I päivä
Poljen Rutakosken suuntaan hiekkatietä joka on autoilijoiden iloksi ja pyöräilijöiden, lanattu. Isoimmat kivet onnistun väistämään, vaikka aika ajoin se on mahdotonta, kuin murskekasassa ajaisi 32:sta paikoin jopa 52:sta. Paikkarasia on pyöralaukun sivutaskussa jakoavaimen ja meisselin kanssa.
Aurinkoinen muttei kuitenkaan lämmin päivä on mukava polkea. Lämpöä on noin kymmenkunta astetta ja yöksi on luvattu jokunen vähemmän, kuitenkaan laskematta pakkasen puolelle.
Ohitan Rutakosken, olisikohan siinä kalaa?... Kyltti kertoo Sinivuoren retkeilypolun alkavan tästä, otan laatikosta kartan ja työnnän pyörääni pientä metsätietä eteenpäin. Jätän pyörän hiukan syrjempään uteliailta ja pakkaan Otso-repun täyteen pyörän laukuista, tästä eteenpäin jatkan jalan.
Merkitty polku, kyltti joka varoittaa liikkumisesta omalla vastuulla, eikös sitä jokainen kulje aina omalla vastuulla, kävi sitten kaupassa tai metsässä...
Tänään en lähde ylös vuorelle, vaan etsin sopivan paikan Iso-Sinisen rannalta telttaa varten ja vaikka kokeilis uistimen heittoo.
Paperi kartta ei paljasta kaikkia kallioisia kohtia, mutta puhelin näyttää. Niinpä poikkean polulta Iso-Sinisen rantaan ja jatkan sopivan leiripaikan etsimistä, onneksi on kumisaappaat, märkää on. Ensimmäinen kallio oli pienempi joten jatkoin seuraavalle. Tämä kelpaakin sitten allekirjoittaneelle, vaikka tasaista paikkaa ei juuri tässä kohtaa ollutkaan. Siihen saisin telttani sopimaan kivien väliin niin, että vinottain teltassa maatessani, olisin kutakuinkin tasaisella kohdalla.
Aurinko paistaa ja ripustankin oman aurikovoimalani kaatuneen puun juurakkoon roikkumaan. Puran repun sisältöä jäkäläiselle kivelle, ihmetellen samalla, mihin kaikkeen tätä tavaraa oikein tarvii... Joutsen pariskunta kiertää rantoja, kärttyisinä hätyyttelevät muita lintuja pois. Rannalle on kasattu puita puhtaaksi kaluttuna aivan, kuin majavan tekosia.
Repussa olen kantanut Wilhelmin pakettia, jota nyt olisi päästävä paistamaan, mutta ensin teltan pystytys. Levitän teltan kanervikkoon, pujottelen kepit paikoilleen ja pingotan teltan pystyyn... Miten toi näyttää noin hassulta, toi yksi nurkka teltan kulmassa, johon teltta kepin pää tulee kiinni...
Sillä lailla, se on sitten revennyt tai purkaantunut tuostakin ompeleet irti. No neulaa ja lankaahan mulla ei ollut mukana, kuten ei vielä jääkaappiakaan, eikä retkituolia. Mitenkäs minä tuon korjaisin, sillä teltta ei suostu pysymään kasassa kovin hyvin yhdellä kaarella. Idea, kuorin ohutta katajan oksaa, jota punon tuon kulmanauhan ollessa kaksin kerroin läpi muutamaan otteeseen ja sulatin sytkärillä purkaantuneen kohdan yhdeksi klimpiksi. Olisikohan Hilleberg teltoissa korjaussarja tälläiseen ongelmaan, tai ehkeivät ne edes hajoa.
No tässä nyt ei ruveta kiinalaisen työn laatua arvostelemaan, toivottavasti korjaus kestää tämän reissun. Kohta hajoaa varmaan nämä iänikuiset kumisaappaat, no ei hätää, täytyy vain etsiä jostakin kumipuu, ja sitten...
Teltta on pystyssä pienistä ongelmista huolimatta, pingotan teltan etukatokseksi sadeviitan, nyt makkaran paistoon.
