhän?




Seuraavaa kalareissua suunnitellessa, pakasteseitiä kalakeittoon...

Tekisinkö blogin?

Olen tässä mietiskellyt blogin kirjoittamista vaikka isi onkin välillä sitä mieltä että minun iässä on vähän aikaista ruveta kirjoittamaan omaa blogia vaikka minua se ei kovinkaan paljoa haittaisi että 11 vuotiaalla on oma blogi. Minulla on jo yksi sivu joka liittyy eräänlaisiin schleich eläimiin mutta enimmäkseen heppoihin ja poneihin mutta siellä en ole edes kirjoittanut niin paljon tekstiä kuin omaan blogiini aikoisin kirjoittaa. En edes muista kuinka kauan olen omaa blogia halunnut sillä olen halunnut tehdä sellaisen sivun johon laittelen oma tekoisia ulkoasuja ja idean sain eräänlaisesta howrse pelistä jota pelailen aina silloin tällöin mutta en sitten kovinkaan paljon ollut innoissani sittä sivusta koska se oli hieman tylsistyttävä.

Tässä taas yritän värkätä sitä blogia isin omaan blogiin sillä isi ei antanut heti tehdä omaa blogia mutta saa nähdä saankohan oman blogin vai en.

Terveisin Heli:)

Rutakoski ja Saarilampi

(30.7.-1.8.2013) Kartta on ollut tietokoneella auki jatkuvasti, etsiessäni seuraavaa retkeilykohdetta. Mieluusti ei kovin kaukana ja korkeintaan kolmisenkymmentä kilometriä suuntaansa saisi olla matkaa. Vesistön vieressä oleva kallio tai muu ryteikkö vapaa kohde oli etsinnässä, mieluusti ei kovin lähellä muuta asutusta.

Eihän sellaista täydellistä kohdetta ole olemassakaan, tai ainakin monesti leiripaikkan suhteen joutuu tekemään myönnytyksiä. Nyt kartalta osui silmään jo aikaisemminkin mielessä käynyt Saarilampi Rutakosken suunnalla. Olen joskus ajanut ohi ja silloin jäi ainakin mieleen osittain kallioiset rannat, joten taidan suunnata sinne. Kyydinkin olisin saanut vaan, kun kulkee pyörällä, niin saa päättää itse menemisistään, eikä ole väliä aikatauluista. :)






Tosin polkupyörä oli huollettava ennen reissuun lähtöä. Piti kovin ikävää ääntä tuolta poljinakselin suunnalta satunnaisesti, mutta parempi kuitenkin katsoa, kuin katua. Hiukan oli päässyt laakeri elämään, onneksi löytyi Paapaikalta sopiva varaosa ja pääsin jatkamaan matkaa...

Sateista keliä oli luvattu ja se olikin oikeastaan se syy lähteä telttailemaan. Halusin kokeilla miten onnistuu "kosteanpaikanleiri" näillä kamppeilla. Ja toisekseen, eipä ole välltämättä muita pöhköjä liikkeellä.




Ruokaa lähtee mukaan kolmeksi, tai neljäksi päiväksi. Pirkan pastaa kermakastikkeessa, kolme pakettia nuudelia, perunamuussia, grillimakkaraa, sulatejuustoa, meetvurstia, ruisleipää, soijaa, lihalientä, valkosipulia, kahvia, sokeria, suolaa, parit multivitamiini poretabletit ja suonenvetoja ehkäisevää magnesium tablettia.

Ongenkin otan mukaani, jos vaikka...


I päivä

Ajelen hiekkatietä kohti Rutakoskea miettiessäni taas samalla mitä on unohtunut. Tuskinpa sentään mitään kovin tärkeää ja matka jatkuu iloisin mielin huolletulla pyörällä. Täytyy koittaa muistaa reissun jälkeen tarkistaa ja kiristää tarvittaessa kampilaakeri. Nyt ei laakeri sivuääniä päästänyt, toivottavasti ei jatkossakaan.

