(26.6-1.7.2012) Viisi vuotta päivälleen, on kulunut edellisestä reissusta eräkämpälle Iso-Pitkän rantaan. Sen jälkeen on useasti jänis juossut metsässä, ahven uinut järvessä, saunan piipusta noussut savu, ilman että allekirjoittanut olisi sitä ollut katsomassa... Mutta nyt, viimein on sovittu aika ja siitä koitetaan pitää kiinni. Eräkämppä, täältä tullaan.
I päiväViimeinen tarkistus soitto, vieläkö ollaan lähdössä? Kyllä.
Lähden ajamaan pyörällä asemalta kymmen aikoihin. Edellisenä yönä on satanut ja lammikot ovat täyttyneet vedestä. Huolimatta sateen mahdollisuudesta käyn matkaan pyörällä, tai ehkä juuri siitä syystä, sillä onhan ilma aina raikkaampaa ja viileämpää pienen kuuron jälkeen. Otan tarakalle kuitenkin laavuvaatteen, josta saan helposti suojan sateen yllättäessä ja vaikka pystytän teltan sen suojassa.
Ajan hiljalleen 9-tien vieressä vanhaa tietä, kohti niemisjärveä jossa koulun mäki on jälleen työnnettävä. Olisikohan ennen lähtöä pitänyt syödä jotain ja mahan mourutessa kurvaan ennen kunnan rajaa pienelle kalliolle. Laitan spriin polttimeen ja nuudelit kiehumaan, joukkoon heitän tonnikalat, koska en ole vielä kalaa saanut.
Saarilammella matkan teko on tasaisen puuduttavaa, kunnes saavun Simunaan. Taidampa käydä koskella, jossa en ole koskaan käynytkään. Ystävällinen tervetulo toivotus on luettu ja porttia varovasti raottaen, jatkan matkaani aidatulle alueelle, jossa viimeistään käy selväksi kosken olevan yksityisessä käytössä. Taidan pitää ongen repussa ja jatkan pian matkaani.
Tarvaalaan tullessani kurvaan kyläkaupalle ja hetken mielessäni käy helmeilevän kylmä, puolenlitran olut tuopissa, mutta vain hetken ohjatessani askeleeni kaupan ovesta sisään. Makkarapaketti Kabanossi, juustohampurilainen kertaa kaksi ja nuudeli paketti.
Saavun määränpäähän päätettyäni jäädä kirkkoniemeen yöksi, jatkaaksen matkaani taas aamulla. Pystytän leirin. Laavukankaan pingotan ensin puiden väliin ja teltan pystytän sen alle, jolloin saan asumukseeni etukatoksen sateen varalle. Myöskin risukeittimen saan osittain sateen suojaan katoksen etureunaan ja itsekkin pysyn kuivana sateen sattuessa.
Astelen rantaan ja täytän pullot vedellä käyttäen vedenpuhdistinta, huomattavasti nopeammin käy veden puhdistus juomakelpoiseksi tällä tyylillä, kuin että alkaisin sitä keittämään. Kahvi- ja ruokavedet keitän jokatapauksessa, joten niitä en suodata. Kokeilen virveliä...
Syön juustohampurilaiset ja paistan vielä pari makkaraa. Istun katokoksen alla teltan edessä, heitän välillä risuja palamaan. Hyttyset pysyvät siedettävästi loitolla laittaessani välillä palamaan märkää puuta. Laavulla käy yksi pariskunta lapsensa kanssa, vaan eivät kuulemma suostu jäämään hyttysten syötäväksi. Oikaisen itseni makuulle varvikkoon ja kohta toinen porukka saapuu vuorostaan laavulle. Tälläkertaa mukana ei ole lapsia vaan isomman puoleinen koira, joka minut huomattuaan käykin tekemään lähempää tuttavuutta isäntänsä komentelusta huolimatta.
