(20.-22.9.2019) Kalastuksen merkeissä Keiteleellä, MP:n Veneellä ja mökissä pari yötä.
Päivä I
Junalla päästelen Jyväskylään. Ehkä, voihan olla, että jään pois jo Lievestuoreella.
Mobiilisovellus ei suostunut lippua myymään, maksuvarmenteen kanssa ongelmia oli ilmoitus... no ei se mitään, ostan junasta ja onneksi on käteistä mukana, jos on maksukorttien kanssa ongelmaa.
Konduktööri kyselee - Hankasalmelta!
- Kyllähän minä, mutta kun en sitä lippua saanut...
- Tästä kyllä voin lipun myydä... mutta käteinen ei kyllä käy, Konduktööri kertoo.
No milläs sitten maksan, jos korttimaksu ei toimi?
Olin muutaman kerran yrittänyt asemalla ennen junan lähtöä lippua ostaa, mutta se ei onnistunut. Näytin puhelimestani kuvakaappauksen VR-sovelluksen virheilmoituksesta.
- Jaa se on maksupuolen ongelma. Toteaa Konduktööri.
Maksulaitteet junassa kuitenkin toimivat ja saan lipun ostettua.
Ei tarvitsekkaan jäädä junasta Lievestuoreella... :)
VR on lopettanut käteisen käytön tälläkin rataosuudella, ei välttämättä hyvä.
No, Jyväskylässä odottelen linja-autoa, jolla pääsen Laukaaseen, mikähän maksuväline sinne käy?
Aikaa oli reilusti, joten kävin Partioaitassa, joka on keskustassa kävelymatkan päässä. Sadehousut, sellaisia on tullut pähkäiltyä jo jonkin aikaa. Repussa kulkee mukana kevyet sadelahkeet ja niillä olen pärjännyt jopa merellä Norjassa kalasteltaessa.
Marmot PRECIP ECO FULL ZIP PANT. Siis mikä nimi hirviö, sadehousut lahkeen kokopitkällä vetoketjulla.
- Näillä ei pitäisi veneessä istuessa munat kastua, kuten on aina ennen sadelahkeiden kanssa käynyt. Myyjää hymyilytti.
Linja-auto tulee aikanaan ja pääsen Laukaaseen.
Laukaassa Pientä Pintaremonttia kohdetyömaalla ollaan asuttu jo hyvän aikaa, ja paikat alkavat olla valmiina.
Hyppään MP:n kyytiin ja mietin, että jäikö jotain, ei sillä, että mitään koskaan jäisi, ihan vaan tottumuksesta pähkäilin.
No ei paljon jäänyt, mitä nyt MP:n paremman puoliskon auton avaimet, kun autoa oli pihassa vähän siirrettävä, niin että eikös ne avaimet sitten jäänyt MP:n taskuun ja oltiin jo hyvän matkaa ajettu, kun tuli kysyvä puhelinsoitto....
Oli sit kuitenkin vara-avaimet ollu, niin ei tarvinnut takas kääntyä. Harvemmin sitä mitään unohtuu.
On jo ilta, ollaan Keiteleellä. Vetouistelu on uusi kokemus, joten alussa on kädet täynnä, eikä kamera tallenna mitään.
Kunnes... Ei, tää on hauki. Olispa ollut taimen.
Mutta kala kuitenkin ja reilun viiden kilon painoinen. Laskettiin kasvamaa. Olis kyllä tullu melkoisesti haukitartarria.
Ilta alkoi pimenemään ja oli aika saunan lämmitykseen. Konnevedellä oltiin käyty tulomatkalla kaupassa ja mukaan oli lähtenyt muummoassa keittoainekset.
Vaan jotakin oli taas unohtunut. Tuo karvainen, nelijalkainen ihmisen paras ystävä, koiran ruoka oli unohtunut.
Mutta jauhelihaa oli, joten siitä lohkaistiin pieni pala, ja joka näytti maistuvan raakana oikeinkin hyvin. Loppu raaka jauheliha jääkaappiin...
Keitto porisi kattilassa ja siihenkin oli jauhelihaa riittänyt, saunassakin käytiin.
Päivä II
On vielä pimeää.
Aamupala oli hyvä ja riittävä. Ei tule kotona syötyä näin monipuolisesti, on kiisselit, leikkeleet, kotikaljat, pannukahvit... Unohtamatta tietenkään haukitartarria, jota toin pienen purkin kotoa.
Päivän rauhallisin hetki, jonka ajankohdan mielellään itse valitsisi, varsinkin jos ollaan lähdössä vesille.
Järvellä on tyyni keli, kuten oli ennusteessa luvattu.
Vaan mikäs tuolla menee?
Ollaan ajelemassa kohti Iso Karttusaarta ja MP huomaa vedessä veneväylällä jotain liikettä.
Hirvi uimassa.
Kyllä, hirvi on uintireissulla. Kännykällä kuvattuna heiluvassa veneessä. Hiukan suurennettu kuva, jossa hirvi nousee rantakalliolle. Ei ole vieläkää järkkäriä kuvaamiseen, eikä taida tullakkaan, on senverta hyvä kuvata tällä kännykällä...
Hiljaista on... Tämä vetouistelu on välillä aika rauhallista hommaa. Tosin, jos oikein haluaisi, niin voisihan sitä takilalla paria vapaa säätää aina eri syvyyteen pohjan muodon mukaan ja muitakin vapoja tiuhempaan tarkistella, mutta sehän alkaa olla sit jo ihan "ammattikalastusta".
