Kalakeitto Kaivantojoella

Kalakeittoa on tehnyt mieli jo jonkin aikaa, joten jos tänään sellaista ruokaa sitten. Vaan teenkin sen keiton tuolla ulkona ja pakkaan reppuun tarvittavia aineksia. Otan mukaan pienen palan pakasteseitiä, jotta todellakin saan sitä kalakeittoa. No kokonaisia perunoita ei ollut, joten mukaan lähti valmista muusijauhetta, pieni keltasipuli ja suolaa pitäisikin löytyä repusta.




Aamulla kahdeksan aikaan polkupyörän ketju riitti jälleen Kaivantojoelle todella hienosti. Risukeitin tulille ennen ensimmäistäkään heittoa virvelillä.

Telttaillaan ja uidaan

Uusia varusteita on taas tullut hankittua ja osa vanhoistakin on levitelty pitkin olohuonetta, tosin on niin pieni olohuone, että keittiökin on vallattu. Kämppä on kuin pommin jäljiltä ja tiskitkin on tiskaamatta. On Helin vuoro tiskata, niin oli eilen kova into päästä lettuja paistamaan, että kyllä sitten jaksaisi lopuksi vielä hoitaa tiskitkin (oltiin niin sovittu). Niin ei vaan aina jaksa. Itse olen aika tarkka siisteydestä, vaikka on allekirjoittaneellakin asioita, joissa liika tarkkuus tappaa luovuuden, niin silti nyt en aamusta oikein tykännyt, kun en tiskikaapista enään löytänyt puhdasta lautasta.

No, se vähän tuppaa aina laiskottamaan reissun jälkeen itse kutakin, eikä ne tiskit siitä taida itsekseenkään puhdistua, joten. Jos lapselle annetaan mahdollisuus valita, niin kuinka todennäköistä on, että siivotaan omat sotkut, puhumattakaan yhteisistä. Melko epätodennäköistä, tai ainakin harvinaista. Lapset on lapsia ja aikuiset varmistaa että leikkin lomassa löytyy puhtaita lautasia ja vaatteita päälle. Taidan tiskata ja siivota omatki sotku... retkeilyvarusteet kaappiin odottamaan seuraavaa reissua.






(5.-6.6.2013) Lähdettiin tossa keskiviikko iltana ennen seitentä ajelemaan kuuhankaveden länsipuolta kohti pohjoista. Hiukan ennen napapiiriä pysähdyttiin hienolle uimarannalle, jossa on aikaisemminkin tullut käytyä uimassa. Mukaan oli otettu teltta ja makuupussit, joten tarkoitus olisi yöpyä tässä uimarannan vieressä.

Niistä varusteista, no uusin hankinta oli makuupussi, Haglöfs Zensor 1S. Edellinen makuupussi hankinta oli pari vuotta takaperin Haltin Sportlite 800 std, joka on kyllä ollut kevyt ja silti lämmin. Tosin ongelma on ollut siinä, että Helin kanssa teltassa nukuttaessa, olen joutunut tyytymään halpahallin kympin makuupussiin, joka kyllä on sekin ajanut asiansa, jos ei ole ollut ihan hirveän kylmä yö. Jo toissa vuonna oli makuupussin ostaminen mielessä, vaan en saanut aikaiseksi, tai löytäny mieleistä.

Nyt on kyllä ilmennyt toinenkin ongelma tuossa Haltin makuupussissa, joka siis on untuva täytteellä. Pari vuotta vanha pussi on alkanut päästämään untuvaa, vai pitäisikö sanoa sulkia pussin kankaan läpi. Ongelma jonka kanssa voi kyllä elää, mutta edelliseen viitaten olen kuitenkin jollain tapaa tarkka siisteydestä. Esim luonnosta löytyvät roskat aiheuttaa mielipahaa, koska ne ei sinne kuulu. Toisaalta taas hiekka, neulaset tai puun puru vaatteissa, teltassa tai repussa retkeiltäessä ei aiheuta, kuin korkeintaan mielihyvän tunteen. Makuupussin ongelma ilmenee yleensä aamuisin teltassa nukutun yön jälkeen. Pussista irtoilevat sulat pöllyävät teltassa ja varsinkin nyt viime aikoina on sulkasato vain kiihtynyt ja lähinnä mieleen tulee kanala ketun vierailun jälkeen. Niinpä ajatus uuden pussin ostosta lähti liikkeelle.

