Keväinen vaellus pyörällä

(20.5.-28.5) 9 päivää, 8 yötä, paahtavaa auringon paistetta, tauotonta vesisadetta, jäätäviä öitä...

I päivä

Pakkailin reppua ja mietin mitä jättäisin kyydistä, otso reppu oli täynnä, jo pelkästä ajatuksesta. Kun totuttelee ajatukseen, että kaikkea ei aina tarvitse olla mukana, saattaa pian huomata tarvitsevansa juuri sitä, ja keksivänsä miten tulee toimeen ilman. En taida tässä alkaa reppuani avaamaan, sen vain totean, että hyvin kaikki sopi mukaan. Polkupyörällä kulkiessa, olisi tietenkin hienoa jos olisi oikeat pyöräilylaukut, vaan nyt mennään näillä. Teltta on nyt mukana, viime kerralla sitä eikä makuupussia ollut.

Suuntana olisi jälleen tutut maisemat, Laukaa, Höytiä. Mitään ei ollut tarkasti suunniteltu ja reitti noudattaisi jo hyväksi todettua. Aikatauluja, niin niitä ei olisi, tai jos onkin, niitä ei tarvitsisi noudattaa. Torstaina 20. päivä oli lämmintä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, siirsin lähtöä iltaan. Olisi mielyttävämpi polkea hiukan viilenevässä illassa, kuin polttavassa auringon paahteessa päivällä, joten pyörä lähti käyntiin 18:30.

9-tien varella polkiessani aloin miettimään sitä vaihtoehtoista reittiä, kahden tukkirekan pyyhkäistessä ohitseni, aivan käsinkosketeltavan läheltä. No se vaihtoehtoinen reitti löytyisi paluumatkalla, ajattelin ja vedin pyöräilykypärän remmiä tiukemmin kiinni. Valistus ei ole mennyt hukkaan, tosin omalla kohdallani sen antaja, kun on oma lapsi, se jotenkin kolahtaa paremmin päähän. Niinpä tuli allekirjoittaneellekin kypärä pyöräilyä varten ostettua, tosin vain jonkun vanha käytetty kirpputorilta ja maksoi euron, mutta Heli oli mielissään. Hiukan vaatii totuttelua, vaikka saattaakin olla ratkaiseva tekiä onnettomuudessa. Eiväthän kaikki käytä edes autossa vöitä, saatika turvavälejä, jonka kyllä hyvin huomasi tienvarressa polkiessa ja tietä ylittäessä. Nyt on kuitenkin oma pää suojattu, ehkä.

Keli ei ainakaan vielä alkanut viilenemään, Niemisjärven kohdalla meinasi tulla oikein hiki. Saarilampi, täällähän sitä tuli viimeksi jäisiä makkaroita järsittyä... Nyt ei nälkä vielä vaivannut, vain ryyppy murheeseen ja matkaa jatkamaan. Meinasin ehtiä Tarvaalaan kirkkoniemeen ennen auringon laskua, juuri ja juuri. Vaikkakaan niemenkärkeen aurinko ei enään osunut, oli ajoitus loistava ja tyyni Kuusvesi tarjosi laskevan auringon hämyssä mieleenpainuvan maiseman.

Kalastaakin voisi, vaan ei taida viitsiä, olihan kellokin jo 22 saapuessani laavulle. Samalla sain huomata siellä olevien kamppeiden kuuluvan, "mahdollisesti" kahdelle naiselle, jotka näin aiemmin rannalla. Niin tai näin en hakenut seuraa edes juttu sellaista, vaan pystytin teltan hiukan syrjempään ja kaivoin ruisleivän ja juustokabanossin iltapalaksi. Kävelin rantaan ja istuin kivelle... Tänään en muuta tarvitse.