Saavuun Rutakoskelle ja pidän juomatauon. Otin mukaani kaksi puolen litran juomapulloa täytettynä hanavedellä. Juomavettä saisin jatkossa suodattamalla, joka on keittämistä paljon mopeampi vaihtoehto, vaikka vesi saattaisi olla kyllä juomakelpoista monessa paikassa sellaisenaankin. Hieman edempänä on kyltti, joka ilmoittaa "Rutakosken luontopolulla liikkuminen omalla vastuulla". Kuinkahan moni tuon kyltin lukija, kääntyy takaisin, -että jos omalla vastuulla, niin ei kyllä mennä... Mikähän on tuon kyltin tarkoitus? Vastuuvapaus kenties.




Mihinkäs aikaan se kauppa tulee? Taitaa mennä hiukan ohi, sillä en usko olevani täällä enään perjantaina. En onnistunut löytämään kauppa-auton aikatauluja netistä, vai onko se niin, että kun on vanhoja perinteitä kunnioittava palvelu, niin on myös siitä tiedottaminen sen mukaista. Varmaan olisi soittamalla selvinnyt, vaan silloinhan sitä olisi pitänyt ihmisen kanssa melko varmasti jutella, eli niin sanotusti sosiaalinen tilanne... En soittanut. Tuosta lapustahan se aikataulu kävi harvinaisen selväksi.

Ajan vielä hiukan matkaa, kunnes on työnnettävä pyörä metsän suojaan uteliailta katseilta piiloon. Pakkaan kamat reppuun ja katson puhelimesta karttaa. Tuonne olisi suunta ja pyyhin jo nyt hikeä otsalta. Eihän nämä allekirjoittaneen retket mitään erämaavaelluksia ole, mutta kyllä sitä lähimaastoissakin löytyy mielenkiintoisia ja hienoja paikkoja. Tuosta vielä aukon poikki ja olenkin jo rannassa.




Mustikoita on runsaasti ja syön kourallisen sieltä täältä. nousen rannan vieressä kohoavalle kalliolle ja etsin samalla telttapaikkaa.

Hieno paikka, vaikka tuossa vastarannalla mökki onkin. Eivät häiritse minua, enkä usko häiritseväni heitä. Tuossa, vai olisiko sittenkin tuossa hyvä telttapaikka.

Leiripaikan valinta tuntuu ottavan koville, jopa siinä määrin, että on käytävä riulla. Vähän kauempana on kaatunut kuivanen joka tarjoaa invavessastakin tutut käsituet, vain ovi lukkoineen puuttuu, mutta senkin korvaa hieno maisema.

Viimein teen päätöksen paikan suhteen, vaan mihin suuntaan tulee ovi?




Teltta on pystyssä ja kahviakin tekisi jo mieli. Laitampa kuitenkin ensin etukatoksen tuohon teltan eteen ja kerään hiukan kuivia puita sen alle ennen sadetta, jota on luvattu tällekkin päivälle.




Savu leijailee risukeittimestä, makoilen osittain teltassa ja odotan kahvia.




Kahvin jälkeen käyn heittämässä virveliä, muutamasta kohtaa ja muutama heitto, ei saalista. Karusta lammesta nousevat kalliot on vaikuttava näky, mutta kalastuksessa niistä ei ole hyötyä, kun korkeimmalta kohdalta ei taida edes siima ylettää veteen.




Onneksi korkeita kallioita ei ole ihan joka paikassa, joten kalastaminen kyllä onnistuu. Pitäisiköhän yhdistää kalliokiipeily ja kalastus?

Ruuaksi illalla olis nuudeleita soijarouheella ja valkosipulilla. Kattilaan pari desiä vettä, veden kiehuessa heitetään joukkoon lihalienmikuutiosta puolet ja olisiko noin reilu ruokalusikallinen soijarouhetta. Annetaan kiehua jonkin aikaa, kunnes lisätään nuudelit. Lopuksi pilkotaan joukkoon yksi valkosipulinkynsi ja ei, kun syömään.




Vaan vielä iski nälkä, kun eihän tuosta nuudelista nälkä lähtenytkään, joten paistoin siinä ennen kahdeksaa vielä yhden makkaran.