Untuva pussia en enään hanki... Vaikka Haltin pussi olikin taas tarjouksessa. Keinokuitu ei pölise, joten siitä lähdettiin liikkeelle. Kevytkin sen pitäisi olla ja lämpötila arvojen pitäisi olla edellisen pussin kaltaiset. Haglöfs jäi vertaiujen jälkeen ostoslistalle ja Scandinavian Outdoor Store sen minulle toimitti parissa päivässä. 160 euroa oli hinta toimituskuluineen... Hiukan hirvitti ensin ja mietinkin kuukauden päivät ennen ostopäätöksen tekemistä. Kyllä sen television voi ostaa sitten ensi talvena, ei sitä nyt kuitenkaan kukaan katso.

Haltin pussista vielä, että tarjouksessa noin 70 euron makuupussiksi, untuva sellaiseksi, on pussi ihan ok. Mutta en lähtisi enään suosittelemaan. Onko vika sitten vain tämän valmistajan, vai onko kaikissa untuvapusseissa sama ominaisuus?




Teltta on pystytettävä ensin. -Heli, annatko sen... Helin juostessa jo järveen, häviää pyyntöni loiskuvan ja pärskyvän veden ääniin. Niinpä saan itse valita mieleisen telttapaikan. Kohta uimarikin saapuu täristen kuivaamaan itseään, ei ole yhtään kylmää vettä. Heli laittaa teltassa makuualustat ja makuupussit paikoilleen. Tämä Haltin pussi joka lievästä sulkasadosta kärsii on myös mukana, Heli saa valita kummassa nukkuu.






Leiri on pystyssä, joten on aika heittää talviturkki pois... Otan vain ensin muutaman valokuvan, tuosta ja tuosta...



Puhallan ranassa makuualustaan ilmaa, ja niin on uimapatja valmis vesileikkeihin. Kylmältä vesi vielä tuntuu, mutta eihän järvessä tarvitsekkaan läträtä montaa tuntia, vai mitä Heli?... Heli?





On se vaan mukavaa ja hetken mielessäni käy hakea virveli. Tästä olisi niin hyvä samalla kalastaa...




Taivas alkaa tummumaan ja horisontissa jyrähtelee ukkonen. Yöksi on luvattu vesisadetta, joten iltapalaa samalla tehdessäni katkon jälleen muovikassiin kuivia oksia huomista varten, on sitten paljon mukavampi keitellä kahvit, kun saa tulet vaivattomasti syttymään.




Nuudelia parit pussit kattilaan ja tarjoilu Helille teltalle. Keittimen pidin lähellä veden rajaa, onhan nyt kuitenkin metsäpalovaroius päällä. Nuudeli maittoi ja söinhän sitä minäkin vaikka en ollut joukkoon laittanutkaan soijarouhetta, tai paloja, Helin pyynnöstä.




Pesen kattilan hiekalla ja vedellä, mutta viimeistelen tiskauksen kuitenkin perinteisellä Fairilla. Nuudeleistakin jää kattilaan rasvainen pinta, joka ei kyllä kylmällä vedellä lähde mihinkään, mutta fairia käyttämällä paremmin. Vielä, jos ei niin laiskoittaisi, niin lämpöinen vesi auttaisi kummasti. Yleensä huuhdon kattilan kylmällä tai lämpöisellä vedellä ja juon lopun rasvan seuraavana aamuna kahvin kanssa samalla ihmetellen, miten se voikin maistu niin hyvältä täällä ulkona tuo kahvi...




Kömmin telttaan jossa Heli näppäilee puhelinta, tai oikeammin rassaa akkua irti ja manaa, kun ei lähde puhelin päälle. -Onko mennyt rikki? -Kastuko se? Ei kuulemma kastunut, mut on se muutaman kerran pudonnut... Epätoivo näkyy naamasta, eihän täällä ole mitään tekemistä, jos ei puhelin toimi. -Saanko sun puhelimella...?

-Onkos akku loppunut, kun olet sitä puhelinta niin innokkaasti käyttänyt? Ei kuulemma pitäisi olla. -No otappas sim kortti pois ja kokeile sitten. -Nyt meni ihan valkoiseksi tää näyttö. Sitten kortti takaisin ja kas kummaa, puhelin heräsi henkiin. -Tossa on maastoakku, että laita puhelin lataukseen.