II päivä

Aamulla, hyvin nukutun yön jälkeen n. klo 5 heräilin auringon lämmittäessä teltan kuvetta. Voi vitsi, tää on just sellasta, kun aina pienenä tyttönä. Ravistelin unihiekat silmistä ja nousin katsomaan onko toisessa leirissä elämää. Kamppeet jotka laavulla luulin naisten olevan, olivatkin kahden kala jannun kamppeet. Rantaan kävellessäni, vaihdoin muutaman sanan kaverusten kanssa ja kyselivät että olivatko pitäneet yöllä meteliä tullessaan kalalta. -No eipä juuri, vaikkakaan eihän sitä kuulematta voinut olla, taisi olla puut vähissä ja kirves liian lähellä. Kyllä nukkuttua sain. Olivat pojat veneellä liikkeellä, lähteneet Laukaan satamasta jne. Eivät ollet mitään saaneet, tai ainakaan mitään kehumisen arvoista, kun eivät retostaneet. Pakkailivat nopeasti kamppeensa ja lähtivät veneellään jatkamaan matkaa.

Aamukahvit on juotava ja pala ruisleipää makkaralla syötävä. Taidan laittaa vielä nuudelit soijarouheella, niin on ainakin tukeva aamiainen. Sitten täytyy käydä kastamassa siima, muutama heitto virrassa, sikäli kun se rannalta onnistuu. Mitään en saanut ja yrityskin taisi olla aika laimeaa. No nykyään se kalan saalis ei ole enään se tärkein asia, eikä enään myöskään se kalastus. Niin aivan, 20 heittoa riittää, ja sitten voidaankin rentoutua maisemien ja hyvän ruuan parissa. Ei tule enään mieleenkään lähteä kalalle 6 tunniksi tai edes 3 tunniksi vaan nykyään kokeillaan josko tuossa olisi ruokakala, jos ei niin sitten makkaraa. Puoli - tunti on sopiva aikajana niin sanotulle kalastukselle, loppuaika käytetään muiden askareiden parissa, tai jouten.

Nyt sen kalastuksen lopetti pakottava tarve, olisi nimittäin käytävä paskalla. Huussi, oli kuusten varjossa ja hyvin siistissä kunnossa, vain Aku Ankka puuttui. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, onneksi vessapaperi ei ja nyt olisi aika jatkaa matkaa. Teltta kasaan, roinat reppuun, viimennen tarkistus, että kaikki on mukana. Poikien nuotio on myös sammunut, itse keittelin kahvit ja ruuan alkoholilla, joten siitä ei tulisi ylimääräisiä huolenaiheita. Matka jatkuisi Peurunkajärven rantaan, jossa majoitus tapahtuisi mukavasti omakotitalossa.

Laukaan kirkolla kävin kyselemässä puhelimeen uutta akkua. Pahaksi onneksi oli viimeinen käypä versio myyty aamulla, mutta jäipä käteen kuitenkin Nokian puhelimeen tarkoitetun laturin pään muutos kappale, "laturisovitin" lukee kassakuitissa. Hintaa moiselle viidensentin johdolle, päissä liittimet, oli huikeat 8,- euroa. Nyt saan ladattua puhelimen aurinkovoimalla... Ensivuonna varmaan ydinvoimalla. Tuli tuossa samassa yhteydessä retkikeittimen kanssa, tilattua SolarStrap jolla pitäisi voida ladata puhelimen akku täyteen. Itse maksoin laturista Ulkoilukauppa.com verkkokaupassa n. 35,- euroa ja tietenkin nyt oli jo mainos että 20,- euroa DNA kauppa. Ei ole vain joidenkin etuoikeus kärsiä juuri ostamansa tuotteen hinnan alennus seuraavalla viikolla, vaan se on luonnonlaki.


Vene on kääntämättä, joten ympäri ja pikainen huuhtelu. Moottori paikoilleen, toivottavasti on pysynyt. Pieni koeajo ja myöhemmin vähän pidempi sillä erotuksella, että on tulppaavain mukana ja virveli. Sitähän voi vetouistella moottorilla niin palaa vanha polttoaine pois. Kalaa en vetouistelulla saanut, mikä ei suuresti yllättänyt. Toisilla oli parempi onni, vaikkakaan ei katiska ja verkkokalastuksessa mitään onnea tarvita. Päästään kalan makuun ahvenilla ja yhdellä hauella.