Makkara on vasta herättänyt uinuvan ruokahaluni ja niinpä kattilassa on porisemassa jälleen nuudelit tonnikalalla, kun ei sitä kalaa vieläkään ole tullut. Syön järvimaisemaa ihaillessa, koiran jälleen jolkotellessa lähemmäksi isännältä huomaamatta. Ilmaa nuuhkien makkaran hajun johdattelemana, käy koira muutaman metrin päähän. Ensin nuuhkien, sitten tuhahdellen ja lopuksi muristen, kuin isomman oikeudella laumassa haluten makkara pakettiani, joka sekin tosiaan oli enään vain muutaman askeleen päässä. Murina ja haukahtelu herättivät oluttaan nauttivan koiran omistajan, joka saikin aikansa komennettua koiransa takaisin vierelleen. Minä olin jo ollut vähällä keskeyttää ruokailuni tuon koiran alettua murisemaan hampaidensa lomitse. Ei pitäisi häiritä syövää punkerokerholaista, saatika sellaista kerholaista, joka on jo ruokalevolla.
Kuumaa, puoli kattilallista on jo syöty, tulikohan liikaa, ei kyllä tämä menee. Punkerokerholaisten perus sääntöjä, lautaselle ei mitään jätetä ja mieluummin lopuksi nuollaan puhtaaksi, jos ei aiheuta liikaa pahennusta, tai siitä huolimatta. Heitän lisää puuta risukeittimeen ja savu alkaa hiljalleen pyöriä häätäen samalla enimmät hyttyset.
nuuhkiminen alkaa taas kuulua pyörän vierestä, sitten kevyt kerjäävä uikutus ja, kun en edelleenkään kesken syönnin reagoi koiran läsnäoloon millään tavalla en katseella, kuin äänelläkään, muuttuu uikutus tuhahteluksi ja lopulta murinaksi, jonka keskeyttää jälleen omistajan kutsu. No johan se on kumma, kun ei saa rauhassa syödä. Useamman kerran koira vielä käy nuuhkimassa ja nyt vain vaimeammin uikuttamassa, kuin kerjäten huomiota tai suupalaa. En jaksa kiinittää koiraan minkäänlaista huomiota vaan syötyäni kallistan itseni varvikkoon halko pääni alla ja painan silmäni kiinni. Taisi koira viimein turhautua, kun ei saanut odottamaansa reaktiota, vaikka oikeasti aina täytyy olla vähän varuillaan tuollaisten isojen koirien kanssa. Pahoitteluni jälleen täytekekstin tasosta.
Seurue on poistunut ja lisään puuta risukeittimeen, aurinko alkaa laskemaan, olisikohan sitä nyt hyvä käydä maata. Huomenna olisi ensimmäinen päivä kämpällä tiedossa, tai oikeastaan vain ilta, mutta saunaan kuitenkin pääsisi.
II päivä
Aurinko lämmittää telttaa ja potkin jo valmiiksi vetoketjulla avattua makuupussia päältäni. Siis olenko nukkunut kovinkin pitkään, vai mitä on kellon näyttämä aika? 4:20 ... Kun ei nukuta, niin noustaan kahvin keittoon, penaalissa on sitten aikaa nukkua, tai huomenna.
Aurinko on noussut samalta suunnalta jonne illalla laski, ollen näkymättömissä vain muutaman tunnin. Rantahiekalla vedenrajassa parveilee joukoittain, olkoon nyt vaikka vesiperhosia.
Aurinkopaneelin laitan juurakon päälle ja haamaisen kattilallisen vettä kahvia, kuin myös mahdollista aamupalaa varten.
Kahvit juotua kaivoin pyöräilylaukun sivutaskusta puuro- ja kiisseliaineet. Jos nyt kokeilisi miltä maistuu pikapuuro ja kiisseli, eikä siinä paljoa menetä jos ei. Puuro kiehui nopeasti ja nostin sen sivuun.
