25.5.2019

Haukitartar

(20.5.2019) Löysin tuossa joku aika takaperin netistä haukitartar ohjeen, jota voisi kokeilla. Suolattu kala on aina maistunut, joten jospa hauesta "suolakalaa".

Sadetta ilmassa, reppu selkään ja kalalle.




Kuuhankavesi 9-tien varrella.




Päivän toinen... Ensimmäinen pääsi irti, kun kuvaaja oli kovin innokas.




Keli on hyvä. Sataa välillä ripsimällä, on pilvistä ja ei ole liian kuuma.




Puhelin soi, muutoksia suunnitelmiin... Kalaa on ja karkuunkin päässyt, joten ajelen Paapaikalle ihmettelemään Valtraa... Pitää vaan tuo kala käsitellä ensin, ennen kun on kädet öljyssä.




Fileet vedän linkkarilla.




Haukifileet on ollu pakastimessa reilun vuorokauden.




Sulaneet fileet reilusti suolaan ja vuorokaudeksi jääkaappiin.




Tönkkösuolattu file leikataan pieneksi.




Kalan sekaan reilusti keltasipulia.




Lisäksi öljyä ja sitruunaa. Mössö saa maustua vuorokauden kylmässä.




Sopivasti sain tyhjään sillipurkkiin mahtumaan, kun ensin olin muutaman lusikallisen maistanut.




On muuten aika hyvää ruisleivällä voin kanssa. Aikaisemmin on tullut syötyä suolamuikkuja pientä pintaremonttia työmaalla ja se oli hyvää. Tässä on sama suolaisuus, tosin tässä hauessa maistuu myös hiukan sitruuna.

Pieni hauki kävi hyvin tähän tartarrin valmistukseen, nahattomista fileistä poistin vain kylkiruodot, loput ruodot menee pieneksi ja pehmenee niin, ettei niitä syödessä juurikaan huomaa.

"Suolakalana" ruisleivällä todella hyvää ja maku tuntuu paranevan useamman vuorokauden jälkeen kylmässä. Suosittelen.

12.5.2019

Saaressa yötä

(8.-9.5.2019) Lähdetäänpäs pena laavun pystytykseen... Pakkaan repun melkein täyteen. Ruokaa, risukeitin, aurinkovoimaa, sadevarusteet, vaatetta, virveli, juomapullo, vedenpuhdistin, ym. Painoa repulla vajaa kymmen kiloa, tosin mukana ei ole kirvestä eikä edes sahaa, mutta kaikki kulkee tarvittaessa selässä. No nyt ei varmaan tarvitse reppua selässä pitkälti kantaa, kun kamat kulkee pyörän etu- ja takatarakalla rantaan veneelle ja sieltä soudan Kalasaareen, Kuuhankaveden eteläpuolella.






Hiukan on tuulinen keli, noin 5 m/s, mutta tuulee etelästä pohjois itä suuntaan, joten tästä pääsee vielä hyvin lähtemään. Kamat on veneessä, joten lähdetäämpäs soutamaan.




Kalasaari edessä ja soudankin suoraan saareen. Järvellä tuulee niin navakasti, että en viitsi edes uistinta perään laittaa.




Pena laavu on pystytettävä ensin, että saa vähän tuulen suojaa ja ompahan sitten mukavampi kahvia keitellä.




Ison kuusen alla, järvinäkymällä.




Kuivaa risu löytyy hyvin ja kahvivesi on pian kiehumassa.




Kabanossia paistumassa. Poltan alkuun isolla tulella koivua ja kun tuli hiipuu on hiilloksella makkaran hyvä pötkötellä. Laitan monesti vielä folion makkaran päälle niin paisto pinta on täydellinen.




Rapeaksi paistettu Kabanossi. Kuoresta saa rapean viilloilla enkä pidä suoralla tulella, jotta makkara ei nokeennu. Päälle sinappia tai ketsuppia, no menee kyllä ilmankin, mutta vettä saa olla juomana, koska suu palaa kuitenkin, ei malta.

