Sää on, no varsin vaihtelevaa. Aurinko paisaa, sataa vettä, räntääkin välillä ja tuulee, vaan ei niin paljoa, että estäisi järvelle menoa.
Haukea yritän, vaikkakin varsin maltillisesti. Vetouistelen Kalasaaren edustalle tuulensuojaan.
Auringon lämmittäessä, pipa lähtee päästä.
Hommasin Tokmannilta lämpömittarin "pakastinlämpömittari", se kulkee repun ulkopuolella ja voi sen myös sujauttaa taskun puolelle suojaan.
Risukeitin syttyy ja jälleen on puhaltimesta apua kosteiden risujen kanssa.
Ja muistin ne pihvit ottaa pakkasesta. Pihvien sulamista joudutan kaatamalla purkkiin kiehuvaa vettä. Kahteen otteeseen on vaihdettava vesi pihveille, jotta saan ne irti toisistaan.
Vettä ripeksii jälleen.
Pihvilihojen sulaessa, laitan perut ja porkkanaa kiehumaan.
Tuossa aikaisemmin järvellä, keskipenkillä istuessani ja uistinta heitellessäni, kuului pahaenteistä rutinaa ja ritinää. Ratkesiko housut? Taas...
Ei, vaan veneen penkki antoi periksi. Kolme ruuvia korkkasi läpi vanerilevystä.
Väliaikaiseksi tueksi leikkasin kovaa eristyslevyä penkin ja pohjan väliin. "Väliaikaista kaikki on vaan".
On ollut liian hyvät eväät, kun ei penkkikään kestä, vaan pihvithän me paistetaan siitä huolimatta.
Perukattilasta on vesi kaadettu pois ja MSR teräslautanen toimittaa paistinpannun virkaa.
Pannulle voita.
Pihvit pannulle.
Käännetään. Muista suola.
Ja annetaan paistua.
Valmiiden pihvien joukkoon silppuan sipulia.
Syömään.
Olihan hyvää, saas nähdä kestääkö penkki, vai uppoaako koko vene.
Kuumalla vedellä ja pienellä pesusienellä, niin ihan puhdasta tuli.
Pilviä kerttää taivaalle, ripsii vettä ja tuulikin yltyy.
Oli hieno päivä, kalaa ei tullut, mutta nälissään ei tarvinnut olla. Soudan rantaan ja kasaan kamat pyörän selkään.
Kohta sataa taas vettä, menkää pihalle...
