(19.1.2012) Aamupäivällä laitoin sukset jalkaan ja suuntasin kohti Paapaikkaa, jos vaikka kahvit saisi. Keli oli hiukan tuulinen, mutta lunta ei satanut, vaikkakin sitä ilmassa tuntui lentävän. Siis oikein hyvä keli tehdä pieni hiihtolenkki.
Latu oli auki, vaan eihän tässä ole kiire. Yksi vanhempi hiihtäjä tuli pellolla vastaan ja toivotteli huomenia. Paljonkos se kello oikein on, kun eikös se ole jo aamupäivää, no oli mitä oli, kohta se olisi jo iltapäivää, jos sitä tähän jään vielä pidemmäksi aikaa miettimään.
Ei muuten nämä sukset lipsu, sillä jyrkempikin mäki nousi suoraan hiihtämällä. No ei ne kyllä sitten luistaneetkaan, jos olisi halunnut alamäet vauhdilla laskea, ei vaikka sauvoilla olisi työntänyt vauhtia. Toisaalta on ihan hyvä, että ei pääse liian kovaan vauhtiin, sitä tällä taidoilla ja kokemuksella on melkovarmasti jalka poikki isoa mäkeä laskettaessa. Jonkin ajan kuluttua olinkin jo Paapaikan rappusilla hengähtämässä, on se vaan kovaa hommaa toi oman ladun hiihtäminen.
Kahvit sain ja niin jatkoin matkaani takaisin aseman suuntaan. Nyt oli takaisin hiihtäminen valmiissa jäljessä helpompi, vaikka alamäkiä en edelleenkään pystynyt hyödyntämään.
Tuohon, joo siihen heitän reppuni. Olin ottanut mukaani syömisiä ja nyt ne olisi aika nauttia. Edellispäivänä paistamani lihanpala, lisukkeeksi riisiä herneillä, paprikalla ja maissilla. Normaalistihan söisin ensin ja joisin sitten vasta kahvit, mutta tällä reissulla olin jo kahvit juonut, joten syödään nyt sitten sen päälle.
Alkoholi leimahti palamaan ja lumi alkoi sulamaan kattilassa. Kaatunut puu juurineen antoi pientä tuulensuojaa, vaikka ei tähän metsikköön tuuli niin käy, kuin tuonne vaikka pellon reunaan. Kattilan pohjalle on nyt sulanut pieni määrä vettä, joukkoon kaadan lihanpalan lisukkeineen.
Pillimehun olen laittanut villasukan sisään, no eihän se kovin lämmintä ole, mutta ei kyllä jäässäkään. Kattilassa on vesi alkanut kiehua ja niinpä laitan pillimehun kattilaan riisien joukkoon lämpiämään. Kohta huomaan ottaa pillin muovi suojineen pois tetrapurkin kupeesta. Vain todelliset eränkävijät juo pillimehua, sori Heli, ostan sulle uuden...
Hyvää on ja pillimehu maistuu lämpöisenä hyvältä, kuin aikoinaan ala-asteella hiihtokilpailujen jälkeen. Muistaakseni silloin hiihdin edellisen kerran... Hiukan on ollut taukoa hiihtämisessä sitten ala-asteen, vaikkakin tulihan sitä viime vuonna kokeiltua muutaman kerran.
Vielä olisi jatkettava matkaa, ennen kuin olisin kotona. Onhan tämä kolme kertaa vuodessa hiihtävälle ihan mukavaa puuhaa välillä, vaikka ei allekirjoittaneesta aktiivi harrastajaa hiihdon saralla varmasti tule. Minä kun siellä matelen ladulla armeijan toppapuku päällä, reppu selässä, kännykällä kokolailla jatkuvasti kuvaten, sopivaa kahvin keittopaikkaa etsien. Niin, että jos ompi jollakin kiire, niin koitan väistää...
Viimein kotona, huomenna en kyllä hiihdä.
