Suksien testaus

Ihmehiihtäjä sähelti itsensä Paapaikalle kahville ja korjasi samalla siteen kiristystä.

Alla video.

Suksi huoltoa 2

Onkos se joillakin tapana, että kun on päässyt niin sanotusti suuriin saappaisiin, olisi silloin vaihdettava tai hommattava jotain uutta. Kuten uusi isompi auto, talo, vene, vaimo, tai jos nyt ei sitä vaimoa kuitenkaan, ainakaan isompaan.

Itse pääsin isoihin saappaisiin tässä jokunen aika sitten. Ostin uudet Nokian KAIRA (45) kumisaappaat. No autoa en ole hankkimassa, kun entisenkin vasta kierrätykseen laitoin. Mitenkäs se talo? Ei. Vene? Jos ensi kesänä on motivaatiota, niin soutu sellainen odottaa Paapaikan pihassa pientä laittoa. Niin että sen jos kuntoon saa, niin sitä varmasti tulen lainailemaan. Vaan onhan mulla jotakin uutta hankittavaa liittyen suuriin saappaisiin, nimittäin pidemmät jousiremmit eräsuksien siteisiin.

Viime perjantaina potkin Heliä hereille, hoputtaen jo koulutielle käymään. Reppu oli pakattu ja odotti oven vieressä, siis minun, Helin kamppeet oli vielä levällään.

Olin lähdössä hiihtämään, tai niin ainakin oli tarkoitus. Helille annoin ohjeet, että saattaa joutua olemaan yksin kotona jonkin aikaa, jos isi innostuu pidemmällekkin lenkille. Tai että muuten vaan kahvi jossakin tuolla maistuu niin hyvälle, etten ennätä kotiin ennen koululaista, jonka päivä loppuu jo kahdeltatoista.

Ei ollenkaan pahoillaan mahdollisesta ylimääräisestä peliajasta, Heli vakuuttelee pärjäävänsä. Ei haittaa vaikka vähän pidempäänkin viivyt siellä hiihtämässä.

Vedän saappaat jalkaan, astelen takapihalle. Kaadan sukset maahan ja muistan samalla, että täytyy varmaan löysätä siteen vaijeria, että isompi kenkä, kuin mitä viimevuonna on ollut käytössä sopisi paikoilleen siteeseen...

Nyt on kaikki löysä annettu mitä side antaa ja saan vaijerin luiskahtamaan kumisaappaan uraan kantapään taakse. Hitto kun on jäykkä. Kiinni en siteen lukitusta saa painettua ja alan jo miettimään kiristäjän siirtoa, jotta se ylipäätänsä olisi mahdollista. Ei tule mitään.

Heitän repun selästä ja nostan sukset sisälle tarkempaa tarkastelua varten, kun pihalla on vielä niin pimeääkin, että taskulampun valossa pitäisi värkätä. Sisällä siirränkin toisen suksen kiristäjää pari senttiä taaksepäin, kohtaan jossa on jo valmiit reijät. On tainut Isänikin näiden kanssa joskus pelata.

Ei auttanut siirto ja nyt alkaa viimeistään valjeta vaijerin olevan liian lyhyt näin isoille saappaille. Katson ulos ja päiväkin valkenee, ei ole enään pimeää. Noinkohan sitä on keitettävä suodattimella kahvit, kun ei tästä mihinkään päässytkään.

Kahvin tippuessa selaan nettiä ja tilaan uudet pidemmät vaijerit +8 cm, kengälle 39-46 Maken Pyydyksestä. Kaivan repusta villasukkaan ja sanomalehteen pakkaamani eväsleivät, kahvi on tippunut suodattimesta. Ei ihan sellainen kahvihetki, kuin olin ensin suunnitellut ja heitän repun kaappiin.

Heli tuli koulusta kaverinsa kanssa...
- Ai, sä oot jo kotona.
- Etkö sä kahvia keittänytkään?
Keitin...
- Saako?
No pelatkaa.

Tänään sain uudet vaijerit ja värkkäsin ne paikoilleen. Ei tarvinnut kiristintä siirrellä. Pikkuisen säädin siteen uria ja kiristin jousen vastusta. Saas nähdä, pääsenkö seuraavalla kerralla hiihtämään...

Pyöräillään talvisäässä

(3.12.2012) Lähdin laavulle kahvin keittoon.

Pakkasta? No sitä on senverta, että polkupyörää on poljettava alamäessäkin.

Päivä oli komea vaikka ilma oli kylmä. Kaivantojoki höyrysi pakkasessa auringon paisteessa. Valokuva ei tee oikeutta luonnon kauneudelle, vaan se on ulkoilijan nähtävä omin silmin.

Pian oli kahvi muovisesta mukista juotava, mikäli sen lämpöisenä halusi maistaa. Leipäpala oli pysynyt sulana villasukassa vesipullon kanssa. Kahviveden otin kuitenkin joesta. Puita laavulla ei ollut, joten katkoin ryteiköstä pakkasen kuivaamia risuja, kuivasia pökköjä ei tuoreita.

Viimetalvena vanhat talvihousut hajosivat lopullisesti ihmehiihtäjän ylittäessä ojaa, joten olin varautunut käyttämään jatkossa armeijan talvi kamppeita pakkasten tultua. Satuin kuitenkin kirpputorilta löytämään talvipuvun hintaan 15,- euroa, vähän käytetty tai ei ollenkaan. Taskuissa vara napit muovipussissa niin housuissa kuin takissakin. Housuissa vedenpitävät vetoketjut, takissa tavalliset.

Hyvä ostos allekirjoittaneesta tuohon hintaan. Merkkiä ei löydy Intersportin valikoimasta, vaan muutamilta mainos vaatettajilta, vaan ei kyllä löydy armeijan toppapukuakaan kyseisestä liikkeestä...

Talvipuku joutuu ihmehiihtäjän lahjomattomaan lujuustestiin ennemmin tai myöhemmin, ja armeijan toppapuku on edelleen kaapissa varalla.

Istun laavun edessä kylmällä pyöreällä hirrellä, ja vain toppahousujen paksu eriste estää takamustani jäätymästä. Huomaan lintujen puuttuvan, joutsenet on lähteneet eikä tiaisiakaan näy, vaikka viikko sitten maan ollessa paljaana niitä vielä oli. Hiljaista, no ei oikein, sillä näin kovalla pakkasella 9-tien äänet kantautuvat selvästi korviini.

Kuivattelen kattilaa risukeittimen hiilloksella, jotta se olisi mukavampi pakata reppuun. Puhelimen akku näyttää hiipuvan vauhdilla, napsiessani kuvia ja videota. On aika palata ja lähden työntämään pyörää, jokohan huomenna kokeilis suksia.

Niin, videokin tuli värkättyä.