Kiehuvaa vettä ja kiisselin purut joukkoon, sanoisimpa että vaikka en puurosta niin perusta oli maku taasen, kuten aina ulkona syödessä oikein maittava. No puuroa ei ollut paljoa ja makea kiisseli, sitä oli reilusti.
Puuro syöty, kerään leirin kasaan ja marssin PuuCeelle. Täysistunnossa tuotetun asian jälkeen jatkoin matkaani, en virkaautolla, vaan pyörälläni kohti Leinolaa.
Leinolaan kaverin luokse saavun kahdeksan aikoihin, vaan en tohdi sisälle vielä komuta, vaan laitan vanhan tuvan takapihalle tutulle pöydälle kahviveet kiehumaan. Kyllähän isäntäväki taisi jo hereillä olla.
Siinä sitten päivän aikaan pellolla ajeltiin, jotain reissuun liittyvää suunniteltiin ja syötiin hyvin, ruuasta kiitos emännälle.
Viimein oli aika siirtyä itse asiaan, pyöräni nostettiin auton perään kaikkine romppeineen joista osa, kuten pyörä oli tarkoitus jätää kyydistä isäni luokse. Evästä haettiin, sillä pelkän kalan varaan ei näitä reissuja ole koskaan syytä jättää.
Ajatus oli seuraavanlainen. Porukalla mentäisiin nyt avainten kanssa kämpälle päivän kääntyessä jo ehtoon puolelle. Kannettaisiin tavaroita ja allekirjoittanut jäisi kämpänvartijaksi saunaa lämmittämään, kaverin ajellessa vielä takaisin hoitamaan tarvittavia perheellisen järjestelyjä.
Otappas tuosta kuva, tokaisi kaveri kun oltiin laskeutumassa kämpälle jyrkkää rinnettä pitkin. Samasta rinteestä, vähän eri kohdasta on viisi vuotta sitten otettu ensimmäinen kuva kämpälle saapumisesta.
Ylläoleva kuva on vuodelta 2007. Vanhaa
Iso-Pitkä tarinaa pääset lukemaan yläpuolen linkistä.
Kämppällä on talkoolaiset tehneet uudistuksia ja korjauksia. Uusi käymälä on rakennettu vanhan huusin ja kämppärakennuksen väliin. Ei tohdittu käyttää, oli niin hieno, joten tehtiin tarpeemme vanhaan puuceehen.
Saunarakennus oli saanut uuden lattian, kiukaan ja taisi lauteetkin olla uudet. Terassi oli myös rakennettu saunalle uusi ja vanha laituri oli siirretty kämpän eteen.
Kämpässä vanha takka oli purettu ja tilalle laitettu Harvian kamina, joka antoikin lämpöä todella nopeasti. Luulinpa ensin kaminaa niin uudeksi, että vielä mukamas oikein käryääkin. No puita reilummin niin kyllä se käry siitä loppuu. Ei loppunut, vasta kun kaveri huomasi, että toisen kaminan päällä roikkuva kynttiläteline tiputtaa steariinia levylle ja joka nostettiin ulos, vasta sitten alkoi käry kämpästä hälvetä.
Tänään ei kalalle enään kerettäisi, eikä edes huvittanut, vaan saunaan oli päästävä huuhtomaan reissupölyt kera parin oluen, pyykkiäkin pesin ja saunan jälkeen huikopalaksi paistettiin makkarat. Nukkumaan käytiin siinä kahden aikoihin.
III päivä
Amupalaksi oli jälkiuuni ruisleipää, juustolla, tomaatilla, makkaralla ja allekirjoittaneen vahvaa mustaa kahvia. Tai siis olihan meillä maitoakin mukana kaverille, mutta ei siinä kahvin musta väri paljoa kupissa muuttunut, vaikka olisi reilummaltikin maitoa sekaan lorauttanut. Niinhän se on, kämpällä ei aina kaikkiin pikkuasioihin kiinnitetä huomiota, sitä saa tehdä sitten kotona ihan tarpeeksi. Sanotaanko nyt vaikka näin, että kupillinen mieheen riitti.
