Heli luistelee

Peurunkajärvi on tuskin jäätynyt ja Heli haluaa luistelemaan.

Katsotaanpas nyt kestääkö se,? No tottakai se kestää, lapset ensin... Oikeasti, pappa on käynyt jo verkotkin viemässä, niin täytyyhän sen nyt kestää. Alussa oltiin varovaisia mutta kun ei tuurallakaan meinannut jäähän reikää saada, niin todettiin luistelun olevan turvallista. Kylmähän siellä tuli, paitsi Helille joka ei paljon huilitaukoja pitänyt. Pääasia että kivaa oli.

Heli opettelee virvelöimään

Aamu vapaata, siispä kalalle Helin kanssa. Heli innostui virvelöinnistä, tai paremminkin hienosta vaaleanpunaisesta punotusta siimasta jota käytän UL-vehkeessä. Ompas pieni onki, oli Helin kommentti.

Papalle on näytettävä kuinka Heli osaa käyttää UL-avokelaa. Ja hyvinhän se onnistui kunhan pitää varansa, jos seisoo ihan vieressä katsomassa.

Stoori on lyhyt joten ohessa video tästä linkistä (1.45Mt).

Kalaa tuli vaikkakin pääasiassa kissalle mutta kumminkin.

Iso-Pitkä

Tänään (27.6.2007) olisi tarkoitus päästä käymään eräkämpällä.

Iso-Pitkän rannalla ja olla mahdollisesti yö tai pari. Keli on sateinen ja kolea muttei se tosikalamiehiä lannista, tätä reissua on nimittäin niinkauan suunniteltu ja puhuttu. Vehkeitä on kasailtu ja evästä on riitävästi, jos taaskaan ei voi nimittäin kalansaantiin luottaa, niin ei pääse nälkä yllättämään.

Tarkemmin reissusta myöhemmin, sillä eräkämpälle tekniikan vienti on häpeällistä ja epä erämiesmäistä. Joten jatkoa tulee....

Eli tulihan sinne kämpälle tekniikkaa vietyä, tosin kännykällä otetut kuvat riittäisivät kuten ovat tähänkin asti riittäneet. Tekniikka ei tosin aina toimi toivotulla tavalla, puhelimen akku alkoi hyytyä jo toisen päivän jälkeen, joten kuvaamista olisi rajoitettava ettei patteri loppuisi, kun se ”Iso Siika” olisi rannalle nostettu. Tosin kuvia tuli otettua myös kaverin puhelimella, josta kuvien siirtäminen tietokoneelle onkin helpommin sanottu kuin tehty, no asiaan pitää kai oikein syventyäSiispä tässä tarinaa

I päivä

Saavuimme keskiviikkona 27.6.2007 kello 17:24 Iso-Pitkän rantaan sateen liukastamaa polkua pitkin (ei kuitenkaan persmäkeä), joka laskettelee jyrkästi aina mökin portaille asti.

Vettä satoi ja keli oli kolea joten ensin oli laitettava mökki lämpiämään ja sauna iskuvalmiuteen.

Kalalle päästiin n. kello 20:00 ja tietenkin tarkoitus oli yrittää saada siikaa. Keli oli varsin kolea ja siiasta ei ollut tietoakaan, muutama ahven ja pienikokoinen hauki joka kyllä kelpaisi nälkäisille kalamiehille ja koiralle. Aina ei keli eikä Ahti suosi kalamiehiä, onneksi rannassa odottaisi lämmin mökki ja saunakin lämpiäisi hetkessä. Vehkeet kuivamaan saatuamme touhusimme kukin suunnallamme, kaveri tuikkasi saunan tulille, siis kiukaan ja katsasti ruokapuolen valmiiksi.

Allekirjoittanut touhusi valtavan kalasaaliin kimpussa, hauki fileeksi ja ahvenet takaisin järveen uimaan tai kellumaan lokkien ruuaksi, niin ja toi nelijalkainen ihmisen paras ystävä, no ei se ainakaan minua kiusannut joten olisko ollu metsäreissulla tai isäntänsä kanssa saunanlämmityksessä.

Sitten saunaan, joka sijaitsi sopivan lähellä rantaa. Tarkemmin sanottuna rantakivien päällä. Saunasta uimaan, ja vesihän tuntuisi lämpimältä näin kolealla kelillä, kylmä olut päälle, Se On Siinä. Mökissä odottaisi iltapala johon kuuluisi makkara, tietenkin ruisleipä voilla ja nämä kun käyttäisi hiilloksen päällä paistumassa niin ei muuta tarvitse, paitsi tietenkin olin aivan unohtaa kaverin tuoma, tumma, ruokaisa, kylmähkö, olut joka kruunasi iltapalan. Nyt ei nukkumattia tarvitse houkutella, aamulla jatkuu.

