Siinä sitten samalla ruokaa laittaessa tuli idea, että voisihan sitä muutaman ahvenen siivota ja pannulla voissa paistaa jauhoissa pyöritettynä. Niin tässä vaiheessa en ollut vielä tietoinen niistä isommista ahvenista, jotka siis roikkuivat ulkona muovipussissa, joten siivosin mukamas isoimpia kissalle tarkoitettuja altaasta... No, sanottakoon puolustukseksi, että pieni ahven on helppo syödä kokonaisena. Jos nyt muutaman maharuodon pois pongaa, Helikin söi pyrstöstä alkaen.
Heli halusi, että jätetään muutama elävä ahven altaaseen uimaan. Niinpä altaaseen uutta vettä ja niitä oli hauska seurata, kiusata. Aamulla oli yllätys, kun yksi kolmesta ahvenesta oli hengissä ja ajattelin että onpahan tuoretta kalaa kissalle. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että kissa sai purkkiruokaa ja Helin toimesta alettiin roudaamaan ahventa takaisin järveen. Joo kyllä se ihan vakavissaan oli, vaikka ei se siltä aluksi tuntunut ja kyllä kissakin sen olisi varmaan mieluusti syönyt. Mutta Heli oli päätöksensä tehnyt, se pitää laittaa takaisin kotiinsa.
Pappan ei auttanut muuta, kuin katella kaira olalle ja lompsia jäälle tekemään reikä ahvenen pelastusoperaatiota varten. Kohta Heli juoksi takaisin sisälle hakemaan ahventa ämpäriin ja sitten juoksujalkaa takaisin jäälle. Sinne meni...Eihän siinä, onhan se hyvä, että pideään kalakannoista huolta, vaikka ei se taida näin oikein onnistua. Mene ja tiedä, onpahan hyvä mieli.
