Kello kävi jo reilusti yli aamun, eli jos nyt tarkennetaan, niin yli kahdeksan. Vaan nythän ollaan menossa kalalle, joten kellolla ei olisi merkitystä. Sumua oli reilusti ja tunnelma järvellä oli aavemainen, tuulen siirrellessä paksumpia sumumassoja järvellä, kuin shakkinappuloita. Aurinko oli jo noussut hyvän aikaa sitten, vaan vielä sillä oli töitä tuulen kanssa sumun hälventämisessä.
Rannalla yritin tähyillä vastakkaiselle puolelle, mutta sumua oli vielä reilusti. No onki käteen ja muutaman heiton kerkesin siinä heittämään, kunnes takanani kuului askeleita. Sieltä saapui Suurpetokalastaja, siis tuleva sellainen.
Siinä ei turhia höpötelty, vaan onki käteen ja siitä se lähti. Itselleni kaivoin repusta Helin vaalean punaisen umpikelan jolla allekirjoittanut saisi tänään pärjätä. Ja miksi ei pärjäisi.
Kiersimme jo maineikkaalle kalapaikalle, josta olisi tarkoitus saada päivän ensimmäinen hauki. Niin haukea oltiin tultu pyytämään ja jos oikein satumainen flaksi käy, saadaan sellainen ylöskin. Tästä on saatu monet kalat ylös ja heitän malliksi ruohikon reunaan. Umpilela valittaa öljyn puutetta, joten kastan sen voitehista vanhimpaan ja ääni hiljenee.
Kato nyt nappas! Ei pysyny, totesin väistäessäni uistinta, jonka hauki laski suustaan lennättäen sen kohti kalastajia. Nyt oli Suurpetokalastajan vuoro. uistin lenti aivan ruohikon reunaan ja alkoi hiljainen kelaus... Iski, vaan ei pysynyt muutamaa sekunttia pidempään. Sellasta se on joskus. uusi yritys ja vielä yritti hauki ruohikossa vempulaa suuhunsa hotkaista, ei pysynyt nytkään.
Enään ei hauki yrittänyt ja jatkoimme 9-tien vierustaa ja sen ali. Hiljaista on ja lämminkin, aurinko ja tuuli ovat saaneet sumun hälvenemään. Nyt lähdetään syömään, ajetaan laavulle paistamaan makkaraa.
Kohta kärysi makkara nuotiossa ja olipa risukeittimessäkin tulet kahvia varten, niin kaakaota juotiin myös. Venepaikalla mulahteli hauki muutaman kerran ja kyllähän sitä oli yritettävä. No ei ottanut tämä yksilö kiinni, kasvaapahan isommaksi.
Vielä yritettiin muutamista paikoista ja tultiinpa lopuksi takaisin samaan paikkaan, jossa aamulla oli hauki yrittäny muutaman kerran. Oltaisiin tultu nopeamminkin, mutta joku on laittanut ensin kolmenkympin ja sitten kahdenkympin rajoitukset, joten ei ihan täysiä uskallettu polkea.
No, jäi hauki saamatta tällä kertaa, joten haettiin jäätelöt SIWAsta, niin yllättävän läheltä. Aamuisesta sumusta ei ole jäänyt jälkeäkään, eikä moni sen olemassaoloa ole edes nähnyt. Nyt aurinko paistoi, kuin keskikesällä konsanaan ja jäätelö tuntui oikealta valinnalta näin reissun lopuksi. Jatketaan tästä toisen kerran, kiitoksia.