Mitäs, mitäs. Paistaisiko halsterissa vai miten? Fileeksi vain ja kalapullia vääntämään, tosin tänään niitä ei paisteta. Laitetaan fileet suolaan jääkaappiin ja huomenna kokeillaan minkälainen sipulikeitto on sekaan laitettava. Nyt kuitenkin paikkakunnan paikalliseen juomaan yksi, tai okei, kaksi huurteista olutta. Pyörä kulkee hyvin ilman ylimääräistä painolastia telttaa ja reppua.

III päivä

Aamulla, ei ihan niin aikaisin, otin myllyn kaapista ja jauhoin kalat. Se mitä siihen taikinaan tuli, ei pysty ihan varmasti muistamaan, mutta varmasti kaikkea mitä kaapista löytyi. Tein varulta vielä tavallisia lihapullia, kun makuasioista ei voi kiistellä. Hellaan tuli ja pullien paistoon, lämmintä touhua vaikka nyt ei aamusa hirveän kuuma ole.

Ilalla oli vietävä verkot järveen ja niitä olisi sitten aamulla päästävä katsomaan... Jaa a. Yhdet synttärit täytyy käydä vielä katsomassa, saunomassa ja tulihan sitä muutama olutkin juotua, niin että ei ihan aikaisin aamulla, niitä verkkoja.

IV päivä

Niinhän siinä kävi, että kun häkä menee päähän, ei aamulla tahdo ylös päästä. No verkot oli jo haettu ja saaliskin jaettu. Kalsaripäivähän siitä sitten tuli, vaikka ei niitä montaa vuoteen sovi. Kalapullat on krapulassa ihan hyviä.


V päivä

Matka jatkuu kohti Uuraista, tarkemmin Höytiää. Olen haalinut porukkaa kasaan ja niin matka jatkuu kahden pyöräilijän voimin, kohti kalaisampia vesiä. Matkalla pysähdyttäisiin vielää ottamaan legendaarinen matkanjohtaja mukaan, mutta siitä tuonnempana. Vielä aamulla satoi vettä ja vieläkin on taivas aivan pilvessä, kuitenkin lähdimme polkemaan n. klo 13:30. Nyt mukaa pakattiin lisäksi makuupussin alustat ja sadevaatteet, lisäksi laitoin pyöräni ohjaustankoon korin johon sadevaatteet hyvin sopivat. Niin ja telttahan pitää vettä niin hyvin, että otimme mukaan vielä palan kirkasta rakennusmuovia. Kamat on, kuin suoraan jostakin 70-80 luvun retkeltä, yhtä kirjavat ja mukavat.

Vehniälle päästyämme turvallisesti 4-tien yli, alkoi aurinko pilkahtelemaan pilvien välistä. Nyt olisi hyvä maistaa vettä janoonsa, mutta kun, tulin jättäneeksi omat vesipullot Laukaaseen autotalliin. Siis ei mitään uutta. Onneksi kaverilla oli vettä, jota saattoi hieman maistella. Varma olisi että, jossain vaiheessa tulisi jano, mikäli aurinko alkaisi oikein porottamaan.

Ja löytyihän se kirkasvetinen puro, jonkin matkaa ajettuamme. Join hyvällä janolla ja täytin lopuksi yhden pullon mukaan, siis kirkastahan se oli, muovipullo on vain hiukan samea...

Se auringon porotus, se kyllä nyt jonnekkin katosi ja taivas oli jälleen tummumassa. Sadevaatteet oli siis oikea lisä varusteisiin, Tosin laiska kun on, ei tullut sadehousuja laitettua vaan pelkästään takki. Housuthan siinä vähän kastu, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Yhdessä isommassa alamäessä keskittyminen ajamiseen kuitenkin herpaantui sen verran, että korjausliikettä tehdessäni tipahti reppu, muovi ja makuupussin alusta pyörän tarakalta, roikkuen kuminauhan varassa pyörän sivulla. Onneksi ei heittänyt pyörää nurin, oli nimittäin tienpenkalla aika kerkeaa kalliomurskaa. Jos tämä herpaantuminen nyt sitten johtui kosteista housuista, niin kai se sitten häiritsee.

