(21.5.2015) Victorinox safari solo, Sveitsiläinen linkkuveitsi pääsee tänään pilvisenä ja sateisena päivänä testiin kalanperkuussa, siis jos sitä kalaa tulee. Varuste.net myy linkkaria hintaan 11,90 € ja toimitettuna kirjekuoressa hintaa tuli 13,80 €.
Teräase on kalastajalle välttämätön, siima on saatava poikki, kala perattava, syttyjen vuoleminen ja onhan se makkarapakettikin kätevämpi avata puukolla, kun ei sitä kalaa ole sitten kuitenkaa saatu. Olipa teräase sitten malliltaan ja merkiltään minkälainen tahansa, puukko, leuku, taittoveitsi, linkkari, monitoimityökalu, niin varmasti jokaisella niistä pärjäisi ja jokaisessa on omat hyvät puolensa.
Vaan mitkä ne ovat omat mieltymykset, voivatko ne muuttua ajan myötä?
Ensimmäinen linkkarini oli lapsena Isän ostama Mänttärin kauppalta Laukaan Tarvaalassa. Siinä oli yksi iso terä, tölkinavaaja, pullonavaaja talttapää meisselillä. Muistan että puukko oli terävä, mutta nuo muut terät eivät auenneet käsipelillä. Seuraava linkkari oli muistaakseni Hobbyhallin, tai Anttilan postimyyntiluettelosta Äidin avustuksella tilattu Jotos, kuin Sveitsiläinen monitoimilikkuveitsi, paitsi että halvempi. Siinä oli sama vika, että ihan kaikkia teriä ei pelkästään käsipelillä saanut auki. Nuo oli ensimmäiset omat linkkarit lapsuudessa, jotka muistan hyvin.
Yhden vanhoista lukittavista taittoveitsistä annoin Helille tässä jokunen vuosi sitten ja sovittiin, että jos ei sitten hirveästi niitä haavoja...
Joskus myöhemmin vanhempana ostin Uuraisilta Retkenjohtajan kanssa Retki taittoveitsen nahkatupessa. Sitä tulikin sitten kannettua melkein parikymmentä vuotta. Puukko on Messinkikoristeltu puukahvainen lukittuva taittoveitsi.
Marttiini MFK oli pari vuotta takaperin mieluinen joululahja, lukkiutuva taittoveitsi sekin.
Tänä keväänä reppuun on kuitenkin ilmestynyt tämä uusi teräase, joka ainakin näin lyhyellä käytöllä on osoittautunut ihan teräväksi... Hain sellaista taittuvateräistä puukkoa joka olisi mahdollisimman kevyt, yksinkertainen ja reilunkokoinen. Edullinen, sitä sen pitäisi ehdottomasti myös olla. En ole oikein mieltänyt noita moniteräisiä Sveitsiläisiä kalastuksessa käytettäviksi, mutta nyt on mielipide muuttunut ja linkkuveitsi, vieläpä ilman terän lukitusta tuntuu nyt järkevältä, vaikka tässä mallissa onkin vain yksi terä, tai ehkä juuri siitä syystä tämä tuntuu sopivalta. Saahan sitä kokeilla.
Kyllähän sitä ilmankin näitä joka keväisiä hankintoja pärjäisi, mutta se onkinkin tämän harrastuksen suola... Muitakin varusteita on uusia ostettu ja vaikka Suomen Tulli niitä onkin tarmokkaasti tutkinut, niin on ne minulle eteenpäin lopulta luovutettu, niistä joskus tuonempana lisää.
Tänään siis, jos jumala suo... Ei kun Ahti, se kun on se oikeampi jumala minulle, jos johonkin yliluonnolliseen, mystiseen, selittämättömään uskoisin... En usko, mutta harrastuksensa kullakin. Niin että jos Ahti suo, pääsen testaamaan miten tuo linkkari toimii esimerkiksi haukea perattaessa.
Pyöräilen aamukahvit juotuani 9-tien viereen Kuuhankaveden rannalle. Kiertelen tuttuja paikkoja ja pommitan Minnow spoonilla ruohikon reunoja.
Alitan 9-tien raskaan liikenteen samalla jyristäessä yläpuolellani, korvissa humisee ja hiekka narskuu hampaissa. Kun ei anna tuon liikennemelun häiritä, niin paikka on oivallinen kalastukseen ja hetkittäin liikenteen hiljennyttyä, saattaa kuulua jopa luonnon ääniä.
Sillan kupeessa on heitto onnistunut taas oivallisesti ja siima on kiristynyt joko pohjaan tai johonkin muuhun vedenalaiseen kohteeseen.
