Vedenpuhdistin MSR Hyperflow

(5.6.2012) Jälleen on ollut ylimääräistä aikaa ja rahaa, kun on uusi varuste pitänyt ostaa. Vedenpuhdistinta on tullut haikailtua jo jokunen vuosi, eikä mallien paljous ole helpottanut valintaa yhtään. Tämä oli kolmen mallin joukossa, josta valinnan tein, tai oikeastaan viimekädessä valinta oli kuitenkin helppo, sillä ensimmäisessä kaupassa tarjottiin jotain aivan muuta, noin 200:n euron hintaan. En ostanut, vaan tyydyin vedenpuhdistus tabletteihin. No ne on kevyitä kantaa ja niillä saa vedestä juomakelpoista, kuten keittämälläkin. Humus, väri ja maku sekoittuvatkin sitten vaikka kahviin.




Joo kyllä sitä pärjää noilla tableteillakin ja sitten ruokakauppaan. Tilaan sitten netistä jonkin, nyt vain oli mahdollisuus käydä oikein kivijalkakaupassa katsomassa ja hypistelemässä ennen ostopäätöstä, vaan miten kävikään, ei voi katsoa eikä koskea, kun myyvät eioota. Prismasta ei ole ainakaan vielä makarooni loppunut, joten haetaan nyt ainakin niitä.

Mutta eikös mitä, Prismassa on myös ulkoiluväline, tai retkeilyväline osasto, että jospa kävis kurkistamassa mitä sieltä löytyy. No sielltähän löytyi kaksi eri mallia samalta valmistajalta. MSR Miniworks EX ja MSR HyperFlow. Jaa a, menin jo pillereihin sortumaan, mutta luulen, että vierotuksesta ei tule pitkää, kivistä taivalta ja nappaan hetken pohdinnan jälkeen kärryymme pyöränpumppua muistuttavan Hyperflown.

Pitikös sitä makarooniakin ostaa... 119,- euroa oli vedenpuhdistimella hintaa, että onhan se sitten mennyt välineurheilun puolelle tämäkin retkeily harrastus. Tuo hankinta tuli siis eilen tehtyä ja tänään sitä olisi päästävä heti testaamaan.




Reppu selkään ja Helin kanssa pyöräiltiin Eräherttu laavulle, mutta ensin kokeillaan, josko saataisiin kesän ensimmäinen hauki. Heli hoitaa kalastuksen allekirjoittaneen tyytyessä tarkkailemaan sivummalta, oli Helillä omakin onki mukana, mutta se ei suostunut yhteistyöhön kovasta yrityksestä huolimatta. Umpikela on ihan tyhmä, oli Helin kommentti.

Vielä ei kala nappaa, onneksi on sentään hyttysiä, vaikka nekin pysyttelevät kauempana niskan valuessa märkänä OFF:sta. Kohta saadaan kalaa, sillä paikalle on saapunut Suurpetokalastaja ja jälleen vaihdetaan paikkaa. No olisko siinä tunti mennyt, kun suurpetokalastaja teki ratkaisevan uistin valinna ja aivan venepaikan vierestä, kaivantojoen yläpäästä, melekin kumisaappaiden vierestä iski hauki viimeisen iskunsa.

Kylmähermoisesti kala nostettiin haavilla ylös, kyllä, mulla oli haavi oikein mukana, vaikka harvoin sitä mukanani kannan, tarkemmin mietittynä ensimmäinen kerta 15 vuoteen, kun tämä haavi pääsi veteen. Suurpetokalastaja luovutti saaliin allekirjoittaneelle, ja nöyränä sen joudun ottamaan, kun en omaa ollut saanut. Kiitos kalasta...




Suurpetokalastajan poistuttua, jäimme Helin kanssa vielä yrittämään, tosta se sen otti... Kerran oli kiinni, vaan oli Helillä ehkä liian kova yritys ja niin se pääsi irti. Keittelin kahvit siinä sillä aikaa, kun uistimia kokeiltiin erillaisia. Kova oli taas yritys varsinkin, kun oli nähnyt toisen kalaa saavan.




Kokeillaanpa sitä vedenpuhdistinta tuossa virtaavassa vedessä. Olen itse juonut ja kahvit keittänyt tästä vedestä, vaan Helille en ole sitä keittämättä tarjonnut. Nopeasti on puolen litran pullo täynnä, eikä maistu ollenkaan hassummalta. Humus eikä muukaan elävä ole suodattimen läpi päässyt, värikin on hiukan kirkastunut. Tätä tarjosin Helillekkin ja näytti maistuvan, saas nähdä kuinka on vessa varattu ensi yönä.

Kantamus kevenee, kun ei tarvitse esimerkiksi Helin kanssa pyöräretkellä kuskata reilua 4 litraa vettä mukana, vaan voi sen huoletta järvestä tai muusta vesistöstä tarjota suodatettuna. Ei myöskään tarvitse välttämättä keittää vettä, joka olisikin paljon enemmän aikaa vievä prosessi, verrattuna suodattimeen. Tämähän ei poista viruksia tai kemikaaleja, tosin ei keittämälläkään kemikaalit mihinkään häviä, virukset taitaa kuitenkin nujertua.




Vasemman puoleisessa lasissa on kaivantojoen vettä ja oikealla vesijohtovettä. Ei makueroa, vain väri on eri.

Vaan ei tullut meille kalaa tälläkertaa, jos ei lasketa suurpetokalastajan lahjoittamaa. Nyt kotia kohti pyöräillen hauki tarakalla, siitä tehdään tänään haukipihvejä.




Kotona vedin hauesta fileet ja jauhoin yleiskoneessa, sekaan heitin parit keltasipulit, suolaa, sitruunapippuria, loraus rypsiöljyä, korppujauhoja, vehnäjauhoja, lihalientä ja yksi kananmuna. On se valtava, fileetkin paino melkein, kilon...




Paistoin pannulla öljyssä, kun voita ei ollut. No ihan hiton hyviähän niistä tuli ja vaikka perunoitakaan ei ollut, niin meni se keitettyjen porkkanoiden ja salaatin kanssa oikein hyvin. Helikin maistoi, vaikkakin söi mieluummin eilistä spagettia jauheliha kastikkeella.

Kiitos vielä Suurpetokalastajalle kalasta ja muille seurasta, nyt on oikastava tuohon sohvalle ja sulateltava haukiateriaa.