Tuli jokunen aika sitten ostettua puhelimeen uusi akku "tehoakku" lue tästä. Ei oikein vakuuttanut, joten ostin sitten vielä tälläisen maastoakun jossa virtaa on 5200 mAh verran. 25 euroa Koiravaruste.fi. Tuon saa ladattua aurinkopaneelilla ja Xcoverin sillä lataa noin kaksi kertaa täyteen tyhjästä. Nyt nähtäisiin onko tuosta laturista mihinkään, kun oikein tehokäyttäjä puhelinta näppäilemässä... Kyllä retkeilijä sammui ensin.

Makuupussissa on kuuma ja makoilenkin sen päällä. Uni ei tule, 1 2 3 4 5 6 jyrisee. Salama valaisee teltan hetkellisesti, ja lasken etäisyyttä äänen perusteella. Ei ole ihan lähellä. Vesisade alkaa, rauhoittava ropina alkaa pisaroiden osuessa telttaan. Ensin vaimeasti, sitten voimakkaammin ja viimein oikein kovalla kohinalla. Toivon silikoonin teltan saumoissa nyt todella auttavan. Kuuntelen sadetta, mutta uni vie lopulta voiton.

Herään ennen neljää pakottavan tarpeen saattelemana. Olen nyt kömpinyt jo makuupussiin ja sieltä nouseminen ei houkuta. Sade on hellittänyt tihkuksi ja vain puista tippuva ajoittainen vesi voisi kastella allekirjoittaneen nopealla happihyppelyllä joka olisi vääjäämättömästi edessä. Lyhyet kalsarit jalassa, ohut "sade/tuuli" takki päällä nousen raikkaaseen aikaiseen aamuun.

Aurinko on nousemassa, tai on jo noussut, mutta piilottelee pilvien takana paljastaen piilonsa kyllä melko selvästi. Vettä on tullut yön aikana kunnolla, isoja lammikoita on joka puolella. Olen tyytyväinen, että teltta on hiukan ylempänä, johon ei vesi jää seisomaan. Nyt saa aamuisen auringon ihastelu jäädä, sillä hyttyset on näköjään myös heränneet ja niitä tuntuu olevan melkoisesti, pakenen teltan suojiin.

Teltassa huomaan voimakasta kondesioveden muodostumista. Vesi valuu harjaa ja seiniä pitkin kohti jalkopäätä ja lattiaa. Onneksi sade on pysynyt kuitenkin ulkopuolella ja pyyhkäisen jo valmiiksi märällä pyyhkeellä suurimmat vesipisarat pois. Ähellän itseni makuupussiin, Helin tiedustellessa samalla onko jo aamu? -Ei vielä, nuku vaan...

Kuuden jälkeen en saa enään unta, joten nousen kahvin keittoon. Ilma on todella raikas ja kostea. Heli nukkuu vielä.




Risukeittimessä kuivat risut syttyy hyvin ja kahvivesi kiehuu pian.




Haen repun teltasta ja viritän virvelin iskukuntoon. Kahvia keitellessä seurasin pikkukalojen uimista ratavedessä ja uipa näkyville myös lahna, hätistäen pikkukalat tieltään. Ei taida tarttua lahna vempulaan, jos ei osu heittämällä päähän, mutta eipä sen väliä. Mukanani on myös koho ja painolline koukku mato onkea varten, mutta... vaikka näin sateen jäljiltä matoja luulisi löytyvän, niin saa lahna nyt etsiä itse ruokansa ja mahdollisesti välttyä tulemasta syödyksi.

Muutama heitto uimarannan kohdalta ja odotettavissa oleen tuloksen jälkeen onki sai jäädä puun alle odottamaan seuraavaa intensiivistä kalastus sessiota. Ehkäpä siksi allekirjoittaneen onkilaite on todella UL sarjalainen, kun en viitsi näillä kalastus määrillä kantaa yhtään järeämpää kalustoa. Vapa on Shakespeare SPT 46 4'6" (1,37M) Action Light (4-6LB Line) teleskooppi. Suljettuna pituus on 33 cm ja avattuna 128 cm (tullut hiukan lyhennettyä). Ostin "mökki onki" sarjana, juuri tuon vavan takia. Kelan korvasin vanhalla Shimano KX tonnisella. Riittävä näin reppun kanssa kulkevalle kalastajalle. Uistimia on kourallinen parissa teipatussa rapalan uistimen myyntipakkauksessa.