Viimein perillä mummolassa kellon ollessa n. 17:30. Kamat rapulle ja sadevaatteet kuivumaan. Retkenjohtaja odotteli jo kärsimättömänä. Tänään ei ajettaisi enään metriäkään, vaan ohjelmassa olisi ulkosaunan padan nuohous ja kompostin kääntö. Ei siinä mitään arpaa vedetty, mutta allekirjoittanut sai talikkohommia. Jännä homma, tässäkään talossa ei lehmiä ole ollut enään vuosikymmeniin ja siltikin paska haisee, vai tulisko haju tuosta käymättömästä kompostista.

Pienet askareet tehty ja on aika lämmittää sauna. Mitenkäs se vastaan tehtiin se panta? Liekö tuolla väliä, eihän siinä lehdet pysyneet kuin hetken, mutta tuoksu oli koivuinen.

VI päivä

Retkenjohtaja tuli aamulla herättelemään, että eikös sitä nousta ollenkaan. Keli vaikutti poutaiselta ja lämmintäkin oli hiukan. Aamupuuro keitettiin ja joukkoon heitettiin edellis kesän mustikoita pakkasesta, vai oliko ne sittenkin kesän -89? Kaikille maistui ja kamoja alettiin keräämään kasaan.

Ensimmäinen pysähdys olikin jo aivan heti kohta, kun kaupan pihaan kurvattiin. Tästä otetaan "vähän" evästä, eli parit makkarapaketit, ruisleipä, sinappia, kahvia, perunamuusia, riisiä, tupakkaa, 6 ploa keskikaljaa ja jotain mitä en muista. Niin, retkenjohtaja arveli varmaan, että olutta ei ollut riittävästi ja haki vielä muutaman itselleen lisää. Kaupassa kun kauppias kyseli minnekkäs matka vie, kerrottuamme matkastamme kyynämöisen rantaan Hietasaaresta hiukan eteenpäin, kunnan uimarannan läheisyyteen jossa olisi myös laavu. Niin ainakin siinä uskossa olimme, - jaa, ei teillä ainakaan ruoka tule loppumaan. Oli kauppiaan kommentti ja mietteliäänä, että laavu...

Mihinkä nämä kaikki ruoka oikein sopii ja että, kuka ne kaikki syö. Meillä ei todellakaan tulisi olemaan ruuan puolesta pulaa, varsinkin jos vielä kalaa saataisiin. Ilma oli hiukan lämmennyt, vaikkakaan mikään lämmin ei ollut. Takki pysyi visusti päällä ja lämmin oli, kun tasaisesti taivallettiin, välillä piti taluttaa, minä enemmän kuin muut.

Laavu, täällä mitään laavua ole. Sen varmaan kauppias tiesi, muttei sanallakaan vihjannut. Nyt on vain ensin puettava pitkät kalsarit jalkaan, pipo päähän ja käsineet käteen, kyllä niin kylmästi järveltä puhaltaa. Kävellään kierros ja tutkitaan opasteet. Samalla vähän päänvaivaa aiheuttaa puuttuva laavu, jonka varaan majoittuminen oli laskettu. Puita oli kuitenkin nuotiopaikalla, eli oli tässä joku aikaisemminkin ollut, vain se laavu puuttuisi. Oma telttani oli yhdelle aikuiselle ja lapselle, joten siihen ei kolme aikuista miestä sopisi, eikä suostuisi.

Vaan kokeillaanpas sitä kalan syöntiä ja mietitään sitä majoitetta sitten myöhemmin. Jos vaikka ruokakalaa saataisiin niin olisi sit... Sieltähän se ensimmäinen nousikin. Taidan lähteä laittamaan riisit kiehumaan.

Kohta on kala suomustettu ja suolistettu. Näin pienet on syytä paistaa kokonaisina, niin jää jotain syömistäkin.

Riisin kiehuessa saadaan ritilälle toinenkin hauen toppelo. kyllä näillä jo nälkä lähtee, kunhan on vain riittävästi riisiä. Syötyämme on aika miettiä majoitus ongelmaa ja eihän se mikään ongelma ole, on vain eri vaihtoehtoja.

