Okuma Ceymar C10

(18.3.2020) Uusi kela, tänään se sitten tuli...

Heti on päästävä testaamaan, vaikka on järvi vielä jäässä. Kuuhankavedellä Kaivantojoen suulla on sulaa, joten kun ilmoitus matkahuollosta on tullut, heitän repun pyörän tarakalle ja suuntaan Aseman kirpparille, jossa on muun muassa matkahuollon pakettipalvelut.

Pyöräilen siis kaivantojoen suuntaan, kävelen laavulle ja kaivan paketista uudenkarhean avokelan.

Mitoiltaan vähän pienempi entiseen Patriot Challenger PC1000 kelaan verrattuna, ehkä aavistuksen kevyempikin. Jämäkän oloinen, vaan niinhän ne tuppaa uutena olemaan. Siimakapasiteetti on hiukan pienempi edelliseen verrattuna, vaan eipä se ole ongelma.




Kelan ostin Sissos verkkokaupasta maanantaina ja keskiviikkona se oli matkahuollon toimittamana minulla. Nopea toimitus.

Netissä tuli katseltua erillaisia vaihtoehtoja uudeksi kelaksi ja onhan sitä tarjontaa... Tämähän ei ole kalliimmasta päästä, jos ei nyt se aivan halvinkaan, mutta edullinen. Toivon, kun koskaan ei voi tietää, että tämä on sitten riittävä ja toimiva kela repussa kannettavaksi, satunnaiseen ja erittäin rauhalliseen kalastukseen.




Pari lapua on juuri pienitty risukeittimeen sopiviksi, kun laavulle saapuu kolme pilkkijää makkaranpaistoon...

Kysellään jään paksuutta, onko tullut mitään, ilmoja on pitänyt, ja niin edelleen. Toivotan kalaonnea, koska niin on ollut tapana. Kerään kimpsut ja kampsut kasaan, nappaan pilkotut puut syliin ja kävelen vakipaikalle joen toiseen päähän.




Niin, sitä siimaa tähän menisi nyt vähemmän, joten laitan tuota 0,17mm punottua. Normaalisti olen käyttäny 0,20mm punottuja, jotka on kestäneet todella hyvin. Ennemmin on hajonnut vapa, kuin että olisi siima mennyt poikki.




Pieni on paketti edelleen. Hyvin kulkee repun ulkopuolella kuminyörien alla. Painoa setillä noin 260g, josta kelan osuus 170g. Vavan pituus kuljetuksessa 35cm ja 138cm avattuna.




Kelaan siiman puolalle ja kuten aina, niin nytkin vähän liikaa...




Hyvin pelittää, tällä mennään toivottavasti seuraavat viisi vuotta.




Kahvia ja haukitartarria. Unohdin sitten ostaa voin tulomatkalla kaupasta, niin maku on entisestään karun metsäisempi, haukea ruisleivällä.



(20.3.2020)

Aurinko...

Taas paistaa...




Meinasin tuonne samaan paikkaan, mutta kun on iso parvi joutsenia sulassa, niin taidan jättää menemättä, mitäpä niitä häiritsemään. Virveliä olisin tietysti heitellyt, ei siitä nyt kalaa tulisi, mutta uutta kelaa olisin hypistellyt... :)




Laavulta pari lapua kainaloon, pari askelta sivuun ja kuusen alle istumaan.




Kuiva puu syttyy hyvin, kuten aina.




Ja kahvivesi kiehuu nopeasti.




Tein aamulla lettutaikinan pulloon ja kun letuthan on hyviä, niin ulkona ne on tosi hyviä.




Muistin jopa tullessa voita kaupasta. 200g oli pienin paketti mitä löysin.








Mansikkamarmeladia ja kolmas lettu, nyt sitten jo kaakaon kanssa.




Kuusen alla oli lämmin istua ja olihan taas hyviä lettuja, suolaa oli sopivasti.

Kunhan jäät alkaa hellittää, niin pääsee uusi kela paremmin testiin. Pitäisiköhän sitä jonkinlainen vapateline veneeseen, muutama uusi Minnow Spoon, annkuri, ja... Ei, ei nyt, ehkä tuonnempana, kunhan on ensin jäät lähteneet ja vene on vesillä.

Kuuhankavesi pilkillä

(14.3.2020) Aurinkoinen aamu ja aamukahvi juotu. Pakkaan reppuun eväitä ja muuta rompetta, ajattelin pilkille Kuuhankaveteen. Ei ole ruuhkaa tänään, ehkä.



Mätitahna tuubista, maistuu välillä ja korvaa tällä kertaa eväsleivällä voin. Lisäksi kurkkua ja meetvurstia, niin johan on hyvää. Muistan kun isä teki aikoinaan eväsleipiä vaaleasta leivästä, metsähommiin tai pilkille, niin olihan ne aina hyviä, joskus parempia kuin ruisleipä. Vaan onhan se ruisleipäkin hyvää, esimerkiksi haukitartar ei oikein maistu vaalean leivän päällä.




Muistinpas pilkkitoukatkin, aina ei ole muistanut.




Kaira ja penkki kulkee hyvin pyörän etutarakalla, reppu takana.




9-tien ylitys.




Pyörän jätän metsäautotien kääntöpaikalle. Pienet ja vähäiset romppeet, niin saa kulkemaan pyörällä ja jalkapelissäkin.