II päivä

Huomenta, torstai 28.6.2007 kello 9:13 mikäs on keli? Nyt näyttäisi paremmalta, vesisade on loppunut ja keli on aavistuksen kirkastunut. Mutta asiat tärkeysjärjestykseen, kahvia joo, ensin on saatava kahvia ja täysin varustellussa mökissähän on tietenkin ensiluokkainen kaasuliesi, jolla kahvin turauttaminen onnistuisi hetkessä. Aamupala oli hetkessä syöty ja nyt olisi aika käydä täysistunnolla hienosti ja silmäähivelevästi sisustetussa ulkohuusissa.

Kello oli n.11:00 nyt järvelle, niin katsotaan josko järvessä olisi isompaa ahventa ja haukea, kun ei siika ollut syönnillään. Vettä ei onneksi satanut, vaikkakin taivas oli pilvinen.

Kiertelimme reunoja vetouistellen ja totesimme että oikea väri tähän veteen olisi punainen, sillä melkein järestäen muun väriset saivat olla rauhassa, harmi kun punertavat uisteet olivat vähissä. Suuremman pakin olin jättänyt autolle siinä toivossa, että mukaan ottamani lajitelma olisi riittävä. No ei siinä auttaisi muuta, kuin jossain välissä olisi haettava lisää punaisia ottivieheitä, jotta kalan saanti ei tyrehtyisi. Mutta nyt oli taisteltava näillä mitä olisi tarjolla. Saalista tuli, kaveri nappasi reissun suurimman hauen, alle kilo mutta, kun ei järvessä isompaa ole ei tulos ole huono. Muutama ahven ja reilusti pohjatärppejä. Poistullessamme, vai oliko mennessämme, no joka tapauksessa kokeilimme myös syvemmältä ja laitoimme perään suurimpia uisteita, jotta nähtäisiin mielenkiinnosta onko keskellä syvää ja onko siellä kalaa. Ei ollut kalaa mutta vettä oli riittävästi.

Kello 15:00 oli aika palata mökille. Vehkeet kuivumaan ja ruuan laittoon.

Meny: Uudet perunat, sillillä ja voilla. Ensimmäisen päivän haukifileet ja tämänpäivän fileet. Jänistä, keitettynä ja grillattuna. Ruisleipää grillattuna. Ja palanpainikkeeksi punaviiniä.

Syötyämme aloimme suunnittelemaan iltakalastusta ja remmiin olisi tulossa myös yksi tosikalamies lisää, joten odottelimme kolmannen kalamiehen saapumista. Niin ja sitä punertavaa uistinta olisi käytävä hakemassa autolta, ei muutakuin jalkaa toisen eteen, ompa jyrkkä rinne nousta. Vehkeet on kasassa ja ei muuta kuin järvelle, kolmannenkin kalamiehen saavuttua, ja hetkinen taidan laittaa vielä ton sadetakin, jos se vaikka alkaisi satamaan oikein reilusti, niin ei sitten "kastu..." n. klo 18:00 reitti oli selvä, rantoja pitkin mentäisiin ja kaloja etsittäisiin.

Jonkin ajan kuluttua paluumatkalla löytyi paikka jossa oli säpinää, ahveta tuli ja kokoluokka oli n.150g siis suurin. Vesisade alkoi, no onneksi olin ottanut sadetakin, niin pysyisin kuivana (toiveajattelua). Ei kavereitakaan sade haitannut ja yhteisestä päätöksestä jäimme kiertämään kalaparven ympärille. Hyvä nyt alkoi ahventa tulemaan ja punainen oli väri millä sitä nousi. Vesisateen yhä vain yltyessä ja kellon käydessä jo reilusti, oli aika jättää ahvenparvi rauhaan ja suunnata mökille. Kertaus on opintojen äiti, olin siis laittanut päälleni sadeakin lähtiessämme, joten olin suhkot kuivana, vaikka vettä taivaalta tulikin. Tosin, en osannut ennakoida tulevaa ja niin siinä kävi, että munat kastui,... Olimme jo lähellä rantaa kun aloin kelata omaa virveliä tarkoituksena kalastuksen lopettaminen, no mutta sieltähän tulee saalista, olin saanut jommankumman kaverin siiman ja aloin sitä oikomaan. Vene osui rantaan ja soutaja hyppäsi maihin koira perässä, keskipenkillä istuva totesi, että kohta tulee vettä veneeseen. Soutaja oli nykäissyt veneen keulan rannalle, jossa penkka on n.60cm korkealla, eli veneen perä alkoi hörppiä vettä.