Rakennetaan oma laavu. Meillähän on mukana muovia 3,5-3m kyllä se riittää sateen pitämään loitolla. Ensin etsitään pitempiä rankoja ja oikeastaan kaikki mitä löydetään on käyttökelpoisia. Pystystä ei oteta vaan kaatuneet ja melkein vielä kovat kelpaavat. Ja sitten retkenjohtajan ammattitaito alkaa näkyä. Missään ei ole kirvestä, sen on varmaan edellinen suutuspäissään heittänyt järveen, mutta ei hätää retkenjohtaja kaivaa repustaan retkikirveen ja homma jatkuu, muutama naula löytyy ja hetkessä on laavun runko kasassa. Nyt vain muovi päälle.

Harjakaisia vietetään makkaraa paistaen ja yhdet oluet juoden. Makkarat oli hyviä, vaikkakin retkenjohtajan tapauksessa jokin ei maistunut.

Kalalle lähdettiin vielä illalla, kelin hieman parantuessa. Aurinko alkoi paistamaan ja järven toisella reunalla satanut vesi, muodosti järvelle sateenkaaren. Olimme löytäneet aarteen. Ilma suosi nyt meitä ja ottamani kuvat olivat kuin postikortista.

Yksi hauki eksyi taas uistimeen ja siitä laitettiin pientä iltapalaa. Kokeiltiin miten onnistuisi loimu hauki. Toinen sipulilla ja katajalla, toinen sitruunapippurilla ja katajalla.

Kalat valmistuivat hiljalleen ja aurinko alkoi laskea, kunnes painui kokonaan horisontin taakse. Mihinkäs meillä on tässä kiire, ei mihinkään.

Nukkumaan käytiin vasta joskus puolenyön jälkeen, kuun loistaessa ja usvan noustessa järvelle. Selkeä taivas tietää kylmää yötä, mutta että lähellä pakkasta oli lämpötila, kuultiin vasta kaupalla seuraavana päivänä. Teltan olin vetänyt laavun reunan alle, jolloin sateesta ei olisi vaaraa. Toiset sopivat nukkumaan laavualla makuupusseissa. No, kun lämpötila laskee lähelle nollaa, ei kesämakuupussi ole se kaikkein mukavin nukkumisen kannalta. Se on varma, että kaikkia paleli yöllä ja kun unen saa 15-30 minuutin erissä ei ole aamulla oikein levännyt olo.

VII päivä

Aurinko alkoi nousta vähän neljän jälkeen, joten emme paljoa nukkuneet. Toisaalta tulet tehtiin nopeasti ja siinä lämmiteltyämme, alkoi kahvihammasta kolottaa. Tai siis hetkinen, retkenjohtaja vaihtoi äsken muutaman sanan ja nyt nukkuu taas. Eli taitaa olla kokemuksen puute, sillä kohta laitettuani toisen makuupussin retkenjohtajan päälle alkoi kuulua tyytyväinen kuorsaus. Kyllähän se olisi itsellekkin uni vielä maittanu, kun tuli nukuttua vain noin neljä tuntia. Siinä mitään nukuttu, torkuttiin ja hytistiin, nukutaan sitten päivällä päikkärit, kun tarkenee ja retkenjohtajalla eikun kuorsaus kovenee.


Kahvi on kohta valmis ja aurinkokin on noussut puiden yläpuolelle. Sumu peittää koko järven, vesilinnut lentävät joko sokkona, tai ulkomuistin perusteella. Siltä se ainakin näytti, kun ne kaarsivat sumun keskellä kohti vedenpintaa.

Järvi on vielä aivan tyyni, kun käymme kokeilemassa vieläkö hauki nappaa. Isojahan saamamme hauet eivät ole, mutta tuleepahan syötyä kokonaan ja otettua vain omiin tarpeisiin. Sainpahan minäkin sen reissun ensimmäisen ja aamiaisella syödään taas haukea.

