Aamukahvi juotu, pyörässä on valot ja kuskilla
heijastavat huomioliivit. On kylmä ja sumuinen aamu, pakkasta jokunen aste, tyyntä.
Ajelen aseman läpi, en kuitenkaan tankkaa.
98 ----------1,545 euroa
D -----------1,286 euroa
Aseman veneranta.
Järvellä on reilusti sumua ja paikkapaikoin rannat on jäässä.
Riippulukko on kylmän oloinen, mutta aukeaa. Avain tosin jäätyi lukkoon lukon auettua. No, lukko avaimineen paidan taskuun hetkesi lämpenemään, niin kyllä se siitä sulaa.
Veneen tulppa on myös jäässä, eikä sen kiristäminen luonnistu. Miten näinkin yksinkertainen asia alkaa pakkasella temppuilemaan. Laitan nyt myös tulpan paidantaskuun lämpenemään, niin jospa sekin siitä alkaisi toimimaan. Toivottavasti muistan sen tulpan, ennen veneen vesille työntöä...
Tulppa paikoillaan ja avainkin irtosi lukosta.
Vastarantaa ei näy, eikä kohta oikeastaan mitään rantaa. Ei vaan osaa sanoa, että menenkö oikeaan suuntaan, mut ei kait sillä väliä.
Kylä se talvi vaan tekee tuloaan, vaan ei haittaa. Veneillään niin kauan, kun kelit antaa myöten ja sit kun jää kantaa niin voisi kokeilla pilkillä käydä.
Rapala saa tälläkin kertaa yrittää. Tällä on tullut kuhaa, hauki ja ahvenkin siihen ottaa, joten...
Aurinko alkaa kajastamaan sumun läpi.
Ja tuulenvire saa sumun liikkeelle järvellä, tuossahan se Kalasaarikin on.
Puut on jäätyneen huurun peitossa.
Aurinko antaa jo hyvin suuntaa.
Vielä ei ole tullut kalaa, ei haittaa, sumus on hieno soutaa.
Pakkanen tekee kelan toiminnasta hiukan haastavampaa, siima tahtoo jäätyä puolalle, joka sitten takertelee heittäessä. Ei se nyt oikeastaan haittaa, kun enimmäkseen tänään vetouistelen.
Kyllä se siitä, kylmä meinaa vaan hiukan puistattaa, joten taidan soutaa aamupalan laittoon Kalasaareen.
Ranta on riitteessä, vajaa puoli senttiä jäätä. Jokohan sitä pilkille.
Raikasta Kuuhankaveden vettä, tai no, ainakin kylmää.
Jäinen ruisleipä sulaa risukeittimen vieressä, kuuma kaakao höyryää kupissa.
Voita leivälle, keitettyjä munia ja ripaus suolaa päälle. Olipas hyvää.
Aamupalaa syödessä on sumu järveltä hävinnyt. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
Jätän leirin Kalasaareen ja suuntaan järvelle. Rapala saa vielä yrittää, josko kala nappaisi.
Keli on hieno, tyyni, aurinko lämmittää sumuisen aamun jälkeen.
Ruumissaari edessä, taidan soutaa sinne.
Viinikkalanselkä edessä, Ruumissaari vieressä.
Aamuinen sumu pakenee pohjoiseen, näyttää kuin olisi seinä tuossa jonkun matkan päässä.
En jatka pidemmälle, kierrän saaren ja nousen katsomaan laavua.
Olisi voinut makkarat tässä paistaa, mutta kun on eväät siellä Kalasaaressa.
Siistissä kunnossa oli paikat, hyvä niin, tämä muinaisjäännös tykkää...
Soutelen hissukseen takas päin, Rapala perässä.
Ihan niin kuin siellä olisi joku käynyt, vaan kukkaahan se oli...
Lounas aika, eli ruoka-aika, monesti paras hetki päivästä. Syttyy risukeitin helposti, kun pikkuisen lorauttaa viinaa joukkoon.
Syömään...
Nuudelit meetvurstilla ja valkosipulilla.
Kahvit.
Jälleen on ruokailun aikana keli muuttunut, taivas on nyt pilvinen ja keli on syksyisen harmaa, vain vesisade puuttuu.
Kasaan kamppeet reppuun ja soudan jälleen Rapala perässä rantaan.
Ei tullut kalaa, mutta olipahan hieno keli. Täytyy käydä järvellä, kun keli vielä sallii, jos vaikka tartaria tekisi. Onneksi polkupyörän kiinteä lukko ei ole jäätynyt, sillä sitä olisi hiukan hankala laittaa paidan taskuun. Lukkosulaa varmaan hommattava näille viimeisille veneily reissuille.
Ps. Menkää pihalle.