Navakkaa pohjoistuulta. Katsoin puhelimesta säätiedotusta ja tuulen suuntaa, tarkoitus oli hakea suojaisa paikka Kalasaaren edustalta ja tietenkin suojaisaa kahvinkeitto paikkaa saaresta.

Tuuli oli ajoittain varsin voimakasta. Lumi pöllysi jäällä ja ilmassa.




Tuttu paikka.




Kamat levälleen ison männyn juurelle, tässä on hyvä istua tuulelta suojassa ja paistaapa se tuo aurinkokin tähän.




Puuta risukeitintä varten...




Ja vettä kattilaan kahvia varten.




Syttyykö?




Syttyy.




Olin ensin pähkäilly, että josko sitä pyörällä ajelisi jäällä, mutta onneksi päätin kulkea jalan. On tuo jää melko liukkaan oloista tällä hetkellä, että olisi kyllä saanut pyörällä varoen ajaa, vaikka onkin nastarengas edessä. Ja kun tuo tuuli on vielä noin voimakasta, niin ei se pyörällä liikkuminen olisi välttämättä onnistunut huonostikkaan.

Kumisaappaissa on liukuesteet, nastoitus on kyllä ihan pakollinen, jos aikoo lumettomalla jäällä liikkua.




Jäi aamupala syömättä, pelkkä musta kahvi, joten eväsleivät on pian syöty. Hyvää se on pullaleipä kahvin kanssa. Aurinko paistaa ja lämmin meinaa tulla.

Puun juurella on mukava istua, katsella järvelle ja...




Kokeillaan nyt sitä onkeakin, kun on tänne asti tultu. Pieni tasapaino, johon vaihdoin värikoukun. Värkkäsin vielä muutaman toukan makupaloiksi, että jos se paremmin maittaisi.




Lähempänä saarta on suojaisempaa, mutta matalaa.

Syvemmälle siirryttäessä alkaa tuuli tuivertamaan.

Ja onhan se tieto, että tällaisella viimalla jotain voi tuuli viedä. Katselin puhelimesta syvyyskarttoja, että minnepäin jos syvemmälle tahtoo. Siinä jakkaralla istuessani otin hanskat kädestä ja kaivoin puhelinta paidan taskusta. Hanskat laitoin takin sisään, tai niin ainakin uskoin...

Puhelinta ottaessa huomasin, että miten on vain yksi hanska.

Missäs... Tuollahan tuo menee jäällä.

Onneksi oli juuri sillä hetkellä kevyempää tuulta, joten sain hanskan kiinni juoksemalla.




No välillä tuulee sitten jo vähän reippaammin. Tässä on jo myös vähän syvempää, mutta kalaa ei tunnu olevan. Kuuluu kolinaa ja kaira, joka on kairattu jäähän pystyyn, kaatuu...

Johan on kova tuuli, kun kairaakin heittelee.

Vilkaisen uudestaan sivulle ja kaira ei ole pelkästään kaatunut, vaan lähtee nyt vuorostaan liukumaan jäätä pitkin...

Penkki on kevyt ja sen olen muurannut pilkkireijästä kairatulla sohjolla jäähän kiinni, mutta kaira, se on vaan kairattu jäähän kiinni.

Liukuu, liukuu, kohta pysähtyy, onhan tuossa jäällä pieni luminen kohta...

Lumi pölähtää ja kaira jatkaa matkaa...

Jokohan tuohon seuraavaan... No ei pysähtynyt siihenkään... Hitto, pakko varmaan taas urheilla, Nyt onkin jo ihan juostava, sillä tuuli ei osoita tyyntymisen merkkejä.

Kymmenen, parikymmentä metriä piti kairaa juosta hakemaan, mutta sainpas kiinni.

Seuraavaksi lähtee sitten varmaan penkki. Tai jos ei, niin minä kyllä lähden takaisin tuonne saaren suojaan, niin on kova myräkkä, että kalatkin on tuuli vienyt.




Viritän ongen lähemmäksi rantaa, tässä ei tuule juuri ollenkaan ja aurinko lämmittää.




Keli on kyllä komea, jos ei tuulesta välitä.




Jätän ongen kalastamaan ja siirryn saareen vielä kahvin keittoon.






Kyllä tarkenee, kun on riittävästi päällä... Ja aina voi kairata reikiä lämpimikseen, juosta hanskan, tai kairan perässä, että voi kairata niitä reikiä. Voihan sitä myös kävellä vain kahvin keittoon, jos on kaira hävinnyt.




Kovasti pitää jää ääntä.




Jäätynyt uveavanto, näitä oli paljon.

Ei ole ollut kyllä vahvat jäät tänä talvena, että varovainen saa olla. Mitähän tuossa nyt olisi, paikkapaikoin noin 30 cm jäätä. Railoja ja näitä uveavantoja siellä täällä.

Ei tullut kalaa tällä, kään reissulla, mutta hyvät kahvit ja eväät, niin kuitenkin parempi mieli.

Se on tuo kalastus sellaista rauhallista hommaa, ainakin yleensä, mitä sitä nyt välillä juostaan kairan perässä. Kalatkin saa olla rauhassa, kun meikäläinen on järvellä.




Mehtäautotiellä oli vielä lunta niin, että piti pyörää oikein taluttaa.

Mutta, menkää pihalle. Minäkin olen välillä,... ihan pihalla.

Lohta pannulle

Ripaus suolaa ja olihan hyvää...