Rannalla näkyy liikettä. Retkenjohtaja on herännyt, soitan puhelimella, hälyttää.
- Huomenta.
- Huomenta, oliko kylmä nukkua?
- Vähän.
- Siinä on keitin puun nokassa ja kahvipussi jossain siinä lähellä.
- Täytyy kattoa.
- Tullaan kohta rantaan ja laitetaan sitten aamupalaa.
- Ok.

Laitoimmen tikkuhaukea ja perunamuussia soijalla höysettynä. Hauen söimme lopuksi, joka oli saanut viimeisen silauksen hiilloksella. Kalaa on nyt todistettavasti saatu joka ruualle, joten ruuasta ei ole ollut pulaa. Parempi yltäkylläisyys, kuin ainainen niukkuus. Syötyämme päätimme lähteä takaisin kohti "sivistystä". Nukuttu, tai nukkumatta jäänyt yö, sai ainakin retkenjohtajan vakuutumaan oman sänggyn paremmuudesta. Eihän täällä palelemassa tarvitse olla ja niin yhteisellä päätöksellä pakkaamme kipsut ja kampsut.

Laavun kehikko jätetään paikoileen tulevaisuuden esihistoriallisia tutkimuksia varten, tai jos ensiyöksi paikalle eksyy jokin porukka siinä uskossa, että täällä on laavu, niin ei pety niin pahasti, kuin vain katto puuttuu.

Kohta perillä, kaupan ohi, mäki ylös ja siinä kohta seisoo mökki. Puut on kannettu sisälle jo ennen reissuun lähtöä, joten nyt oli helppo laitta hellaan tuli, keitellä kahvit ja kohta laittaa syömistä. Makkarapaketti on jäänyt reissusta syömättä, saatiin liian paljon kalaa. Niin nyt se on viimeistään syötävä. paistan makkarat pannulla lihapullien kera ja keitämme pari pakettia nuudeleita. Kaikille maistuu ja kohta on kylläinen olo.

Illemmalla lämmitän ulkosaunan padassa vettä ja käyn pesemässä vaatteita ja samalla itsenikin. Kun matkalle ei ole liiemmin ottanut vaihtovaatteita on aamulla mukava laittaa puhdasta ylle. Nyt ei nukkumattia tarvitse houkutella, edellis yöstä käyttämättä jäänyt unihiekka on vielä hyvin tallella.

VIII päivä

Tänään on tarkoitus ajella takaisin laukaaseen. Huomenna Hankasalmen asemalle. Aamukahvit juodaan rauhassa ja myöhemmin laitan ISOJA perunoita kiehumaan. Ruskea makkarakastike on aina varma valinta perunoille. Netti on tärkeässä roolissa tämänpäivän elämässä, kuten kuvasta näkyy, se ei poistu edes ruokailun ajaksi.

Nyt erkanee tämän ryhmän tiet, retkenjohtaja toivottaa hyvää matkaa ja tervetuloa uudelleen. Lähdemme jälleen kahdella pyörällä paluumatkalle. Ajamme Kuikan Lavan ohitse tikkakoskelle Jyväskylän maalaiskunnassa. Polttoaineen hinta on aina hyvä puheenaihe ja niin nytkin, se käy hyvin täyte jutuksi tälle tekstille.

Poikkeamme Tikkakoskella Kasinhäntään joka myy armeijan ylijäämä tuotteita. Kuten kuitissa lukee, "Materiaali on hylättyä eikä sovellu alkuperäiskäyttöön. Emme vastaa aiheutuneista vahingoista. Ostin kompassin, eli jos eksyn, kun eksyn, en voi valitta ostamani kompassin toimimattomuudesta. Selvä.

Tikkakosken jälkeen ylitämme 4-tien. Jonkin aikaa ajettuamme, kurvaamme aukon reunaan tien vieressä ja keitämme kahvit. Polttoaineen annostelu taitaa onnistua rutiinilla vasta sitten, kun 500:s pannullinen on keitetty. Nyt kahvia keittäessä, poltin sammui juuri, kun porot oli kattilaan laitettu. Sekoitus ja juomaan, oliskohan hiukan laimeeta, eli onko kahvin vielä kiehahdettava jotta lopputulos olisi vahvempi. Niin olen ainakin aikaisemmin tehnyt. Nyt mennään näillä.