Vene vesille ja kalaa yrittämään. kovat oli odotukset, koska niin oli puhuttu kovasti etukäteen vielä saammattomista kaloista ja olihan se suolakin kämpän pöydälle jätetty valmiiksi.
Ei mitään, joten josko siirryttäisiin tuonne metsikön puolelle etsimään karttaan merkittyä lähdettä. Vene köytettiin ranta puskaan ja toivottiin sen siinä olevan vielä takaisin tullessakin. Nokialainen ilmoittaa olemassaolostaan, allekirjoittanut on katkaissut omastaan yhteyden linkkiin. Suopursu tuoksui voimakkaasti ja nappasimpa siitäkin muutaman kuvan joutessani.
Lähde löytyykin lyhyen kävelymatka päästä ja vesi maistuu hikikarpaloiden helmeillessä otsalla. Repussa on mukana puolilitraa suodatettua järvivettä joka nyt vaihtuu raikkaampaan. Lisäksi täytämme toisen puolentoista litran pullon, joka tuntuukin maistuvan myöhemmin kämpällä.
Reppuun on otettu mukaan makkarapaketti ja olipa se sinappikin sinne eksynyt, vaikka toisin ensin ounasteltiin. Minä näppäilen kuvia kaverin lyödessä kirveellä kannosta lastua nuotiota varten. Kohta on makkara paistumassa ja kylmä olut kädessä...
Mukava oli istua nuotiolla ja turista niitä näitä. Lähdepuro solisi vieressä, kuusi paukkasi nuotiossa. Yhdessä mietittiin, että tässä olisi hyvä leiripaikka tai tullaan ainakin joskus vettä hakemaan. Pyöräytettiinpä metsiköstä vielä vastatkin, tai allekirjoittaneen on lähinnä iso kokoinen puska, jota jotkut vastaksikin kutsuvat.
Järvellä soudettiin taas tyhjää yhtä isompaa tärppiä lukuun ottamatta ja muutamaa ahventa jotka laskettiin takaisin kasvamaan. Niinpä oli aika soutaa takaisin kämpälle ruuan laittoon.
Kämpällä alkoikin sitten huoltotyöt, nimittäin saunan terassilta veteen laskevat portaat oli kyllä laitettu paikoilleen mutta pulttien vasta mutterit puuttuivat. Tiedä sitten oliko tarkoituksella jätetty vai vahingossa unohtunut. Meinasin vaan edellisenä päivänä mennä tikkaiden kanssa järveen, ennen kun kaveri kerkesi napata putken yäpäästä kiinni. Kaveri kiristi nyt löytämänsä mutterit paikoilleen ja tikkaat asettuivat napakasti paikoilleen.
Allekirjoittanut sai viimein vasaran käteensä tarkoituksena nykäistä lattiasta pari törröttävää naulaa vanhan kaminan vierestä, johon on sukkansa jo yli kymmenen vuoden ajan, jokakerta rikki potkaissut.
Uudet perut, sipuli ja veneeseen unohtunut ahven odottavat kokkia, mutta ennen sitä oli kaverilla tarjota lasillinen very special cognac, Hennessy. Allekirjoittaneella oli juilinut päätä järvellä, johon olin särkylääkettäkin ottanut, vaan nyt kokeillaan josko konjakki lasillinen auttaisi. No en tiedä kumpi siihen lopulta auttoi, mutta mukavaa oli.
Perut ja kananmunat kiehumassa. Ahvenesta fileet paistumassa sipulien kanssa, huomaa tuossa pannun vasemmassa yläreunassa kahden isomman voilastun alla. Keitin muuten jälkiruoka kahvit, vahvaa oli edelleen. Riittääköhän 500g kahvia yhdelle kämppäreissulle, joten sovittiin, että kaveri keittelee ne teet sitten huomisaamuna.
