Tipaton

Miten se niin alkoi janottamaan. Taidan lähteä ulos, sillä onhan se tipaton tammikuukin nyt jo viimein ohi ja tänään on lauantaikin. Okei, join yhden Mexicolaisen Sol oluen, joten en varsinaisesti tipatonta pitänyt. Pärjäisiköhän yhdellä puolen litran pullolla? Tarkistan vielä, että pullon korkki on kunnolla kiinni, eihän hyviä juomia parane läikytellä.

Sukset saa jäädä vielä seinälle, joten pyörä saa nyt kelvata. Mihinkäs sitä suunnistaisi? No ihan samoihin paikkoihin ei pyörällä mennä, kuin että jos suksilla. Asemankylän jäädessä taakse suuntaan Paapaikalle.

Täällähän saisi varmaan sisällä kahvia, vaan taidan kävellä tuonne kuusikkoon ja jätän pyörän tallin seinustaa vasten nojaamaan. Pakkasta ei ole paljoa, mutta tuulee jonkin verran. Nostan takin hupun ylös ja kävelen kapeaa auton renkaan jättämää uraa pitkin.

Täällähän menee latu... Siis oikein koneella tehty latu. Kyllähän siihen nyt oli hyvä latu ajaa, kun on ihmehiihtäjä sen ensin auki hiihtänyt. :) Onkohan kovinkin ruuhkainen tämä reitti nyt?

Kävelen hetken ladun vartta, kunnes kaatuneen kuusen kohdalla poikkean sivuun. Tässä se kai on aikaisempikin nuotio palanut, nyt olikin tarkoitus polttaa risukeitintä, ei nuotiota.

Sahaan jälleen pari lavun mittaa kaatuneesta kuusesta, jonka toivon olevan riitävän kuivaa. Kirveellä pilkon pieniksi nappuloiksi ja kohta risukeitin taas savuaa tuttuun tapaan. Onneksi repussa on vielä tervasta jolla keitin sytyy hyvin. Palaa huonommin kuin edellisellä kerralla Kaivantojoella kuivanen leppä ja saankin heitellä risukeittimeen välillä oikein pientäkin sälää tulen ylläpitämiseksi.

Kahvin juon tänään ilmeisesti kattilan kannesta, sillä muovinen kuksa on... Varmaan tiskaamisen jäljiltä kuivauskaapissa... Sen minkä repusta pois ottaa, ei sinne välttämättä enään takaisin eksy. Otan ryypyn pullosta. Ompas kylmää. Kauaa ei villasukka pidä muovista vesipulloa sulana taviaikaan, mutta onneksi kahvi on kuumaa.

Leipäpala paljastuu villasukan, sanomalehden ja muovipussin suojasta, se on vielä ihan sula. Uunilenkkiä ja mustaa koskenlaskijaa, päälle mustaa kuumaa kahvia. Makua kahviin antaa kuusen neulaset ja muu puru, joka sinne lumen mukana joutui, vaikka koitinkin etsiä hangen alta roskatonta lunta.

Rinteessä suhisee... Hiihtäjä on kovin keskittyneen oloinen, sporttipuku ja hiihtolasit päässään. Ei huomaa kahvinkeittäjää kuusen alla, ehkä parempi niin. Aikas kovaa se kyllä veti, että tuleekohan sieltä karhu perässä?

Hiljaista. Linnun ääniä kuuluu vähän kauempaa... Kasaan keittimen ja suuntaan ylös Paapaikalle, jos sitä vaikka kahvia saisi...