Asettelen risukeittimen kalliolle jonka epätasaisuuden korjaan parilla kourallisella hiekkaa kaatuneen puun juurakosta, täydellinen keittiö hienolla järvinäköalalla on valmis. Kuivaa risua on nyt saatettomien päivien ansiosta riittävästi ja jotenkin alkaa tuntua kantamani kirves turhalta. Spriipoltinta ja alkoholia en ole enään kantanut mukanani, vaan luotan siihen, että olen hiukan enempi mehtäläinen kuin kaupukilainen, jotta saan kahvini kesäisin keiteltyä vaikka vettä sataisikin. Risukeittimen sisällä on nyttemmin ollut mukana aina vähän tervasta sytykkeeksi ja alkoholia käytetään sitten taas talvella, siis poltetaan... Parit makkarat tuli paistettua, loput kaksi säästän kodalle, mutta pitäisikö vielä.
Joo, laitoimpa vielä nuudelit tulille, niin on sitten ainakin syöty hyvin. Keitin vielä kaksi kattilallisen vettä huomiseksi juomavedeksi. Ensimmäisen kaadoin puolenlitran pulloon, pyöritin muovipussiin ja laitoin makuupussin sisään. Toisen jätin kattilaan, jos... Ja ompahan aamulla kahvivesi valmiina.
Ei muuten tullut kalaa, kokeilin vempulaa muutamalla heitolla ja lopuksi vaihdoin pienen lipan, jolla ei sen suurempaa saalista.
Nyt hyppäs iso kala... Ei, vaan sehän on majava. Ui aivan tuosta leiripaikan edestä, häntäänsä veteen lyöden ja välillä sukeltaen. Kalojako hätyyttelet esille, vai onko tässä kehittymässä raja riita reviiristä, minä olen kyllä jo omani merkinnyt.
On aika käydä nukkumaan, aurinko on laskenut Sinivuoren taakse, jään odottamaan sen nousemista aamulla ja mikäli olen leiripaikkani oikein valinnut, pitäisi auringon aamulla lämmittää mukavasti telttaani ja sulatella jäätynyttä vaeltajaa.
Yöllä herään kylmän hiipiessä luihin ja ytimiin, ei ole ihan pilkko pimeää, mutta hiljaista on... Änkeän itseni ulos makuupussista ja kaivan repusta ylimääräisen aluskerraston. Kohta on taas lämmin, tai ainakin lämpöisempi, tai, no ainakin on hiljaista...
II päivä
Viiden aikaan kurkistan makuupussistani ulos, tai oikeammin työnnän vain käteni kameroineen ulos ja otan summassa muutaman kuvan. Aurinko ei ole vielä noussut, tai sitten taivas on pilvinen. En nouse vielä ylös, vaan koitan vielä nukkua.
Ennen seitsemää on aurinko jo noussut metsän ylle ja lämmittää mukavasti telttaa, tämähän käy ihan, kuin elokuvissa. Nousen ylös aamukahvin keittoon, majavakin on näemmä herännyt ja käy taas kaloja hätyyttelemään. Toivottavasti sait nukutuksi, meikäläinen kuulemma saattaa välillä vähän kuorsata...
Kokeilen taas olisiko kala syönnillään, kahviveden kiehuessa. Taitaa majava olla hätyyttänyt kaikki kalat järven toiseen päähän. Ei saalista, saisi vedet vähän vielä lämmetä ja muutenkin ilmat. Yritetty kuitenkin on.
Juon kahvin ja syön leipäpalasen juustolla, puuroakin olisi voinut keittää... En sitten keittänyt.
Mitenkähän, jos sinne vuorelle. Ottasko vaan makkarapaketin ja vesipullon mukaan tuonne ylös vai, ei kyllä mä otan koko leirin kantoon, niin nähdään miten alkaa nouseminen tuntua kantamukset selässä. Ei ihan hirveän painava ole tämä reppu, jos arvioisi niin 10-12 kiloa. Eihän useampi normaali kantaisi kalavehkeitä tuonne ylös, mutta minähän en ole kuten useimmat.
Leiri purkuun ja matkaan. Päästyäni polulle jatkuu matka huokeasti, tai olihan toi kiipeäminen aika kova. Puita oli myös myrskytuuli jonkin verran polun yli kaatanut, mutta siltikin helpompi kulkea polulla, kuin sen vieressä.