Kalalle ei tullut sitten mentyä, kyllä senverta tuuli koko päivän, mutta mukavaa se on vaan pötkötellä tuulen suojassa, kuunnella luonnon ääniä.

Pitäisiköhän sitä olla yötä, ei kyllä ollut tarkoitus. hmm... Ruokaa on, makuupussi ja lämmintä vaatetta...




Keitän vettä, sekaan perunamuusijauhoa ja makkaraa, ilman kuorta tällä kertaa.

Kyllä, jään saareen yöksi. Tuuli tyyntyy yötä myöten ja huomiseksi on luvattu aurinkoista lämmintä säätä.

Viritän makuualustat, puhallettava Exped ja joogamatto solumuovi siihen päälle. Niin ja ihan alimmaiseksi pieni maavaate pressu. Laavuun viritän vielä hyttysverkon oveksi, vaikka ei täällä hyttysiä vielä ole. Reppu käy tyynystä, mutta on kovin alhaalla, joten kannan muutaman kiven nostamaan pääpuolta hiukan ylöspäin... oikein hyvä peti tuli.




Kahdeksan jälkeen alkaa jo nukkuttamaan, niinpä kömmin makuupussiin. Forecan sääennuste lupaa aamuyölle jopa pakkasta. Koska en ajatellut yötä ulkona olla, on jalassani vain Vaeltaja retki housut ja alla pitkät alushousut. Onneksi olin varautunut kuitenkin tuuliseen säähän ottamalla kevyen untuvatakin reppuuni, vedin sen nyt päälleni kuoritakin sijaan.

Mynkään itseni makuupussissa sopivan kohtaan ja nostan reppua parempaan asentoon pääni alla. Lataan puhelinta virtapankilla, katson uutiset ja kaiken muun tärkeän somen, youtubea myöten...

Levitän sadeviitan makuupussin päälle jalkopäähän, jos se vähän lämpöä toisi jaloille. Kuoritakki on vielä repussa ja pipa ja hanskat myös varalla, että jospa sitä yön tarkenisi.




Aamulla viiden aikoihin on pakottava tarve nousta ylös. Aurinko on myös nousemassa, onkohan silläkin pakottava tarve... Minä kyllä painun takaisin makuupussiin, on täällä sen verta viileä keli, vaikka pakkasta ei näyttäisi olevankaan.




Aurinko lämmittää jo ja paistaa majoitteeni ovesta sisään.




Että oliko kylmä yö?




Kyllähän näillä lämpöarvoilla pitäisi ihan hyvin pärjätä... (comfort 0 astetta)

Onneksi oli lämpöinen takki mukana.




Nyt ylös kello on jo...




Aurinko paistaa ja virtapankki latautuu.




Aurinko lämmittää, ovi on auki ja hellassa valkea.




Juu, tämmöstähän tämä.




Ensin keitän vettä aamupalaa varten, puuro ja kiisseli. Sitten kahvi.




Tiskit tiskattu, kuumalla vedellä tulee puhdasta ja loput jää taikinajuureksi seuraavaan kertaan.




Kello käy kohta puoltapäivää. Taidan purkaa leiriä.




Expedin ilmatäytteinen makuualusta kulkee keveytensä ansiosta jatkossakin repussa.




Laiva on lastattu.




Vesijohto ja suodatettua vettä. Väri on eri, mutta maku on sama, raikasta.




Paljoa ei tullut kalastettua, mutta laitetaan nyt loppumatkan ajaksi uistin perään.




Vain kukkaa saaliiksi.

Olihan reissu, vaikka kalastus jäi melko kokonaan, niin ehdottomasti uudestaan. Ilmat kun vielä lämpenee, niin jonnekkin on taas päästävä kuusen alle pötköttämään, vaikka yöksi...




Hyvää Äitienpäivää.