Pesen kattilan ja täytän juomapullot lammesta vedenpuhdistimella. Ihan kirkasta vesi ei tietenkään ole, mutta maku on hyvä. Oikeastaan vedessä ei ole makua ollenkaan, ei humusta, multaa, rautaa, suota, tai muuta. Vesi maistui, ei millekkään ja kylmälle, siis puhtaalle vedelle. Suosittelen MSR:n vedenpuhdistinta.

Ravittuna onkin hyvä mennä nukkumaan kellon käydessä jo kohta yhdeksää. Sade ropisee teltan kattoon ja tuulee jonkin verran. Puhallettava makuualusta jonka päällä ohut "joogamatto" on toiminut monella reissulla. Asettelen sängyn telttaan hiukan poikittain pää ovelle päin repun antaessa koroketta makuualustan alla pääpuolella. Tyynyn saan makuupussin kuljetus pussista jonne tungen kaikki ylimääräiset romppeet. Käännän kylkeä ja olen nukahtanut.


II päivä

Herään neljän aikaan katsomaan kelloa, hiukan on liian aikaista ja jatkan uniani. Seitsemän aikaan nousen ylös ja päivä lähtee käyntiin kahvinkeitolla. Edellisenä päivänä kerätyt puut ovat pysyneet kuivina etukatoksen alla ja myöskin valmiiksi haettu vesi kattilassa mahdollistivat vaivattoman aamukahvin valmistuksen. Jos ei kusettaisi, ei teltasta tarvitsisi nousta ollenkaan...

Vaikka yöllä on satanut vettä ei teltassa ole ollenkaan kondensiovettä. Pidin kyllä oven auki koko yön, vain hyttysverkko eteen vedettynä. Tosin ei kyllä ole hyttysiäkään, vain kaksi koko matkalla nähneenä, onko se sitten noin tehokas tuo asentamani hyttysverkko?




Kahvia, ruisleipää meetvurstilla ja juustolla.




Tuuli on voimistunut mutta aurinkokin jaksaa pilkahtaa paikoiten pilvien lomasta. Viritän aurinkopaneelin lataamaan maastoakkua, mutta en voi tietää kuinka hyvin se lataus onnistuu näin pilvisellä kelillä. Latausvalo kyllä syttyy ja siihen on luottaminen paremman tiedon puuttuessa.

Latasin edellisenä päivänä puhelinta suoraan aurinkopaneelilla ja sen pystyi näkemään akun tiedoista, että on lataantunut. Illalla ennen nukkumaan menoa latasin puhelimen vielä lopullisesti täyteen maastoakulla, vaikka puhelimen akku ei koko päivän aikana ollutkaan hirveästi vajentunut.

Myönnettäköön, että olen katkaissut puhelimen linkin tukiasemaan, en siis ole tavoitettavissa. Näin puhelin kuluttaa noin puolet vähemmän virtaa ja saanhan siis myös olla rauhassa. Nyt virtaa vie vain puhelimen jatkuva päälläolo ja satunnainen jatkuva kuvaaminen. Muutaman valokuvan lähetin suoraan reissusta "Mobiili albumiin" jolloin olin hetkellisesti kytkettynä puhelinverkkoon. Muuten olen ollut hiljakseen...




Tuulen voimistuessa varmistan teltan paikoillaan pysymisen, kantamalla teltan kulmiin kiviä painoksi. Tavallisesti varmaan turhaa hommaa, mutta tässä kalliolla on niin ohut kerros humusta, ettei kiilojen paikoillaan pysyminen ole aivan varmaa. Kiilat ovatkin melkein vaakatasossa kallion mukaisesti ja pysyvät paikoillaan vain sammaleen ja jäkälän seassa risteilevien juurien varassa. Nyt luulisi pysyvän ja jos ei pysy, niin laitetaan puut teltan ympärille teltan pohjan mukaisesti ja köytetään kulmat puiden liitoskohtiin kiinni.