Jälleen Peurunkajärven rannassa. Matka meni yllättävän helposti, ja niinhän se alamäkeen yleensäkkin. Syötyämme, oli aika matkustaa ajassa taaksepäin ja kaivaa vanhat albumit esiin. Muutaman valokuvan ajattelin koneelle skannata, jos vaikka jotain käyttöä joskus. Muistelmiin oli hyvä päättää tämä päivä.

XI päivä

Porukka hajoaa entisestään, jatkaessani yksin matkaa kohti kotia. Kello oli herättämässä varttia vaille kuusi 05:45. Taas ennen kellon soimista ylös sammuttamaan herätys, ennen sen soimista. Mitä hyötyä on herätyskellosta, jos siihen ei koskaan herää? Juotuani kahvin ja syötyäni pari leipää, laitan heti muutamat eväsleivät makkaroineen ja juomineen reppuun, etteivät unohdu. Pyörä näyttää taas kevyemmältä ilman koria sadevaatteineen, teltan muovia ja makuualustaa. Keli oli pilvinen vaikkakaan vielä ei satanut, jos säätiedotus olisi pitänyt paikkansa, olisi sadetta luvassa vasta puolenpäivän jälkeen. Lähtö klo 7:00.

Säätiedotus oli varmaan oikeassa, kelit vaan reistaa, sillä sade alkoi päästyäni kirkonkylän ohi ja Liisanniemen sillalla sade oli tosiasia. Olin jättänyt laina sadeasun pois matkasta, ettei sitä tarvitse erikseen palautella. Juu, tuleepahan testattua miten sateessa nämä kamppeet toimivat.

Sade ei yltynyt aivan oikeaksi sateeksi, tai siltä se ei ainakaan tuntunut ja välillä oli jopa hetkiä, että ei satanut. Onneksi olin aamulla laittanut aluskerraston päälleni, se auttoi sen, että vaikka satoi melkein taukoamatta, ei kylmä päässyt missään vaiheessa vaivaamaan. Oikeastaan matkanteko oli nautittavaa viileämmän ilman takia, eikä sade haitannut. Jos haluaa aina välttää sateen, tai pelkää vettä, on parempi pysyä kotona.

Simunassa pysähdyin linja-autopysäkille syömään leipää, nyt ei huvittanut pitkiä pysähdyksiä tehdä, vaan heti kohta olisi jatkettava matkaa, jottei kylmä pääsisi yllättämään. Tasainen vauhti varmistaisi lämpimänä pysymisen, vaikka vielä ei vaatteet olleet aivan märkinä. Jokatapauksessa matka sujui huokeasti, eikä aikaakaan, kun olin Niemisjärvellä.

Nyt ajattelin ajaa mieluummin vaihtoehtoista reittiä, ettei tarvitsisi ajaa 9-tiellä veden lentäessä. Niinpä jatkoin ilmeisestikkin aivan oikein pieniä teitä, jotka mukailivat isoa tietä. Yhdessä kohtaa vaihdoin 9-tien toiselle puolelle ja matka jatkui, kunnes olisi ollut mahdollisuus ylittää junarata. En ylittänyt, oli turhaa ruveta remuamaan kamppeita ja pyörää penkan yli, kun 9-tietä ajamalla ei matkaa tulisi 800 metriä enempää. Hyvin onnistuin välttämään valtatiellä ajamisen ja hyvä tietää jatkossa.

Viimein kotona klo 12:00. Ei ollut paha reissu, vaan oikein tapahtumarikas ja kyllä tätäkin juttua kirjottaessa, ei kaikkea voi muistaa, eikä millään jaksaisi kaikesta kirjoittaakkaan. Tällainen tarina nyt, seuraavalla kerralla jotain muuta. Kielioppi virheet, voi valittaa auringonlaskuun, niitä varmasti löytyy. Nyt kuppi kuumaa kahvia ja sokerimunkki, päälle päikkärit. Kohta Heli tulee koulusta ja sitten se tarina vasta alkaa... Homenna nimittäin kalalle.