Peurungan (Lota lota)

(24.2.2009) Peurungalla verkkoja nostettaessa, oli yllätys positiivinen kun saaliiksi saatiin 4 madetta (Lota lota) eli matikka.

Kokoluokka oli alle kilonpainoista, mutta muuten ihan syömäkelpoista kalaa. Kutu ajoittuu tammi-maaliskuulle, joten talteen saatiin myös mäti. Pappa nylki saaliin ja allekirjoittaneelle jäi mädin talteenotto ja käsittely.


Normaalit toimenpiteet:
- ensin veitsellä mätipussit tyhjäksi.
- huuhtelu ja kuivaus liinan avulla.
- pakastus sopivissa kerta annos pusseissa.

- Myöhemmin sitten pakkasesta otettu mäti suolataan ja joukkoon lisätään maun ja mieltymyksen mukaiset mausteet, sipuli, ym.


Paluu meneisyyteen...
Illalla oli vielä keitettävä kattilassa yksi made, siis vettä kattilaan johon made kokonaisena, joukkoon vielä suolaa. Siinä ei paljon rasva tirise, eikä mausteilla hienostella, kalan valmistajana kun toimi pappa. Tuohan rupesi näyttämään ihan vanhan hyvän ajan kalakeitolta, vain perunat joukkoon ja se olis siinä. Sanottakoon nyt vielä loppuun että, on siinä pieni ero, miten sen kala haluaa valmistaa. Vanhaan hyvään tapaan, johon allekirjoittanut on myös oppinut, tai sitten jotain ihme piperrystä ravintolatyyliin viher, ja valkopippureilla, ym, johon allekirjoittanut on myös oppinut. Ei siinä mitään. Kyllä pippuri on kalan kanssa ihan hyvää, mutta tähän tilanteeseen en olisi voinut kuvitella alkusalaattia, tai että lisukkeeksi olisi ollut punaviinikermapippuri-kastike beibi-porkkanoilla, istuessamme saunan jälkeen keittiössä syömässä madetta ala pappa.
Ja sitten paluu takaisin nykyaikaan...

Siispä, kokeilkaapa joskus kotonakin syödä kala kalana, eikä pelkästään eräreissuilla, ja syödään ne ravintolan A la Carte -annokset sitten siellä ravintolassa, ja kotona, kun vanhankansan ihmiset eivät ole näkemässä.
...

Lumilinna

(14.-15.2.2009) Lumilinnaa alettiin tehdä jo lauantaina, Heli kyllä totesi aamulla, että ei tästä nyt mitään tule, kun tää lumi ei ole märkää ja into lopahti heti. Kerrottuani sitten Helille, miten saadaan linna rakennettua, vaikka ei loskalunta olekkaan, oli usko lumilinnan valmistumiseen palautunut. Niinpä kasasimme lauantaina takapihalle ison kasan lunta jota pakkasimme ja tiivistimme, tai minä kasasin ja heli pakkasi laskemalla mäkeä kasasta.

Illalla aloimme tehdä jäälyhtyjä, joita voisimme asetellla lumilinnaan ja laittaa pimeän tultua niihin kynttilät palamaa. Kerättiin joutilaat ja ehjät ämpärit, jotka täytettiin vedellä ja jätettiin yöksi ulos jäätymään.

Sunnuntaina ei sitten keritty katsoa aamulla lastenohjelmia, Helillä kun oli kiire kaivamaan. Suunnitteltuamme mistä kaivetaan ja miten, Heli oli innokas kaivamaan.

Lumikasa oli jäätynyt yön aikana kovaksi ja sitä oli paikoin jopa työlästä kaivaa, isi saikin kaivaa avuksi, vähän sieltä ja täältä, Helin tehdessä kuitenkin suurimman työn kaivaessaan linnaa sisältä ja lopuksi tehessään toisenkin sisäänkäynnin kasan läpi. "Se on uloskäynti" oli Helin mielipide.

Tunnelikaivauksien loppuhuipennus. Läpi meni, vaikka vähän ahdas vielä onkin.

Jäälyhdyt"2+1" oli valmiina ja niille katsottaisiin sopivat paikat linnasta. Kaksi suorakaiteen muotoista ja yksi pyöreä "majakka", joka tulisi lumilinnan katolle.

Hieno tuli. Heli jatkoi vielä kaivamista ja tasoittelua, kunnes oli varusteet jo niin märkänä, että oli aika lähteä lämmittelemään. Koko sunnuntai päivä siinä meni lapion varressa, Heli oli lopputulokseen tyytyväinen ja kyntilät oli kateltava valmiiksi, niin ei sitten tule kiire kun se pimeä tulee.

Suorakaiteen muotoinen jäälyhty oli hieno pimeässä. Kemin LumiLinna, on kyllä lähestulkoon yhtä komea, mutta vain lähes. Eikä se edes ole meidän takapihalla.

Synttärit

(4.2.2009) Onneksi olkoon Heli, 7 vuotta on täynnä.

Pappa halusi järjestää Helille syntymäpäivän, ja sehän vain kyllä sopisi. Lupauduin tekemään täytekakun ja jotain muuta, mutta siitä joskus toiste. Sanonpahan vain, että kyllä kokkaamisessa raja tulee vastaan noissa kakuissa ja leivonnaisissa, jotenkin ei oikein riitä kärsivällisyys niihin, parempi pysyä vähän yksinkertaisemmissa pöperöissä.

Pappa kävi hakemassa Helin eskarista, taisi olla mieluinen yllätys. Mummun kanssa laitettiin kakku iskukuntoon ja jäätiin odottelemaan että minne asti sitä päivänsankaria oikein oli lähetty ajeluttamaan. No, kun sieltä sitten vihdoin tultiin, niin lahjapaketit oli äkkiä auki ja paljastuihan sieltä jotain mielenkiintoistakin. Jotain niin mielenkiintoista, että ei kakkua meinannut keretä maistamaan.

Kun sitten pahin härdelli oli ohi, kukas syö loput kakut?... Voiko pakastaa?... Syököhän varikset?... Jaa, kyllähän noi päivän pari jääkaapissa säilyy, katotaan sitten, vieläkö kelpaa variksille. Helin mielestä ne kyllä säilyy, eikä niitä saa pois heittää...

Hyvää syntymäpäivää Heli, toivoo isi.