Siima kiristyy entisestään, joten virtaus varmaan siellä uppotukkia liikuttelee. Kun jarrukin alkaa parkua, havahdun viimein uskomaan, että siellä voi sittenkin olla hauki, jota en kovasta yrityksestä huolimatta ole vielä tänä keväänä saanut.
Kala ei kauaa jaksa ja saan sen helposti rantakivelle. Isohan se ei ole, mutta kelpaa kyllä ruuaksi.
Nyt puukko pääsee ensimmäiseen testiin. Suolistan hauen mutta en jää tähän tien viereen sillan alle kivisateeseen fileitä veistämään, vaan tarkoitus olisi jatkaa Eräherttu laavulle, jossa olisi paremmat puitteet kalan laittamiseen.
Veitsi on taitettuna vajaa 11 cm pitkä ja avattuna 19 cm. Terän pituus 8,5 cm josta leikkaavaa terää reilu 7 cm. Ihan fileerausveitseksi en kyseistä terää ainakaan pituutensa puolesta luokittelisi, mutta se on kuitenkin pidempi, kuin yksikään aikaisempi linkku- tai taittoveitsi, joita olen käyttänyt.
Linkkuveistä ei voi kyllä verratakaan filerausveitseen, mutta ihan hyvin onnistuu ainakin mahan aukaisu, eikä muovinen kahva ole karhennuksen ansiosta liukas märkänäkään.
Sidoin veitseen kiinni pätkän narua, jonka voi pujottaa tarvittaessa vaikka ranteeseen. Tällöin jos puukko luiskahtaa kädestä, kun sitä vaikka veneen reunan ulkopuolella huuhtoisi, niin ei vahingossa tippuisi järveen, tai mereen.
Teroitin terän kotona hiomakivellä ja Fiskarsin veitsenteroittimella, joten ainakin vielä tuntuu terävältä.
Huuhdon kalan ja puukon. Kala pääsee roikkumaan muovikassiin repun ulkopuolelle ja jatkan vielä vähän matkaa kokeillen olisiko lisää haukia tarjolla.
Kun kalat eivät ole enään syönnillään, hyppään pyörän päälle ja jatkan kohti Erähertun laavua. Laavulle tultaessa on joku keksinyt kokeilla ajaa autonsa aivan laavun viereen ja kun on siinä sitten onnistunut, niin on palkittu traktori hinauksella sieltä pois. Iso kivi, on nyt pyöritrtty polulle, jottei enään seuraavia palkintosijoja jaettaisi.
Seuraavaksi kokeilen saako hauesta fileet, vaikka linkkari ei edelleenkään ole fileerausveitsi, vaan työkalu jota kannan jatkossa aina repussani.
Tartun haukea päästä ja vedän ensimmäisen fileen irti kalasta. Ihan hyvin onnistui, aivan kuten aikaisemmatkin taittoveitset ovat suoriutuneet.
Sitten lähtee nahka ja kylkiruodot.
Oikein hyvä ja terä on todella terävä, kuten nyt varmasti kaikissa veitsissä jotka on juuri teroitettu.
Miksi uusi puukko? No, vanha Retki taittoveitsi painaa messinkikoristeltuna nahkatuppeineen melkein pienen jauhelihapaketin verran. Uusi Victorinox safari solo 50g. Muuten ovat samankokoiset tai Victorinox on jopa hiukan isompi. Ja hintakin oli sopiva, niin siksi uusi puukko, ja olen tyytyväinen.
Suolaan fileet ennen pistamista ja seuraavalla kerralla täytyy muistaa ottaa sitruunapippuria mukaan, se kun antaa hauelle hyvää makua.
nuotio on syttynyt ja kahvivesi on kiehumassa nuotion kupeella.
Hiukan yrittää aurinkokin pilkistää pilven takaa, mutta vetäytyy sitten takaisin piiloon. Lintu on tehnyt pesän laavun seinustalla olevaan puupinoon, pesä on tyhjä. Rastaalla on myös pesä aivan laavun vieressä, tosin reilussa kymmenessä metrissä.
fileet paistuu ritilällä hiukan kauempana suorasta tulesta. Viimeisen silauksen otan hiilloksen päällä laskemalla ritilän aivan alas. Pyöräytän fileet molemmin puolin hiilloksen päällä, jolloin saan kalaan rapean pinnan.
Hauki maistui hyvälle, hyvin toimi puukko ja kahvi oli kuumaa. Vain karkuun päässyt toinen hauki laavun edustalla jäi harmittamaan. Täytyy käydä tässä jokupäivä uudemman kerran kokeilemassa josko Sitruunapippurille olisi käyttöä ja onko Sveitsiläinen vielä terässä.
Menkää pihalle.