Ruokailun jälkeen lähdettiin takaisin järvelle, pilvien kerääntyessä taivaalle ja tuulen hiukan yltyessä. Eipä olla sokerista, kun nappasin mukaani vielä sadeviitan. Aurinkopaneelin heitin keskipenkille, sillä puhelin on ollut kovassa käytössä jo paripäivää ja latauksessa vain lyhyitä aikoja kirkkoniemessä ja kaverin luona tietokoneessa. Ei kestä näissä kosketusnäytöllisissä "äly" puhelimissa akku samalla lailla, kun esimerkiksi edellisessä nokialaisessani, jossa puheaikakin on ihan omaa luokkaansa (vai mitä?). Ehkä siksi tälläinen aurinkopaneeli on välttämätön varuste minunlaiselleni, joka tykkää pelata näiden kanssa ja kuvathan otan myös samalla laitteella. Tältä reissultani kaikkiaan yli 600 kuvaa ja pari videota.
Keli alkaa kirkastumaan ja se saakin minut kuvaamaan, tarvitsematta pelätä akun loppumista, aurinkopaneelin työntäessä virtaa neljään AA-akkuparistoon. Nyt kun saataisiin vain sitä kalaa, tai ojennatko vain sen taskumatin, oluthan mulla tässä jo on.
Hieno on keli.
Kalaa ei tule ja niinpä taskumatti kiertää ahkeraan. Kuvia voi nyt huoletta ottaa sillä akun kestosta ei olisi nyt huolta, mutta huolta olisi pitänyt pitää muista vehkeistä. Syy ja sen seuraus on allekirjoittaneen, kun kuvaustilanteita aloin järjestelemään. Niin siinä sitten pääsi käymään, että meni vapani jälleen poikki. Pariviikkoa aikaisemmin olin toisen itse katkaissut ja tämän teleskoopin ostanut tilalle. Kyllähän siinä nauru maittoi, kaverin istuessa takapenkille, jossa onkeni oli luistanut keskelle penkkiä. Ei paljon kerennyt kaveri tekemään ja nyt lyheni vapa muutaman sentin, sillä sain sen myöhemmin kotona korjattua.
Ihan kokonaan se poikki meni, tuosta kahvan jälkeen jatkojen pysyessä kuitenkin ehjinä.
Kotona myöhemmin sitten värkkäsin ja sainkin sen omasta mielestä kuntoon. Täytyy nyt päästä vielä jossakin vaiheessa testaamaan. Mutta jos ei toimi niin sitten täytyy netistä tilata mieleinen, joka on kyllä kanssa mallia UL. Kela on ollut kanssa ostoslistalla jo pidempään, että seurataan nyt tarvitseeko pelkän kelan vai onko otettava myös vapa... :) Ei pidä kalastaa, jos ei osaa asennoitua kalustollisiin menetyksiin, joskus jää uistin kivenkoloon, toisinaan katkeaa vapa.
Pohjaanhan ne kerkesivät uistimet siinä vajota, kalamiesten nauraessa veneessä, mokkiläisten paheksuvien katseiden alla. Anteeksi vain, jos aiheutettiin iloisella naurunremakalla pahennusta. Kaveri teki pikakorjauksen ja veto jatkettiin. Minkähänlainen olisi ollut taistelu vaikka hauen kanssa, jos olisi napannut uistimeen jota ohjailtiin hiukan kärsineellä vavalla. Ei sitä päästy kokemaan, vaikka ihan oikeasti kalaa yritettiin.
Onhan se niin, että aina tapahtuu ja sattuu, kun on reissussa. Jos istuu vain kotona jää paljon kokematta ja näkemättä. Muistan tämänkin reissun aina ja onhan siitä jälkipolville sitten kertomista, tai oikeastaan kerroin jo. Helikin oli ensin vähän epäileväinen, mutta kun näytin kuvia todisteeksi, oli hymyllä mittaa. Muistan myös edellisen reissun eräkämpälle, muistaako kukaan muu?