Joo komeat on maisemat, makkarat paistoin kodassa mutta söin ulkona. Tulipa siinä sitten, kun utelias on niin katseltua paikkkoja ja osuipa käteen sitten vahingossa rasia, jossa luulin tulitikkuja pidettävän. Ei ollut tikkuja vaan, geokätkö.
Ei ole saanut tuulta siipiensä alle tämä harrastus, vaikka Heliä siihen aluksi yllytin, saattoi mielenkiinto loppua jo ensimmäiseen yritykseen liian vaikealla kohteella. No onhan noita harrastuksia, pitäisköhän itsellekkin keksiä jokin uusi, vaikka alkas buddhalaiseksi. Kalastava buddhalais munkki...
Makkarat tuli syötyä ja "kirkasta" järvivettä juotua. Harkinnassa on edellen veden puhdistin, mutta vain harkinnassa ei vielä hankinnassa. Jos menee maha kuralle keitetystä vedestä, menee se varmaan myös suodatetusta. Tulee kyllä monesti juotua suoraan purosta ja joskus järvestäkin, vielä ei ole ongelmia ollut, mutta miettisin kahdesti ennen kuin tarjoaisin Helille tai ainakin keittäisin ensin.
Jos sitä lähtisi takaisin, ovat säätiedotuksessa luvanneet tuulisempaa ja sateisempaa keliä huomiseksi, eikä parannusta ole luvassa senkään jälkeen. Aluksi olin suunnitellut paria yötä mutta eiköhän tässä ole jo ihan tarpeeksi, että se siitä mehtäläisyydestä...
Alaspäin samaa reittiä, luulisi olevan helppoa. No, onhan se kevyempää, mutta liukas on tuo polku, joten paikoin oli viisaampaa astua polulta.
Täytin molemmat vesipullot purossa, enkä näe siinä mitään riskiä, vaikka ei ihan kirkasta ja sattumiakin joukossa.
Saavun polkupyörälle ja pakkaan kamat pyörän laukkuihin jättäen reppuun vain solumuovialustan. Pitäisiköhän tuohon renkaaseen ilmaa pumpata, ei tässä mitään pumpata hyttyset ovat vallanneet kostean metsän johon tuuli ei käy. Aikaisessa ne on, ei ole vielä edes puissa lehtiä niin on jo hyttyset herränneet.
Kauppa-Auto... Onkohan tuo vielä käytössä ja toiminnassa, jos ei muuten, niin voisi tuoda Heliä kauppa-autoon, kun ei ole varmaan koskaan ennen käynyt. Joo täytyypä ottaa selvää, niin vaikka pyöräillessä kävis jäätelöt tai limsat ostamassa.
Matka taittuu taas nopesti, kiitos niin harvinaisen myötätuulen. Kangasniemen ja Hankasalmen rajalla on selvä ero tien hoidossa, ainakin tänään. Hankasalmen puoli on lanattu. Ajelin puolipilvisessä kelissä auringon paistaessa selän takana, joten en käyttänyt aurinkolaseja, mutta nelivetoisen lava-auton, kiireisen postin ja paikallisen ralli leidin jälkeen katsoin viisaammaksi laittaa lasit nenälle. Aika kovasti lentää kiviä, no onhan siinä sitten hyvä ajaa lanatulla tiellä, kun vähän kovettuu ja on montut tasattu.
Täytetekstiä:
Näin keväisin on mukava huomata kuinka luonto on puhkeamassa kukkaan, uusi kasvu alkaa. Lumen alta paljastuu myös ikävämpi puoli, kun miljoonat roskat paljastuvat ja ovat näkyvillä kunnes taas ruoho kasvaa ja peittää ne. Joku ei ole moksiskaan, karkkipaperin, tupakkiaskin, kaljapullon, tai muun roskan maahan heittämisestä. Korjaan aina talteen tölkit ja lasipullot riippumatta siitä, saako niistä panttia. Roskistakaan ei panttia saa, mutta puhdas tien pientare tai järvenranta laavuineen on minusta mukava, joten kerään kyllä joskus roskiakin. Kiitos kuitenkin pantillisista pulloista ja tölkeistä... Tosta tölkistä saa taas uuden tuulisuojan retkikeittimeen :)
Kotona... Kohta on muuten puissa lehtiä, jos vain jaksaa sataa, niin ja niitä hyttysiä tietysti lisää. Seuraavaa reissua suunnitellessa.