Keskipenkin kaveri ensin veneestä rantaan ja itse oli tarkoitus tulla perässä, kunnes huomasin, että kamppeet on jo märät ja kalavehkeet on järvessä. Joten jäin kapteenin tavoin viimeisenä uppoavaan veneeseen ja yritin pelastaa mitä pelastettavissa oli. Virvelit sain kiinni ja heittelin ne rantaan kavereille, jotka yrittivä pitää venettä kiinni ettei se kokonaan olisi vajonnut vedenalle. Kaverin uistin-reppu kellui järvessä ja tietenkin aukinaisena, uistin koteloita kellui siellä sun täällä, kalat ui karkuun veneestä. Pari isompaa kalaa sain kiinni ja heitettyä rantaan. Siinä ne oli mitä sieltä pelastettua sain, ja nyt pois veneestä kavereiden avustuksella. Veneen vetäminen kuivalle, ei ole helpoin tehtävä veneen olessa puolillaan vettä.

Peräistuimen ponttooni oli myös täynnä vettä joka edesauttoi uppoamista.

Kerrassaan koominen tapaus, kyllä nauratti ja hymyilytti. Yksi punertava olisikohan ollut tarmo uistin upposi rantaveteen, joka pelastettiin uimalla saunareissun jälkeen. Nyt jäisi kalastaminen tältäpäivältä tähän, vaatteet olisi saatava kuivamaan jä lämmintä ylle. (vuorelliset kumisaappaat ei muuten kuivu kovin helposti, kun vuori ei ole irroitettavissa, pitkä miinus kengille.) Nyt saunaan ja sitten syömään.

Ruokaa tehtiin reilusti, sillä nyt syöjiä olisi useampi. Kolme tosikalamiestä, eräkoira ja yhden kalamiehen emäntä, joka tuli tarkistamaan oliko sitä siikaa tullut ilmoitetulla tavalla...

Meny: Uudet perunat, sillillä ja voilla. Ensimmäisen päivän haukifileet reilusti suolatut, joten jäänet vielä syömättä ja tämänpäivän suurimmat ahvenfileet. Jänistä, keitettynä ja grillattuna. Grillikylkeä grillattuna. ”Marinaadipifettiä” grillattuna. Ruisleipää voilla ja sulateluustolla grillattuna. Maissia grillattuna. Makkaraa grillattuna. Ja palanpainikkeeksi jälleen punaviiniä ei grillattuna.

Ruuan jälkeen kolmas kalamies joutui lähtemään seuraavan päivän työkiireiden takia, mutta me muut jäimme kämpälle yöpymään, seuraavana päivänä olisi lähdettävä.

III päivä

29.6.2007 klo 9:00 oli reissun hienoin aamu, ilma oli kirkastumaan päin ja vesisateesta ei ollut tietoakaan. Kaverin emäntä lähti aamusta ja otti eräkoiran mukaan, jättäen meidät tekemään kämpän siivousta ja muita reissun lopettelu touhuja. Kahvia keitellessäni aloin siivoamaan kämppää, keverin laittaessa saunalla tulia, että saataisiin lämmintä vettä astioiden pesemiseen. Pääsee sitä sitten vielä aamu saunassakin pyörähtämään. Saunan jälkeen pestiin vene ja tietenkin sauna.

Paikat jätettiin kuntoon seuraavia varten, puut valmiina ja muutenkin yleisilme siisti. Klo 12:00 paikat lukittuamme, oli aika lähteä ja suunnata nokka kohti uusia seikkailuja.

Rajajärven siika

21.6.2007 Juhannuksen alla lähdettiin kokeilemaan olisiko siika syönnillään. Järveksi valittiin varsin pienikokoinen Rajajärvi, paikalliseen tietämykseen nojaten että järvestä siikaa voisi nousta.

Keli oli iltapäivästä tuulinen ja puolipilvinen mutta luotimme tuulen tyyntymiseen illaksi. Lainaksi saimme vanhan puuveneen joka ei turhia liikkeitä toistanut siis varsin jämäkkä heittokalastukseen vaikka seisaaltaan. Olin lisäksi ostanut UL-kelaani uuden siiman ja nyt olisi oiva tilaisuus kokeilla sen heitto ominaisuuksia (0,17 punottu, väri pinkki joka kyllä haalistuu). Toimii hienosti, siis jatkossakin käytän punottua jos ei huonoa sanomista löydy.

Illan tullessa keli parani, kuten olimme arvelleet, oli aika laittaa siikavieheet veteen ja tarkistaa paikallinen tietämys kalakannasta.

Kaveri lupautui soutamaan ja saikin soutaa, tietäähän paremmin järven kuin allekirjoittanut. Keli ei tästä enään parane, vain kalaa pitäisi saada ja mieluummin siikaa ettei tarvitse makkaralinjalle jäädä.