Syödäänpäs välillä jotain, ettei mene pelkästään kivien kantamiseksi tämä homma. Pirkan pastaa juustokastikkeessa (puoli pussia), se kuullostaisi hyvältä, vaan mitä joukkoon? Soijaa tietenkin ja valkosipulia. Ihan hyvää, vaikka taisi mausteet jäädä pussin pohjalle toista kertaa varten.

Eipä siinä mitään sen kummempaa sitten, vettä sataa ja ei jaksa vetää sadekamppeita päälle jotta voisi mennä kalalle. Istun teltassa ja keittelen kohta kahvit, sitten taidan ottaa päikkärit...




Neljän aikoihin nousen ylös ja paistan makkaran, mutta hetkinen mitenkäs niitä onkin jäljellä enään kaksi. Taisikin tulla syötyä illalla yksi pätkä kylmiltään ruisleivän ja juuston kanssa, niinhän se oli ja vielä sängyssä murustelin, enkä ruokapöydässä. No nyt kuitenkin paistan siis yhden makkaran joka on kummasti säilynyt jo pari päivää repussa. Eihän nyt hirveän kuuma ole, alle parikymmentä astetta kumminkin.




Ei ole menny vielä miksikään ja huomenna syön viimeisen pötkön. Sinappi olisi kyllä hyvää makkaran kanssa, mutta sitten olisi tietenkin alettava kantamaan ketsuppiakin pastalle, siis makaroonille ja sitä rataa olisikin jo se jääkaapillinen sitä tavaraa mukana... Olisikohan noilla tuolla mökillä sinappia lainata? Joo ei ole edelleenkään erämaavaelluksesta kyse.




Vettä sataa taas, mutta se on vaan mukava kuunnella sateen ropinaa vasten teltan kattoa. Risukeitinkin savuaa etukatoksen alla, tai sen reunalla kuitenkaan kastumatta. Makuupussikin on lämmin eikä ole ainakaan vielä kastunut. Vaatteet on kuivat, kun en sateessa ole ollut, tosin ei ole kyllä sadevarusteetkaan kastuneet, kun olen sateen sattuessa ollut aina teltalla.

Illalla yhdeksän jälkeen syön leipäpalesen teltassa ja muistelen päivällä järvellä ollutta lintua. Olisikohan ollut kuikka.

Sammakko hyppii pimenevässä illassa ja istuu kivellä risukeittimen viereen, katse samaan suuntaan allekirjoittaneen kanssa. Kömmin makuupussiini sammakon yrittäessä kiivetä tai hyppiä teltan kattoa pitki ylöspäin siinä huonosti onnistuen. Viimein uni vie voiton ja sammakkokin on hävinnyt aamuun mennessä.


III päivä



Nousen hiukan aikaisemmin, sillä tänään olisin lähdössä kotiinpäin. Kellon käydessä viisi on järvenpinta tyyni ja osittain usvan peitossa. Yöllä on satanut vettä, ainakin aina silloin, kun olen kääntänyt kylkeä.




Keittelen kahvit kiitos kuivien puiden ja syön leipää juustolla ja grillimakkaralla. Hieno aamu, melkein ei tekisikään mieli lähteä, mutta onhan se mukava aina palata kotiin.

Mökillä nukutaan vielä, ehkä. Ainakaan sieltä ei kuulu ääniä. Juon kupillisen kahvia ja alan teltassa pakkaamaan reppua. Tyhjennän makuualustasta ilmat ja rullaan sen tiukasti pussiinsa. Joogamatto menee myös rullalle, muttei niin pieneen tilaan, vaikkakin on kevyempi. Makuupussi myös pussiinsa ja menee reppuun ensimmäisenä, sitten vasta muut tavarat ja lopuksi sitten vasta teltta repun ulkopuolelle alimmaiseksi ja joogamatto päällimmäiseksi.

Nyt on hiukan kosteutta telttakankaan sisäpuolellakin, sillä koko yön on satanut, eikä ole tuullut yhtään. Huomattavasti vähemmän sitä silti on, kuin joskus esimerkiksi Telttaillaan ja uidaan reissulla yöllisen ukkoskuuron jälkeen. Eli tuuletus on nyt kunnossa, vain hyttysverkon ollessa oven edessä.