No joka tapauksessa, leppoisaa touhua tämä nyt on ollut.
Ahvenia tulee, eikä niitä aina edes huomaa, tärppi on niin pieni ja kala jää vain matkustajaksi.
Tyyntä myrskyn edellä. Välillä on syötävä, kahvit keitettävä ja on kait se nelijalkainen myös mielissään päästessään välillä ulkoilemaan.
Fileoin valtavat kalat. Suolaa ja jääkaappiin.
Ohjekirjaakin on välillä luettava, onneksi ei ilmeisesti mitään vakavaa... Olikos tässä airot? Puhelinhan on, jos ei ole unohtunut jonnekkin.
No ei ihan älytöntä keliä illasta ollut luvattu, mutta navakkaa tuulta ja kyllä se hymy siitä hyytyy...
Täytetekstiä:
Merisää
Huomautus veneilijöille:
Pohjois-Itämeren länsiosa, Ahvenanmeri ja Pohjanlahti
Pohjoistuulta 12 m/s.
Skandinaviassa ja Norjanmerellä on korkeapaine. Vienanmeren tienoilla on syvä matalapaine, joka liikkuu kohti koillista.
Odotettavissa huomisaamuun asti:
Suomenlahti, Pohjois-Itämeri, Ahvenanmeri ja Saaristomeri
Pohjoisenpuoleista tuulta 6-10 m/s, Pohjois-Itämeren länsiosassa ja Ahvenanmerellä paikoin 12 m/s. Sadekuuroja.
Selkämeri
Pohjoisenpuoleista tuulta 8-12 m/s, yöllä 2-6 m/s. Sadekuuroja.
Merenkurkku ja Perämeri
Pohjoisenpuoleista tuulta 8-12 m/s, yöllä tuuli heikkenee vähän. Sadekuuroja.
Saimaa
Pohjoisen ja luoteen välistä tuulta 6-10 m/s, yöllä 2-6 m/s. Vesi- tai räntäsadetta, paikoin kohtalainen näkyvyys.
Täyteteksti loppuu.
Kyllähän se alkoi taivaanranta tummumaan jossakin vaiheessa, vaan vielä oli yritettävä.
Kun ei mitään mainittavaa ollut tullut ja ahveniakin oli jo riittävästi. Päätettiin nostaa vehkeet ylös ja lähteä saunan lämmitykseen.
Rantautuminen olikin sitten erillainen operaatio. Vene olisi saatava parkkiin keula tuulensuuntaan ja kun rannantuntumassa ei ole poijua, oli MP:n laskettava ankkuri jonkun matkaa rannasta. Tyynellä kelillä veneen saattaa jätää "hiekalle", rannan puuhun köytettynä, mutta ei tällä kelillä.
MP:llä on kelluttava kuivapuku, pelastuspuku Ursuit? Joka on kyllä hyvä näissä tilanteissa. Ja onhan mullakin nyt sentään sadehousut...
No, Itse nostin lahkeet ylös, heitin kumisaappaat reppuun ja kahlasin paljasjaloin (sukat jalassa) rantaan, oli muuten sadehousut jalassa, eikä munat kastuneet, mitä nyt housunlahkeet vähän.
Saatiin vene paikoilleen, niin ei tuuli ja aallot hakkaa kalliota ja kiviä vasten.
Ahvenet pannulle.
Ja ruisleivälle reilulla voilla.
Sauna oli jälleen lämmin, iltapala oli hyvää, eikä myrskytuuli saanut venettä rantaan heitettyä. Tosin minua keinutti kyllä vielä pitkään seuraavalle päivällekkin, liekö sitten ollut niin kova merenkäynti "
Merenkurkkussa ja Perämerellä" vai onko tässä vanhetessa tasapainoaistit jo menetetty, veikkaan jälkimmäistä.
Päivä III
Aamu, ei niin aikainen. Tänään olisi lähdettävä, pois...
Lakaisen saunan ja pukuhuoneen lattian.
MP siivoaa tupaa.
Ja nelijalkainen ystävämme Eetu, piilottaa aamupala näkkäriä pihalle.
Tiskit on tiskattu. Kunhan tuossa hetken kuivuvat, niin nostetaan sisälle. Onhan se mukava tulla taas seuraavan kerran, ei tarvitse heti tiskaamaan ruveta ja on muutenkin paikat siistinä. Huuhdon tuon titaani lusikankin, oikein saippuavedellä, niin kyllä kelpaa.
Veneen siirtoa. Ankkuri on saatu irti ja on aika lähteä, toinen veneellä ja toinen autolla.
Neiturin kanavalla vene on kyydissä ja vain paluumatka edessä.
Kaikkea jauhelihakeittoa ei jaksettu syödä, niin se lähti mukaan. Tätä tulikin sitten nautittua Pientä Pintaremonttia "entisellä" kohdetyömaalla, sillä onhan se jo valmis :) ...
Hieno reissu, kalaa tuli ja keli oli hieno, vaihteleva... Ja se titaani lusikka, jäi sitten sinne mökille, kun sellainen se vaan on tapa näin vanhemmiten. Joku varustepussi jossa otsalamppu, laturi ja oliko jotain muuta, niin jäi nekin veneeseen. Mutta osattiin kuitenkin pois ja ihan omin avuin...
Seuraavana päivänä oli tarkoitus linjalla ja junalla ajella kotiinpäin, vaan muutaman muuttujan jälkeen, lähdinkin kohti pohjoista. Siitä tarinaa joskus toiste, ehkä, jos muistaa.