Illemmalla lämmiteltiin saunaa ja paranneltiin maailmaa oikein urakalla, meinasi saunominenkin unohtua. No rehellisesti sanottuna, loppu illasta allekirjoittaneelle kuten kaverillekkaan ei enään maistunut, kuin kirkas ja kylmä lähdevesi. Saunan jälkeen iltapalaksi sitten pientä suolapalaa.
Keli oli selkeä mutta todella kylmä. Järvenpinnalle nousi usva, linnun laulu oli hiljentynyt, luonto oli nukkumassa. Myös kalastajat olivat valmiita nukkumaan.
IV päiväKohmelo on kevyt, kaverin näyttäessä epätavallisen pirteältä, no eihän sitä ilolientä hirveästi mennyt. Allekirjoittaneelle sitä oli ainakin ihan riittävästi, josta tykyttävä otsasuoni muistutti hetken aikaa ja vetämätön olo koko loppupäivän. Vanhaksi tullu, tai "vanhemmaksi".
Aamukahvi, tai teelle se maistui meikäläisen kahveihin verrattuna, tuli juotua ja hyvää se oli. Laiteltiin paikkoja kuntoon, lakastiin lattia, pöläytettiin matot, pestiin kaasuliesi, ja mitä siinä nyt yleisilmettä paranneltiin.
Sauna oli lämpiämässä ja sitä kautta saataisiin lämmintä vettä tiskeihin. Hieno päivä siitä sitten tulikin, lähtösaunassa käytiin ja paikat jätettiin täysine puurenkeineen valmiiksi seuraaville. Uimassa käytiin myös ja tikkaat pysyi tällä kertaa hyvin paikoillaan.
Mato-onki seuraavia varten, varmaan se toimii kun vähän pyörittelee. Tämän voit pongata jostakin kohtaa kämpän hyllystä.
Kämppäkirjaan merkittiin viesti vierailusta ja silmäiltiin vanhoja.
Kerralla kannettiin kamat pois, mitä mukana olikin ja lisäksi kassillinen jätettä seuraavaan vastaantulevaan kierrätyspisteeseen.
Kahvit juotiin kaverin luona, eikä se enään teeltä maistunut, kiitos. Ei muuten kaukosäädin toiminut odottamallani tavalla, joten palautan sen tässä joskus...
Sain kyydin isän luokse, jonne kulkupelini olikin aikaisemmin jätetty, kaverin jatkaessa omiin askareihin.
V päivä
Mitäs sitä tänään syötäisiin. Sain loput ruokatarvikkeet kämppäreissulta, joista nyt tekisin jotain aivan käsittämättömän hyvää. Uusia peruaja ja pihvit punaviini kastikkeessa. Makuasioista ei voi kiistellä, ei ainakaan pitäisi.
Johan alkoi olo helpottaa, joten kävin pyöräilemässä. Kiitos sahasta ja säilykkeestä. Kumpaakaa ei ole vielä tuhottu, mutta kalapurkin meinasin tässä joskus metsässä korkata, jos en muuta kalaa saa ja enhän mä yleensä. Saha tuhotaan sitten varmaan, viimeistää jollakin kämppäreissulla... :)
Saunaan pääsi sitten isän luona, vakka ei sitä enään oikein jaksanut löylyä ottaa, kun on muutaman päivän jo saunonut.
VI päiväKotiinpäin, kyllä ketjua piisaa. Kurvaan Kuusaaseen Ratamestarin tiluksille työmaa tarkastukselle. Timpurihan olikin paikalla ja niinhän siinä kävi, kun sain puhelinsoiton jo tuossa aikaisemmin, että Heli tulisikin vasta seuraavana päivänä jolloin ei siten ihan kiire kotiin tänään enään olisikaan. Niin nyt laitettiinkin sitten telineet kasaan ja aikamme siinä höpistyämme, päätettiin jatkaa kalalle.