Kaivan repusta vielä sinne jo kertaalleen pakkaamani sadeviitan pussin, jossa on irtolahkeet. Pakkaan kyllä sadeviitan kuljetuspussiinsa ja reppuun, mutta vedän jalkaani sadelahkeet ennen kuin lähden kävelemään märkään metsään. Lyhythihainen paita ja päälle ohut tuulitakki joka sekin pitää hiukan vettä.




Kamat alkaa olla kasassa ja leiripaikka näyttää juuri siltä kuin joku olisi siinä ollut telttailemassa pari yötä. Risukeittimestä jäi jäljelle pieni kasa tuhkaa sammaleen päälle, muuten ei jälkiä keittimestä ole jäänyt. Roskat vien mukanani, kun olen ne tänne tuonutkin.

Katson puhelimesta karttaa ja varmistun suunnasta, ettei tarvitse kävellä hirveästi ylimääräistä. No ei oikein voikkaan jos vaan osaa kävellä siitä mistä on tullutkin ja vaikka ei kävelisi on tietä jokapuolella, joten...




Hakkuuaukossa heinikko on märkää ja metsässä puista tippuu vettä, sadelahkeet on oikea varuste.




Pyörä on paikoillaan ja puran teltan ja "joogamaton" irti repusta köyttääkseni ne pyörään. Tosin sadelahkeet lähtee kyllä ensin jalasta. Teltta menee tangon alle ja alusta ohjaustangon eteen. Reppu istuu nätisti tarakalle.

Tuli tuossa jokunen vuosi takaperin hommattua pyörään ensiksi toiselle puolelle erillinen pyöräilylaukku paikallisesta halpahallista ja myöhemmin vielä yhtenäinen takalaukku Biltemalta kahdella sivulaukulla ja pääli laukulla, kaikki kiinteästi toisissaan.

Onhan tuo Bilteman pyöräilylaukku ollut mukan muutamalla reissulla ja on ollut ihan hyväkin, mutta. Kun tulee tehtyä reissuja joissa ajetaan pyörällä jonkin matkaa ja sitten pitäisi kävelläkkin noiden varusteiden kanssa, niin silloin on reppu parempi kuin pyöräilylaukut. Ja eipähän tule otettua liikaa tavaraa mukaan, vaikka pyöräilylaukkuun sitä sopisi huomattavasti enemmän. Jos taas joskus pidemmälle matkalle pyörällä lähtee on nuo laukut ihan hyvät.




Pyörä pakattu ja työnnän jonkin matkaa ennen, kuin pääsen kovemmalle maaperälle. Sumu on paikoin sakeaa, enkä ole varma kuinka hyvin yksinäinen vaeltaja näkyy pyöränsä kanssa tienlaidassa. Nytkin kuulostaisi, kuin isompi auto olisi tulossa, joten odotetaampa hetkinen. Annetaan näköjään roska-auton mennä ensin ja kurvataan sitten vasta sekaan tuonne sumuun, joka näyttää kyllä olevan jo hälvenemään päin.




Pysähdyn Saarilammen toiselle puolelle ja hörppään vettä napulla kaivonrenkaasta joka on rannassa. Matka jatkuu nyt ilman tuulitakkia, lyhythihainen paita on ihan riittävä aina kotiin saakka. Näin pilvisellä säällä ajaminen on paljon mukavampaa, kuin porottavalla auringon paisteella, eikä aikaakaan kun olen kotona.

Hieno reissu ja taas monta kokemusta rikkaampana voin suunnitella tulevia reissuja, uudelle reissulle tarjoutuukin heti mahdollisuus kytkettyäni puhelimen takaisin Saunalahden verkkoon. Nyt on kyllä kohteliaasti kieltäydyttävä ja laitettava teltta ja muutkin varusteet kuivumaan ja pesukone pyörimään.

Kirjataanpas taas lokimerkintä ylös ja ollaan ihan vaan kotona jonkin aikaa ennen seuraavaa reissua. Kiitos kuitenkin tarjouksesta ja hyviä retkiä sinne, itse kullekkin.