Mutta kuinkas kävikään, Siika jäi tälläkertaa saamatta, kalanmakuun sentään päästiin muutamalla ahvenella. Siis ei huonoin reissu ollenkaan kalaa tuli, uusi siima testattua ja perhonheittoakin kokeiltua lainavälineillä, mutta siitä ei paljon kertomista.

Siikaa järvessä kuulemma kuitenkin on, joten joko olimme liian aikaisessa, tai tarjotut seniorit ja tarmot eivät siikoja hetkauttaneet. Tosin ei perhoonkaan sen paremmin mikään ottanut...

Keskisenkoskella makkarat paistamassa

Kello 15:51 tuli puhelinsoitto ja kutsu Keskisenkoskelle makkaranpaistoon, mahdollisesti myös kalan, jos sattuisiva saamaan. Tuumasta toimeen ja matkaan. Kaupasta olisi kyllä haettava syömistä, sillä kalan saannista ei olisi takeita, koska allekirjoittanut ei osallistuisi kalastukseen.

Paikalle saavuttuani olivat kaverit jo saapuneet, ”nakkikoppi” oli peruutettu ammattitaidolla pienelle levikkeelle, josta oli lyhyt kävelymatka koskelle ja nuotiopaikalle. Ilma oli lämmin, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulenvire oli heikko.

Kaverit kalastivat vielä jonkun aikaa, kunnes alkoi nälkä kurnia. Makkaran paistoon oli lähdettavä, sillä ainakaan vielä syömäkelpoista kalaa kosksta ei ollut noussut. Syötyämme, minä lähdin ajelemaan takaisinpäin ja kaverit jäivät yrittämään josko sieltä koskelta jotain kotia viemistä saisi.

Seuraavan kerran varustaudun niin, että ei tarvitse makkaralinjalle jäädä.

Heli kalassa

Heli halusi kalalle.
Siispä ei siinä muuta kuin tuumasta toimeen ja järvelle. Nyt käytäisiin kotoisilla vesillä Laukaassa, Peurunkajärvessä. Ei tarvitse odotella suuria kalasaaliita, no ajatus on tärkeintä.

Helille pelastusliivit ja muutenkin lämpimästi vaatetta, että ei palele.

Matoja pitää saada, ei tolla virvelillä voi onkia, se on ihan tyhmä onki, kun ei se tottele. Sanoi Heli.

Jos nyt puhutaan ihan totta, niin siltä reissulta tuli vain mukavia muistoja ja kokemusta, tosin kyllä kalaa on järvestä noussut papan avustuksella, verkoilla ja katiskasta.

Saalista sitten on ihmetelty ja kummasteltu, on tullut lahnoja ja ahvenia.

Siinäpä se kalastamisesta tällä kertaa, katsotaan mitä keksitään jatkossa...

Höytiä Uurainen kauden avaus

Eipä tullut tätä juttua kirjoitettua mobiilidatan kautta, no tuskinpa olisi puhelimen kapasiteetti edes riittänyt, ja näin jälkeenpäin kirjoitan vain pienen lyhennelmän.
Eli, kauden avaus takana, saalis varsin vaatimaton, allekirjoittaneelle pelkkää KOKEMUSTA ja koko retkikunnalle yksi hauki joka vielä laskettiin kasvamaan.

Kokemuksena retki oli ainutlaatuinen, jota ei varmaan edes retkenjohtaja käy kiistämään...

Uuraisten kunnassa sijaitseva Kyynämöinen, oli varsinainen kalastus kohde ja sen pohjoinen puoli. Illan aikana ei kalaa tullut, mutta sitä kokemusta kylläkin... Paluumatkalla oli vastassa kova tuuli, joka nostatti melkoisen aallokon, josta koitin ottaa puhelimella ensin kuvan, mutta todettuani, että se ei ole mahdollista eikä siitä välittyisi oikea tunnelma, päädyin kokeilemaan puhelimen videokuvaus ominaisuuksia video.mpeg (ei ole laadussa kehumista). Paluumatkalla kokeilimme onneamme vielä Kyynämöiseltä Sääkspäälle johtavalla vesireitillä, josta reissun ainut kala nousi.

Tämä reissu otetaan ehkä joskus uudestaan... Sitten, kun ilmat ja vedet ovat lämmenneet.

Mobiilidata kokeilu

Elikkäs olis tässä kokeilussa tällainen puhelimen välityksellä toimiva blogi. Käytössäni on Nokian 6170 puhelin, jossa käytössä gmail sovellus ja yhteys toimii GPRS:n kautta. Tarkoitus olisi tehdä muistamisen arvoiset jutut, jo suoraan reissulla... Saa sitten nähdä, kuinka toimii käytännössä. Kuvien lähettäminen on vielä selvitettävä, niin saisi lähettää nekin suoraan puhelimella...