Mulla oli vain sellainen ongelma ton ongen kanssa että... No laina peli löytyi tilalle ja lähtipä remmiin mukaan eräs maakunnan tunnetuin suurpetokalastaja.
Siwa oli yllättävän lähellä, kurvatessamme kohti Tarvaalaa ja siellä olevaa venettä, joka pitkän kuivan kauden jälkeen pääsisi jälleen vesille. Kamat veneeseen ja laina onkea kokeilemaan, kyllähän se on leppä herkästi syönnillään, kun oudolla kokoonpanolla aloittaa. No pian siihen alkoi tottumaan ja olipa se ensin ulpukka ja sitten oikein lummekin syönnillään. Kalojahan ne ei ollut, kuulemma ;) .
Soudettiin kirkkoniemen laavulle makkaran paistoon. Olipa suurpetokalastajalla myös varma tieto kätköstä joka sijaitsisi aivan tässä lähistöllä. No "äly" puhelin päälle ja kätköä etsimään, en löytänyt. Laiskaksi on käynyt, vasta kädestä pitäen ja muutaman vihjeen saatuani joudun nöyrtymään polvilleni kätköä tavoitellessani. Kyllä jätän jatkossa Helille tämän homman.
Soudetaan vielä tuohon virran yläpäähän siihen ennen mistä "virtakalastus alue" alkaa. Muutama heitto ja jo on suurpetokalastajalla tapahtumia. Ensin pienempi kävi yrittämässä, muttei tainnut sopia uistin suuhun, sitten oli jo isompi joka sekin pääsi irti pienen mutta raivoisan taistelun jälkeen.
Allekirjoittanut oli lähinnä kuunteluoppilaana. Ratamestari sai myös aikamoisen vonkaleen, vaan sekin karkasi salamavalon loisteessa, kuitenkaan tallentumatta itse kameraan.
Aikansa kutakin ja niin jatkoimme matkaamme tahoillemme. Suurpetokalastaja tyytyväisenä ja ylivoimaisena kalastajana tässä porukassa, Ratamestarin kanssa kohti Laukaata. Minä jatkoin pyörällä kohti simunaa, tosin tähän olin tullut auton kyydissä pyörä takaboksissa. Kiitos.
Ja puhelin soi... Kämppäreissulta kaveri soitteli kuulumisia, johon totesin paluumatkalla olevani. Hetken päästä jatkoin matkaani, auringon yhä lämmittäen yksinäistä vaeltavaa pyöräilijää. Tieto, että kotona pääsisi taas pyöräilyurakan jälkeen kylmään suihkuun, antoi lisää voimia. Eikä se aurinko enään korkealta paista, vaan sopivasti varjostaa metsä jo paikkapaikoin.
Simunassa ajaessani, päätin pitää taukoni vasta Saarilammella, sillä äsken syödyt makkarat antoivat vielä energiaa.
Saarilammella istun tutulla linja-autopysäkillä ja haukkaan tälläkertaa juustoisaa wilhelmiä. Toisesta kädestä välillä ruisleipää ja päälle kirkasta kraanavettä pullosta.
Hiukan ennen Niemisjärveä soi puhelin jälleen. MP:hän se sielä soittelee ja kun kerra nyt soitti niin laitetaan nyt siitäkin merkintä lokikirjaan. Lapin reissu taisi olla mielessä, kun siihenkin juttu jossain vaiheessa kääntyi. No sitä on katseltava sitten tuonnempana. En lupaa mitään, mutta en kielläkkään.
Akku on taas vähissä, on se virtasyöppö tämä Samsung puhelin, no kunhan omistajassa riittää virtaa polkemiseen, niin muulla ei olekkaan väliä.
Viimein kotona. Kiitos kämppäreissusta kaverille ja niille henkilöille myös, jotka tekivät sen mahdolliseksi. Otetaan uudestaan, viimeistään viiden vuoden päästä.