Lahna saa nyt uida rauhassa, vaikka mikäs se olisi läpykkä paistella vaikka paistinpannussa voin kera. Olimpa tässä jokunen aika sitten aikeissa ostaa retkikäyttöön paistinpannua, vaan onneksi en vielä hurahtanut moiseen. Sain lainaan Trangian 25 sarjan paistinpannun, jonka halkaisia on 22 cm non-stick -pinnoitteella. Onhan se aika iso, kun vertaan sitä tämän hetkiseen retki keittiööni, eli Esbit 985, joka on halkaisijaltaan vain 12 cm. Tarkoitus oli kai esimerkiksi letun paisto ja kyllähän siinä kalankin paistaisi voilla. Esbitissä ei ole teflon pintaa vaan kattila on ympäriinsä anodisoitua alumiinia. Onhan se kestävä mutta ilman rasvaa ja välillä siitäkin huolimatta jää osa paistettavasta materiaalista hyvin tiukkaan kattilan, tai pannun pohjaan. Trangian pannua kokeilin vain kotona paistamlla siinä makkaraa ja kananmunan, toimii. Vaan on se kuitenkin aika mohlo kuljettaa, joten onneksi en itselleni kerennyt vielä pannua ostamaan, vaan sain ensin kokeilla, olisiko pannulle oikeasti käyttöä. Kiitos lainasta, palautan joskus, jos muistan.

Nuudelia alkoi yhtääkkiä tekemään mieli. Laittaisko oikein soijapaloja ja rouhetta joukkoon? Heli nukkuu vielä joten taidan tehdä nyt vain itselleni aamupalan ja laitetaan sitten myöhemmin unikeolle. Siispä 4dl vettä rannasta kattilaan ja uudet tulet risukeittimeen jossa hiillos on jo hiipunut tässä istuessa ja haaveillessa.

Veden joukkoon laitan puolikkaan lihaliemikuution ja soijaa paloina, kuin rouheenakin. Kiehuttuaan jonkin aikaa nappaan joukkoon kanan makuisia nuudeleita, paitsi että ne on kaikki saman makuisia jos ei laita mukana tulevia mausteita joukkoon, kuten nyt. Niinpä maku olisi enempi, en nyt sanoisi lihan makuinen, vaan ennemminkin lihaliemikuution makuinen, sillä kyllä oikea liha maistuu ihan "muulle".

Syön hyvällä ruokahalulla, kunnes tulee stoppi. Ei tapahdu monasti, että ei allekirjoittanut syö lautastaan tyhjäksi. Nyt jouduin kuitenkin ruokkimaan paikallista muurahaisyhdyskuntaa, jättämällä muutaman lusikallisen nuudeleita soijalla ryyditettynä keon viereen. On siinä murkuilla ihmettelemistä.

Istun ravittuna ja tyytyväisenä rannassa, kaksi joutsenta lipuu ohitseni ja yllättyvät varmasti yhtä paljon kuin minäkin, huomatessamme toisemme. Käyn herättelemässä Heliä ja kyselen samalla kuulumisia. Köhii ja rykii siihen malliin, että on varmasti vilustunut, tai jotain. Ei kuulemma kiinnosta mennä enään uimaan.

Mietittyämme eri vaihtoehtoja, päädyimme kasaamaan leirin ja ajelemaan kohti etelää ja kotia. Ei maistunut edes aamupala Helille, mutta ei voi moittia, kun lopu omastakin aamiaisesta on muurahaisilla. Kasailtiin siinä sitten romppeita. Teltta on vielä märkä niin sisältä, kuin ulkoakin. Onneksi on teltan kuljetuspussi niin väljä, että teltan saa sinne mahtumaan vaikka olisikin mukana pari litraa vettä. Makuupussit on myös hieman kosteita, joten täytyy sitten kotona heti laittaa kamat kuivumaan.




Olihan tämä taas erillainen reissu ja eikä varmasti viimeinen. Uidessa oli mukavaa, eikä Helinkään aika käynyt pitkäksi toimivan puhelimen ja varavirran ansiosta. Viimein oli pyörät pakattu ja leiripaikka siivottu. Hitto, kun muutkin sen ymmärtäisivät, että esimerkiksi vaipat, ei meidän elinikänä maahan kompostoidu.

Jonkin matkaa ajettuamme, pysähdyin vaihtamaan pitkät housut shortseihin. Kohta oltaisiin kotona, kuusi kilometriä suuntaansa, joten olisi tästä nyt vielä ollut matkaa sinne napapiirille. Mukavan viileä oli keli näin sateen jälkeen, vaikka aurinko lämmitti kyllä jo korkealta. Pitäisikö sittenkin käydä vielä uimassa?